jouluaattona...

Ensimmäinen pikkuherran lumiukko =)

Rauhallista Joulua!

Toivotamme kaikille lukijoillemme oikein rauhallista joulua. Olkaa kiltisti, syökää hyvin, levätkää ja nauttikaa tuoksuista ja tunnelmasta. Tapaamme taas joulun jälkeen!

lyhyempi vauvauinti

Eilen jäi vauvauinti vähän lyhyeksi, kun Aaron pontevalla äänellä ilmoitti, että häntä väsyttää. Ensimmäinen leikki meni vielä ihan jees, Aaron jopa kokeili läiskytystä ha hymyili, mutta toisen leikin aikana muuttui jo ilme. Ei sitten sukellettu tai tehty mitään muutakaan, vaan lähdettiin suosiolla kotiin. Osui vähän huonoon saumaan eilen, kun pieni oli herännyt 8–9 välillä, eikä ennen uintia nukkunut (klo 10.45). Ja nykyään on ollut hereillä sen kaksi–kolme tuntia, ja sitten tunti tai enemmän tirsoja. Seuraavan kerran päästään uimaan vasta tammikuussa. Pitää yrittää silloin jotain strategiaa tuon aikataulun suhteen.

ympäri mennään

Tänään se tapahtui: ensimmäisen kerran vatsalta selälleen. Ja sillä väärällä tekniikalla mentiin, eli peppu edellä. Aiemmin on kierähtänyt melkein, pienellä avustuksella (mikäli esim. maton reuna viettää juuri oikeaan suuntaan), mutta tänään meni ihan yksin itsekseen. Ja varsin näppärästi vielä. Ensin melkein pomppasi kyljelleen, josta sitten pienen miettimishetken jälkeen kepeästi kierähti selälleen. Mutta tämä on tapahtunut nyt vasta kerran, eikä ole edes treenannut sen ekan kerran jälkeen. Mutta kertakin lasketaan ;) Ja eipä meillä hirveää kiirettä sen kierimisen kanssa ole...

Aaronin toiminnot

Aaron osaa tällä hetkellä mm.

• kääntyä selältä vatsalleen. Toisinpäin kääntyminen on treenauksessa, mutta tekniikka vielä hieman väärä. Pitäisi lähteä pää edellä kääntymään, mutta meidän herra vääntää peppu pystyssä. Aika pitkälle silläkin tekniikalla pääsee... :D
  
• kohottautua käsivarsien varaan mahalla ollessaan. Ja tekee sitä usein. Nukkumaanmennessä etenkin. Pieni siellä sängyssä kuikuilee kunnon jooga-asennossa, kun äiti tai isä yrittää heijata sänkyä.
• ottaa leluja(/esineitä) käteen ja tunkea ne suuhun
• nauraa hekotella. Seisomaan nousu on tosi hauskaa, samoin kutittelu
• päristää. Kieli pihalle ja ääntä :D

Osannee jo paljon muutakin, mutta nuo tulivat ensin mieleen. Mobilea hän yrittää kovasti saada päälle, pois päältä, tai vaihdettua biisiä, mikäli on hetken yksin sen alla. Onnistuu aika usein: pari kertaa olemme heränneet keskellä yötä, kun Bach on lähtenyt soimaan. 

Uusin leikki on nimeltään "nänninpaukutus". Sen Aaron keksi lauantaina. Leikki menee niin, että syötön yhteydessä, yleensä kun maha on jo täynnä, voi nännin lutistaa ikenien väliin. Sitten nänniä venytetään mahdollisimman pitkäksi ja päästetään irti. Äidiltä saattaa päästä siinä vaiheessa auts-ääni, mutta usein ei pokka pidä, ja hekottelen. Aaron on aika hassun näköinen, kun ensin kujeillen katsoo silmiin, sitten litistää sen nännin, venyttää sitä katsoen vähän kieroon nenänvartta pitkin kohti tissiä, alahuuli työntyy vähän ulos, ja kun päästää irti, niin naureskelee silmät sirrillä. Ja se pitää sitten tehdä tottakai uudestaan, jos äiti siihen reagoi... Onneksi ei ole vielä hampaita!

Nukkumiset ovat tällä viikolla menneet vaihtelevasti. Joskus ottaa kolmen tunnin päikkärit, toisinaan ei nuku millään. Iltaisin on useimmiten saatu pieni pehkuihin kahdeksan–yhdeksän välillä, mutta parina iltana on sieltä herännyt parin tunnin päästä. Mikäs sen mukavampaa, kun täysin pirteä vauva iltakymmeneltä. Eikä nuku sitten millään. Viime yön heräili tämän tästä. Onneksi on ne keinutassut (vyssan lull) sängyn alla, niin saa heijattua takaisin unten maille. Aina ei vaan sekään auta. Sellainen yökukkuja se on. Toisaalta nykyään Aaron on valvonut vähemmän: enää ei ole ollut viittä tuntia hereillä putkeen, vaan parin–kolmen tunnin jälkeen on jo väsyttänyt. 

Ehkä meilläkin joskus nukutaan kokonainen yö. Se ei taida tapahtua ennen kiinteisiin siirtymistä? Niitä ajattelin antaa vasta puolen vuoden tietämillä, kun maitoa kerran riittää. Ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin. Ja ei siihen puolivuotiseen ole enää kuin vajaat kaksi kuukautta.

juhlia

Aaron juhlii jo kuin vanha tekijä. Viikonloppuna oli jo neljännet isot juhlat pienen miehen elämässä, kun oltiin serkun häissä. (Kiitos pippaloista:) Ja joulu on jo ensi viikolla.

Nyt tuo pieni heräsi parvekkeella. Jatketaan juttua paremmalla ajalla :)

4 kk vanha

Tänään käytiin neuvolassa, ja oli ihan lääkärikäynti. Pituutta herralla on nyt 68 cm ja painoa 7395 g. Pään ympärys 41,4 cm. Edellisestä käynnistä pituutta on tullut 3 cm ja painoa 615 g. Kasvu ja kehitys ikää vastaavasti, ja kaikki muukin ok. (Kuka saa lääkäreiden käsialasta selvää?). Alussa Aaron vain ihasteli lääkäriä, eikä millään malttanut keskittyä lusikkaan, mutta lopulta sitten havaitsi senkin. Ensin piti vain flirttailla kovasti, kujerrella ja hymyillä :D Ja sitten saatiin vielä ensimmäinen piikkirokote, pentavac. Siinä oli kaikki hinkuyskät, poliot, aivokalvontulehdukset ja muut samassa piikissä. Aaron ei liiemmin vaikuttanut edes huomaavan mokomaa piikkiä, mutta minua jännitti senkin edestä. Nyt tarkkaillaan, että nouseeko lämpöä vai ei. Neuvolan täti tosin sanoi, että se tulisi muutaman tunnin sisään siitä rokotteesta, ja on tässä jo seitsemän takana, eikä vielä ole lämpöä...

Päivällä kävi vielä Katri ja Ella kylässä, ja Aaron kovasti jaksoi edustaa. Maailman ihanin poika :)

Tässä pikaisesti päivän kuulumiset, palaillaan kun ehditään!

sukellus!

Hih, tänään sukellettiin vauvauinnissa. Tai no, tarkemmin ottaen Aaron sukelsi, minä pysyttelin pinnalla. Ja ihan hienosti meni :) Vähän Aaron päristeli ekan sukelluksen jälkeen, mikä on yleensä merkki siitä, että vähän harmittaa tai ärsyttää tai turhauttaa, mutta luulisin sen johtuvan enemmän siitä, että yskiskeli vähän sen jälkeen. Ehkä joskus saadaan tännekin sukelluskuva veden alta. Ei omalla kameralla, mutta siellä on ohjaajalla vettä kestävä kamera. Tällä kertaa ei vielä otettu, kun kolmannen sukelluksen koittaessa pikkuherra alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, ja jätettiin sitten sukeltamatta. Ehtiihän sitä.

Tässä kuitenkin todiste sukelluksesta. Sukellus on ihan alussa, eli tuo jalkakin meni pinnan alle. (Joo, kuva on vähän epätarkka, mutta tilanteessa oli vauhtia ja siellä on hämärää).

vauvauintia

Viime sunnuntaina päästiin vihdoin viimein vauvauintiin uudestaan. Kannutettiin pari kertaa ja muuten vain otettiin rennosti. Tiistaina käytiin korvaamassa niitä väliin jääneitä, mutta tällä kertaa Aaron oli hieman enemmän jännittynyt. Lienee vaikuttanut ainakin se, että ihan alussa siinä vieressä oli paljon isompi poika (taaperoiässä, kun käveli jo sujuvasti?), joka loiskutteli vettä ja hihkui hyvin innokkaasti. Aaron sitä hieman säikkyi, eikä ilme ollut kovin tyytyväinen. Onneksi pieni rauhoittui, kun sai sylitellä ja olla lähellä. Kannutettiin pari kertaa, mutta ei vielä sukellettu. Pitää katsoa siihen sopiva hetki ja mielentila. Tässä kuva tiistailta:

Imemislakko näyttäisi tällä erää oikeasti jääneen yksipäiväiseksi, ja toivottavasti ei tule toiste. Nukkuminen on ollut kuitenkin taas vaihteeksi vähän heikompaa, kun pienellä on ollut ilmavaivoja. Aaron on kyllä nukahtanut helpommin kuin aiemmin, mutta sitten yöllä väännetään. Voi johtua siitä, että olen parina päivänä syönyt parsakaalia... Paha äiti. Kokeillaan mennä ilman.

Ja loppuun vielä kuva Aaronista ja Jamista. Jamia olisi kovasti kiehtonut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta aina se emäntä ehti nappaamaan kiinni :)

imemislakon loppu, tai ainakin välirauha

Huoh. Olipas eilinen.

Illalla puoli kahdeksan aikaan hörpytettiin Aaronille maitoa (sotkuista hommaa), kun herra sitten minun pumpatessa maitoa toisesta tissistä alkoikin yhtäkkiä tuijottaa sitä tissiä kovin tiiviisti. Eikä huolinut enää hörpytystä. Tästä päätettiin taas kokeilla kerran, että josko nyt ottaisi tissiä – ja otti! Tosin hyvin, hyvin varovaisesti. Oltiin toki kokeiltu ennen hörpytystäkin, että tulisiko rinnalle vai ei, mutta ei suostunut silloin.

Illalla mentiin Aaronin kanssa nukkumaan ihan ihokontaktissa saman peiton alle, ja yöllä syötiin ihan ok. Ja aamullakin otti tissiä. Ja tänään on syönyt tissiä. Tosin hyvin varovasti, ja syö aika lyhyitä aikoja, irrottaa otteen herkästi, mutta syö. Se on tärkeintä.

Tutista sen verran, että lankesin siihen kuitenkin tänään. Automatka Tikkurilasta kotiin helpottui kummasti, kun pienelle laittoi tutin suuhun. Ja nukkumaankin sain lopulta tutin kanssa. Yritin ensin kolme varttia ilman, eikä siitä tullut enää mitään. Näin nopeasti, kolmessa illassa se on tutille oppinut. Toivon nyt vain, että se tutti ei vaikuta tuohon syömiseen. Jos näyttää siltä, niin byebye tutti! Minä haluaisin niin kovasti imettää vielä tuollaisen kaksi ja puoli kuukautta ihan täysillä, ja sittenkin varmaan vielä osittain.

Tänään oli reissupäivä, kun käytiin mumuskan kanssa ensin Helsingissä moikkaamassa Kim-enoa (minun veljeni), ja tämän jälkeen mummilassa (Tuukan äiti). Ja minä jännitin ihan hirmusti, kun ajoin ihan Helsingin keskustassa! Huh.

Huomenna vauvauintiin. Pidän peukkuja nyt tuon syömisen kanssa, että sujuisi taas kuten ennenkin.

imemislakko :(

Vaikuttaisi siltä, että Aaron on imemislakossa. Viimeksi söi tissiä aamulla, ja kun ei koko päivänä suostunut syömään (sai hirveän raivarin, kun yritti antaa tissiä), niin iltapäivällä puoli viiden aikaan lypsin ja kokeilin pullosta. Ja johan kelpasi! Hörppäsi yhdessä hujauksessa kunnon satsin sitä samaa maitoa, mitä tissistäkin tulisi. Niin, tässä taisin tehdä virheen, että annoin pullosta, kun en vielä tiennyt ettei pitäisi. Hörpyytetään seuraavaksi, jos ei nyt vieläkään suostu rintaa syömään.

Nyt mietin, että vaikuttaakohan tässä se tutti? Kun se on uusi asia, joka on ollut vajaan viikon käytössä. Kokeilen nyt ainakin tänään, etten anna tuttia ollenkaan, vaikka tuo imisi kuinka peukaloa/alahuulta/nyrkkiä tai mitä tahansa. Yritän tarjota rintaa aina ensin, mutta jos ei ota, niin sitten hörpyytetään. Ja jos ei huomiseen mennessä palaa takaisin tissille, niin sitten soitan varmaan jo imetystukipuhelimeen.

Kurja juttu kuitenkin, ja ahdistaa/saa surulliseksi se, että vauva syö mieluummin pullosta :(

Onneksi mumuska (minun äiti) on täällä pähkimässä/tukemassa, kun Tuukka on viettämässä firman pikkujouluja. Ja Aaron on nyt nukkunut paremmin, ihan omassa sängyssä jopa. Eli kun yksi asia sujuu, niin toiseen tulee takapakkia? Vai voisivatko ne liittyä jotenkin toisiinsa? Siis omaan sänkyyn siirtyminen ja imemislakko? Mistäpä sen tietää.

Toivottavasti menisi ohi nopeasti.

tutti-ihme

Ihme on tapahtunut: Aaron syö tuttia. Päätin toissapäivänä taas kokeilla tuota ihmekapistusta, kun herra alkoi näyttää tältä:



Tässä vaiheessa ei siis ollut nälkä, mutta herra imi omaa alahuultaan hyvin intensiivisesti. Ja näytti aivan urpolta :D Ylähuuli ja ien vain näkyivät, ja koko alahuuli oli suussa. Ja lipsahtipa sinne suuhun jossakin välissä myös se pahamaineinen peukalo. Eli tuttia kehiin. Ja se onnistui! Vähän aikaa tosin taas pureskeli sitä, mutta sitten hoksasi, että sitähän voi imeä :) Ei se tutti vieläkään miten erityissuosiossa ole, mutta yritän tarjota sitä tuon alahuulen tai peukalon sijaan. Ja tänä aamuna jatkoi unia vielä hetken, kun annoin tutin suuhun... Se ei vain nukahtaessa pysy siellä kovin hyvin, ja herää siihen, että tutti putoaa. Eli minä en saanut nukuttua enää, kun pitelin tuttia suussa. Mutta sainpahan maata vielä hetken vaaka-asennossa.

Nyt on kahtiajakoinen olo. Pitäisikö tuttikehityksestä olla iloinen vai surullinen? Kun eihän tutti mitenkään välttämätön ole? En tiedä, tuleeko se auttamaan esim. automatkoja. Ainakaan ei vielä nukahda illalla tuttiin. Mutta nähtäväksi jää.

Nukkumistreenit, Aaronin versio

Eivätpä ole mitään oppineet nuo vanhempani kolmessa kuukaudessa. Yrittivät saada minut eilen nukkumaan omassa sängyssäni, hah!

Hetkeksi kyllä hämäännyin, ja nukuin puolituntisen siellä mobilen alla, ja tämän jälkeenkin muutaman minuutin pätkiä, mutta lopulta sain tarpeekseni moisesta temppuilusta.

Yhdentoista aikaan päätin, että on taas aika siirtyä isoon sänkyyn. Ja samoin tein aloitin äidin uudelleenkouluttamisen. (Eihän tuollainen peli vetele, että omaan sänkyyn nukkumaan!) Äiti sai tuta koko yön tätä koulutusta. Heti kun hän yritti liikahtaa poispäin, kääntyä selälleen tms, ilmoitin minä ripeästi käsimerkeillä, että ei käy. Jos huitominen ei riittänyt, otin avuksi äänimerkit. Ja liivien pitää olla auki, tissin mieluiten poskea vasten. Nukuin tämän yön eritoten lyhyissä pätkissä, vaikka se rankkaa olikin, mutta ei äiti muuten opi. Pisin pätkä oli siinä alussa, pari tuntia. Loput pätkät lyhyempiä.

Päivällä on kyllä sitten väsyttänyt, ja otin pitkät päikkärit (3 h) sisällä vaunuissa. Ulos en tänään halunnut, kun ulkona myrskyää. Vaikka ei se kai paljon tuohon parvekkeelle vaikuttaisi.

Jatkokoulutustoimenpiteitä harkitsen vielä. Toivottavasti oppivat kerrasta!

mitä ihmettä ja kummaa?

Noniiiin.

Aaron nukkuu. Omassa sängyssä. Saas nähdä, kuinka kauan?

Vaihe 1. Kahdeksan aikoihin syötin hänet olohuoneessa. Molemmista tisseistä, jotta on varmasti aivan täynnä. Ei nukahtanut siihen. Päätettiin kokeilla omaan sänkyyn.

Vaihe 2.  Vauva omaan sänkyynsä. Mobile päälle. Peitto päälle. Aaron tsiigailee mobilea ihan tyytyväisenä ja pirteän oloisena. Potkii peiton pois. Silittelen hetken, ja poistun huoneesta. 

Vaihe 3. Aaron ääntelee tyytymättömänä. Ei vielä itke. Tuukka menee makuuhuoneeseen. Yrittää tuudittaa sängyssä uneen. (Meillä on ne vyssan lull -keinutassut sängyn alla, jotta voi heijata sänkyä). Aaron on pitkään pirteänä. Lopulta kiukku päälle. 

Vaihe 4. Minä hyppään taas remmiin. Rauhoittelen sylissä. "Lasken Aaronin takaisin sänkyyn rauhallisena. Kiukku. Rauhoittelen sängyssä. Otan syliin ja rauhoittelen. Hyräilen päivänsädettä ja menninkäistä." Toistan "--" noin 5 kertaa? Jossain vaiheessa olen ottanut mobilen pois päältä. Olen myös poissulkenut nälän (ei kelpaa tissi). Aaron kääntyy aina mahalleen sängyssä, mutta minkäs sille voi, kun se jo osaa kääntyä. Viimeisen kerran kun lasken hänet sänkyyn, hän känkkää yhä, mutta on selvästi väsynyt. Taputtelen pepulle. Pari minuuttia, ja tadaa: Aaron on unessa. Kello on 21.20.

Hämmentävää. Katsotaan nyt, kauanko nukkuu. Itse voisi mennä pehkuihin jo kymmeneltä... 

Voisiko tämä onnistua joka ilta? Tai edes joskus toisen kerran? Vain tunti ja 20 minuuttia syöttöineen? Tosin muistan, että joskus olen yrittänyt kaksikin tuntia, ja sen erän voitti Aaron... Ja eilen ei nukahtanut kahdessa tunnissa edes minun viereeni. 

- - - - 

Edit: Parkaisu makuuhuoneesta klo 21.50. Aaron vääntelehtii ja kitisee sängyssä. Nostan syliin, rauhoitan, lasken hereillä takaisin sänkyyn. Nukahtaa.

- - - - 

Edit 2: Herää uudestaan heti perään. Hyvä, kun ehdin tuon edellisen pätkän kirjoittaa. Vaativa huuto. Taputtelen: ei auta. Nostan syliin. Rauhoittuu. Lasken sänkyyn. Huuto. Nostan syliin. Ei rauhoitu enää. Pieni parka on ihan väsyksissä: Parkuu silmät sikkuralla. Syötän sylissä, syö hyvin, nukahtaa siihen. Pikaröyhtäytys, jonka jälkeen nosto sänkyyn. Herää siihen ja itkee vähän, mutta nukahtaa taputteluun. 

Nenä sillä rohisee, eli en uskalla toivoa liikoja tältä yöltä. Yritetty on kuitenkin. Tämä oli tämän illan viimeinen päivitys. Minäkin siirryn iltapalan kautta sänkyyn.

viikonlopun kuulumisia

Höööh, meillä nuhaillaan vieläkin. Luultavasti se on jo menossa poispäin, kun se räkä on sellaista sitkeämpää. Ja tämänhän te kaikki halusitte tietää? No, vauvauinti jää väliin huomiseltakin. Katsotaan, onko Aaron terve tiistaina, jos silloin mahtuisi johonkin ryhmään korvaamaan nämä poisjääneet kerrat.

Nukkumistreenit jäivät nuhan myötä pois. Siis että Aaron omaan sänkyyn jne. Pieni raasu heräsi aina ensimmäiseen nenän rohinaan, ja parkuhan siitä tuli. Oli itselle helpompaa pitää poika vieressä, ettei tarvinnut aina nousta. Jatketaan treenejä, kun nuha helpottaa. Alkuviikosta oli pari aika vaikeaa yötä, ja päivällä sitten väsytti. Nuudelithan ovat aivan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, eikö? Ja eilen illalla oli jostain tuntemattomasta syystä muuten vain vaikeaa. Yritin mennä Aaronin kanssa sänkyyn kymmeneltä, mutta herrapa ei nukahtanutkaan. Söi kyllä, mutta ei nukahtanut. Känkkäsi ja vaati huomiota. Tyhjennettiin nenää. Isi kanniskeli. Kello oli jo puolen yön, kun Tuukka toi käsivarsille nukahtaneen pojan sänkyyn, ja Aaron heräsi saman tien. Nyt sitten onneksi nukahti jo tissille, ja päästiin kaikki yöpuulle. Miten se joskus voi olla niin vaikeaa?

Mistä tulikin mieleeni, että minä en vain käsitä, miten toiset vanhemmat saavat vauvansa nukahtamaan itse yksinään omaan sänkyynsä. Ei tule kuulonkaan meillä. Ja miten sitten pitäisi toimia, kun kaikissa oppaissa lukee, että vauva pitäisi laskea hereillä omaan sänkyynsä? Jooo-o, on mekin tehty niin. Aaron on sängyssä tyytyväisenä jonkin aikaa (5–20 minuuttia), jonka jälkeen alkaa kääntyily. (Etenkin nyt kun sen osaa). Ja sitten huuto. Ja tätäkö pitäisi sitten toistaa loputtomiin, kunnes vauva nukahtaa? Joskus (ennen nuhaa) yritin kaksi tuntia saada Aaronia nukahtamaan omaan sänkyynsä, mutta ei onnistunut.  Viime aikoina hän on nukahtanut ainoastaan tissille tai vaunulenkillä. Vinkkejä? Vai hoitaako aika vain tehtävänsä? Eihän tuo ole vasta kuin kolmen kuukauden ikäinen... pitäisikö tuon ikäisen edes osata nukahtaa yksin? Unikoulua voi pitää vasta puolivuotiaalle. Mutta kun jossain taas luki, että uniassosiaatio-ongelmat tulevat jo nelikuiselle. Ota näistä sitten selvää?

niistäminen jatkuu

Pienellä nuha ja yskä jatkuvat. Emme päässeet eilen vauvauintiin, ja tänään jää väliin perhevalmennuksen jatkoryhmän tapaaminen. Ei viitsi tartuttaa muita vauvoja.

Nenäfrida on tullut tutuksi. Onneksi pieni ei vihaa sitä, vaan sietää sen ilman huutoa. Pitäisi käydä ostamassa vielä keittosuolatippoja apteekista.

Tuukan loma loppui eilen, ja nyt olemme taas Aaronin kanssa päivät kahdestaan kotona. Pitäisi yrittää saada joku järkevä rytmi näihin päiviin. Siis päiväunet samoihin aikoihin jne. Nyt se päivärytmi on vielä hakusessa myös. Lomalla oli taas oma rytmi, kun muuten oli suht samoihin aikoihin unet. Tietty tapaamiset ja menot sotkevat aina rytmiä, mutta kyllä niitäkin tarvitaan... Äidin hyvinvointi on myös vauvan hyvinvointia :)

Tämän viikon suunnitelmissa on nyt vain nuhanenän hoito. Toivottavasti menee pian ohi, niin pääsisi ensi sunnuntaina sinne vauvauintiin. Ja toivottavasti ei mene korviin, kun kuulemma niin saattaa pian käydä.

nuhanenä

Tänään jäi vauvauinti väliin, kun Aaron perjantaina yskähteli ja hänen nenänsä alkoi vuotaa. Ollaan nyt opeteltu nenäfridan käyttöä, jotta vähän helpotetaan pienen oloa. Kuumetta ei tuntuisi olevan, ei olla kyllä mitattu, mutta Aaron ei vaikuta ollenkaan siltä. On iloinen, pirteä ja syö hyvin.

Kääntymistreenit jatkuvat yhä. Aina kun herran laskee lattialle, vääntää ja kääntää hän itsensä hyvin nopeasti mahalleen. Ja se sujuu jo paljon näppärämmin kuin ensimmäisellä kerralla :) Enää ei edes kuulu niin hirveää ähellystä kuin alussa. Tällä hetkellä kääntymissuunta on aina oikean kyljen kautta. Katsotaan saadaanko se vasen jossain vaiheessa mukaan.

Uutena äänenä on kujerrus: pieni pulu tuntuu muuttaneen meille. Eilen illalla Tuukan yrittäessä nukuttaa pientä kuului sylistä vain "kurrrkurrrrkurrrrr". Ole siinä sitten pokkana :D Voiko tuon ikäisillä jo olla huumorintajua, kun Aaron niin usein tuntuu kujeilevan ja yrittävän saada meitä nauramaan? Vai mitä muuta voi olla, kun hän sängyssä ollessaan sanoo "prrrr", tarttuu itseään kielestä kiinni ja hymyilee ja hekottaa?

Tuukalla oli tällä viikolla lomaa, joten ollaan pidetty nukkumistreenejä. Ensimmäiset kolme tai neljä yötä meni suht hyvin. Syötin Aaronin olohuoneessa, jonka jälkeen hän nukahti syliin. Tästä kannoin hänet omaan sänkyynsä, jonne jäi nukkumaan, vaikka siirrettäessä heräsikin. Sitten tuli hieman takapakkia, kun hän yhtenä iltana ei jäänytkään nukkumaan, vaan heräsi ihan kunnolla. Tuukka sitten nukutti kävellen, ja saatiin poika omaan sänkyyn. Näinä öinä syötin yleensä ensimmäisen kerran istualtaan, jonka jälkeen siirsin hänet vielä omaan sänkyynsä, mutta toisella syötöllä otin sitten jo viereen. Väsytti niin kovasti, ja se toinen syöttö oli niin nopeasti, vain tunnin tai kahden sisään edellisestä. Ja vatsanväänteet alkoivat yleensä tässä vaiheessa, eli Aaron nukkuu yhä aamuyöt huonommin. Ja nuha sitten vaikutti myös negatiivisesti, ja ensimmäisen nuhayön heräili lähinnä tunnin välein. Mutta toivoa on, ja nukkumistreenit jatkuvat. Ehkä joskus Aaronkin nukkuu koko yön omassa sängyssään...

Katsaus ensimmäiseen kvartaaliin
Aaronin ensimmäinen kvartaali sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Kehitys ja kasvuvauhti on ollut huimaa, mutta kassavirta on ollut odotuksien mukaan tappiollista. (Ja tulee olemaankin). Keskitymme jatkossakin enemmän kehitykseen ja kasvuun, vaikka odotammekin kasvun hiemaan tasaantuvan. Ensimmäiselle kvartaalille asetetut tavoitteet saavutettiin (Aaron kasvaa ja kehittyy), ja toiselle kvartaalille lähdemme avoimin ja luottavaisin mielin.

Ympäri mennään!!!!

Vautsi vau, tänään se tapahtui: Aaron kääntyi selältä mahalleen ihan itse! Pari tuntia se tuossa treenasi ja ähelsi, ja minä siinä muutamaan otteeseen autoin ympäri, ja sitten lopulta teki sen aivan itse. (Kiitos Hennalle vinkistä, että pitää auttaa vain pepusta, ei jaloista). Jossakin vaiheessa näki, että herraa harmitti aivan vietävästi, kun ei meinannut onnistua ei millään :D Juttua on kuitenkin riittänyt kovasti koko illan.

Eilinen oli hauska päivä. Ensin kävimme Tuukan mummolassa, jossa Aaron hurmasi oikein urakalla. Iltapäivällä menimme tervehtimään Aaronin kummeja Tainaa ja Anttia sekä meidän kummipoikaamme Aapoa (1 v 4 kk). Aapo tykkäsi Aaronista kovasti, ja halusi auttaa mm. nukuttamisessa heijaamalla turvakaukaloa. Näytti Aaronille myös aarteitansa, silitteli päätä ja oli muutenkin ihanan iloinen poika :) Kyllä niistä kaverit tulee, kunhan pienempi herra vielä hieman kasvaa...

kyläilyä ja vauvauintia

Tänään kävimme koko perheen voimin Hämeenlinnassa treffaamassa Hennaa ja Kerttua. Visiitti oli oikein onnistunut, ja Aaron viihtyi vallan mainiosti Kertun lelukaaren alla, mutta kotiinlähtiessä taisi vatsavaivat hyökätä päälle oikein voimalla. Hirveä, raastava huuto, eikä rauhoittunut edes sylissä, ei auttanut edes jalkajumppa hoitotasolla. Aaron lopulta sitten turvakaukaloon, ja yllätys: nukahti auton lähtiessä liikkeelle. Kotona nukkui vielä kauan, ja sen jälkeen kaikki on ollut hyvin.

Iltaseitsemältä pääsimme ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Minua jännitti jostain syystä jonkin verran :D Uintireissu meni kuitenkin oikein hyvin. Aaron katseli ja ihmetteli huuli pyöreänä, kuten yleensä tekee ensi alkuun vieraassa paikassa/tilanteessa. Vielä ei uskaltanut riehaantua loiskuttelemaan, mutta eiköhän senkin aika tule. Ei kuitenkaan itkenyt, tai muutenkaan vaikuttanut siltä, että uiminen olisi ollut epämieluisaa. Odotamme siis sunnuntaita, jolloin on seuraava uintikerta. Silloin pääsemme ehkä jo sukeltamaan! :) Tänään olimme altaassa noin 20 minuuttia, kun ensikertalaisten on hyvä olla hieman lyhyempi aika.

Nyt pieni on päivän aktiviteeteista aivan puhki ja nukkuu turvakaukalossa. Eiköhän tuo kohta herää syömään.

lääkärissä

Lääkäri-setä oli mukava. Sanoi, että ei näe mitään syytä jatkotutkimuksille. Vaikuttaa kuulemma Aaronin reagointitavalta esim. kipuun tms. Eli ei vaikuta miltään neurologisperäiseltä.

Matkat lääkäriin Hyvinkäälle ja takaisin eivät puolestaan olleet niin mukavia. Pikkuherra antoi kunnolla ääninäytteitä ja karjui matkat molempiin suuntiin. Mikä kumma nyt on, kun autossa ei enää rauhoitu?

Huomenna päästään tutustumaan jo vauvauintiin, kun joku tiistain ryhmäläinen oli perunut tulonsa :) Raportoidaan siitä sitten lisää.

Niin, ja tänään tuli 3 kuukautta ikää pienelle miehelle. Nopeasti menee aika.

Ensimmäinen isänpäivä

Isänpäivän aamuna Aaron loikoili isin kanssa sen aikaa, kun äiti kävi valmistamassa aamupalaa. Edellisenä iltana oltiin askarreltu isille kortti, ja lahja oli hankittu jo aiemmin. Kakku odottaa täyttämistä, ja Tuukka tekee oikein kunnon juhla-aterian. (Joojoo, pitäisihän minun kokata näin isänpäivänä, mutta kun Tuukka vain tekee parempaa safkaa...)

Aamupala tuotiin isille vuoteeseen, ja lahja oli kerrankin yllätys, ja oikein mieluisa sellainen. Tuukka ei meinannut uskoa, että kitarapussissa on kitara :D Aaron on jo hyvin tykästynyt kitaran sointiin: Kahteen otteeseen on nukahtanut sitteriin kuunnellen soittoa!

Perjantaina Aaron oli taas juhlimassa, tällä kertaa minun entisen työkaverin 30-vuotissynttäreitä. Edusti oikein hyvin, mutta matkat molempiin suuntiin meni karjuen. Kiitos Mariannelle hyvistä bileistä! :)

Tähän loppuun kuvakimaraa:

Isi soittaa


Äidin kummityttö Tea kävi katsomassa Aaronia


Susannan sylissä on kiva olla


Mumuska ja isoeno Simppa


Äidin työpaikalla käymässä aikoja sitten.

neuvolassa

Tänään käytiin taas neuvolassa. Painoa oli kertynyt 6780 g ja pituutta 65 cm. Pään ympärys 40,3. Kasvu on tasaista . On jäntevä ja terhakka, seuraa lelua hyvin, refleksit ok, aukile ok, kuulo +/+.

Lääkäriin ollaan menossa kuitenkin, kun Aaronilla on nyt kaksi kertaa ollut sellainen outo jäykistymiskohtaus. Edellisestä kerrasta on aikaa jo viikkoja, mutta se tuli mieleen eilen, kun tämä kohtaus tapahtui toisen kerran. Kysyin siitä sitten neuvolassa, ja terveydenhoitaja suositteli lääkärikäyntiä. Sanoi, että tuskin mitään löytyy, että poika vaikuttaa aivan normaalilta ja terveeltä ja iloiselta. Mutta kuitenkin kannattaa mennä. Maanantaina matkustetaan sitten Hyvinkäälle lastenlääkäriä tapaamaan.

Kohtaukset ovat olleet sellaisia jäykistymiskohtauksia. Ensimmäisellä kerralla hän oli kotona lattialla lampaantaljan päällä selällään, kun yhtäkkiä kaikki raajat ojentuivat ihan jäykiksi, silmät olivat ihan selällään, ja vaikutti poissaolevalta. Tätä kesti muutaman sekunnin, ja kun Tuukka otti syliin, niin itki säikähtäneenä. Toisen kerran tällainen kohtaus tuli eilen, kun olin Hennan kanssa Pompotissa kahvilla. Aaron rötkötti siinä sylissä, kun yhtäkkiä huomasin jalkojen heijaavan omituisesti, ja kasvoilla oli sama ilme kuin silloin aiemminkin. Ihan kalpeana, silmät lautasina, kuin kummituksen nähneenä. Muutaman sekunnin kesti, ja kun nostin häntä siitä, niin parahti säikähtäneeseen itkuun.

Toivotaan nyt, että kaikki on kunnossa, ettei mitään löydy, ja ettei noita kohtauksia tulee enää enempää. Tällä kertaa säästyttiin neuvolassa kuitenkin piikiltä, kun terveydenhoitaja ei noiden kohtausten vuoksi halunnut sitä tällä kertaa antaa. Saa sitten neljäkuukautisneuvolan yhteydessä. Rotavirusrokotteen toinen puolikas saatiin nyt kuitenkin.

tule hyvä kakka

Olemme olleet Aaronin kanssa mumuskan luona tiistaista asti kylässä. Sukuloitu ja nähty ystäviä. Pari viime päivää (ja yötä) ovat kuitenkin menneet hieman vaikeasti, kun pienen herran vatsaa on vääntänyt kovasti. Kahtena edellisenä päivänä ei edes tullut kakkaa. Tänä aamuna sitten onnistui kakattaminen (vanupuikkoa peppuun, jee), ja sieltä tuli sellaista sitkeämpää tavaraa. Mutta kakkaa kuitenkin, ja siitäkin iloittiin.

Pähkin sitten tätä, että mistä ihmeestä johtuu, ja äiti sen äkkäsi, että olen syönyt sulatejuustoa joka päivä leivän päällä täällä ollessani. Jätetään siis sulatejuustot pois, jos se olisi se, mikä häiritsee. Muuten ruokavalio on ollut aika lailla sama. Vai voiko noin pienen vatsa reagoida ympäristönmuutoksiin?

Vatsanväänteet ovat onneksi kuitenkin ajoittaisia, ja suurimman osan ajasta saamme nauttia erittäin iloisen ja aurinkoisen pojan seurasta :) Nyt sujuu päristäminen jo oikein hienosti, ja melkein käännytään selältä kyljelle. Ainakin kovasti yrittää :)

Nyt puhuu Aaron!

Katso kuinka Pikkuherra latoo elämäntotuuksia leppoisasti. Tässä isänsä karvaiset reidet paljastavassa kertomuksessa ei naurua säästellä!



Ilmiselvää on, että äiti on tällä hetkellä pop!

kuvia

Tässä muutama kuva, kun ei ole aikoihin laitettu. Kaksi ensimmäistä kuvaa on jo syyskuun puolelta, viimeiset kolme on otettu viikko nimiäisten jälkeen.

Aaron kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia, ja yllättää meidät aina uusilla jutuilla. Juuri äsken taisi päristää meille kieltä :D (Olen ehkä saattanut tehdä sitä hänelle). Sanoi myös tänä iltana kolme kertaa peräkkäin "hö". Eli hö hö hö. Ja saattoi sanoa myös "oooo", mutta se tuli aika epävarmasti. Eli kohtahan tuo puhuu ;) Nyt muutaman päivän aikana on tullut mukaan myös nauru.

Liikkeelle hän ei ole vielä lähtenyt, mutta sängyssä pääsee kääntymään kyljeltä mahalleen ja selälleen. Peppu nousee mahallaan makoillessa kovasti ylöspäin, mutta kädet eivät vielä meidän nelivedossa toimi. Viime aikoina käden toiminta on kuitenkin kehittynyt paljon: eilen tarrasi (brion) oravaan kiinni ja vei suuhunsa. Tänään tarrattiin lujasti kiinni pikkupupu-kirjaan, joka sekin löysi tiensä suuhun. Tuttia sinne suuhun ei vaan saada :D

Tässä kuva syyskuun lopulta, kun ruska oli kauneimmillaan. Ja Aaron ihanassa nallepuvussaan piipahtamassa pihalla.

syyskuussa otettiin ilmakylpyä. (No on niitä otettu sen jälkeenkin, mutta ei me ihan aina kuvata...)


Virallinen ilme.


Lentoharjoitukset jatkuvat :)

Ihmetellään mobilea taas.

Dear Mr. Renault

Päivä alkoi mukavan leppoisasti pojan aamuvenkoilulla. Heräsimme portaittain ja valmistauduimme päiväretkeen kirjamessuille. Menisimme ensin messuille katsomaan vauvakirjoja (ja isille skifiä) ja iltapäivällä suuntaisimme mummolaan Suurmetsään.

Ei menty messuille.

Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Hyvinkään Kytäjän moottoritieliittymän vieressa olevalle Teboilille ruokkimaan punk-henkisesti ärjyvää poikaamme. Tarkoitus oli hoitaa homma alta pois ja jatkaa matkaa - kirjamessuille. Ranskalainen automme oli kuitenkin kyllästynyt kaunokirjallisuuteen ja päätti irtisanoa sopimuksen, joten jouduimme pohtimaan uudelleen kirjamessujen merkitystä suhteessa tähän yllättävään käänteeseen päiväohjelmassa. Loppujen lopuksi mietittävää jäi vähän: Me emme menisi kirjamessuille, koska no, emme menisi ylipäätänsä yhtään mihinkään!

Tätä riemastuttavaa hetkeä kutsuimme todistamaan autoliiton kautta paikallisen autoilualan yrittäjän, joka kiitos kyllä oli varsin miellyttävä henkilö ja hoiti auton korjaamolleen remonttijonoon odottamaan maanantaita. Ilmoitimme mummolaan että automme, jolla on ainutlaatuinen ranskalainen huumorintaju, on sanonut kaput ja siksi emme pääse tulemaan Helsinkiin.

Mummilla taisi olla kova ikävä Pikkuherraa, koska tarjoutuivat hakemaan meidät hyvinkäältä asti kylään. Sehän kyllä kelpasi! Automatka meni Herralla vähän itkiessä, mutta se taisi olla enemmän huomion kipeyttä. Perillä ihmeteltiin pikkuisen kehitystä ja Veljeni perheineen tuli myös moikkaamaan meitä. Vierailun päätteeksi saimme kyydin Tikkurilan juna-asemalle kahdeksan kieppeillä, mistä alkoi pikkuherran ensimmäinen junamatka!



Nyt ollaan kotona aivan puhki päivän tapahtumista. Mutta perillä aina parempi =)

Over and out. Tuukka

pörräystä

Tänään oli hassu päivä. Ensin aamupäivällä mentiin Paulan luo syömään kakkua (onnittelut Jamille!). Tämän jälkeen oli neuvolassa perhevalmennuksen jatkoryhmä, eli tavattiin muiden äitien kanssa ja juteltiin siitä, miten on mennyt jne. Oli ihan kivaa. Sen jälkeen lähdin ostamaan pienelle lisää vaatteita. Ja nyt ollaan kotona. Huh. Tämä päivä meni nopeasti siis.

Niin, yllättäen tulikin tarve vaatteille. Pieni on jo ylittänyt 62 cm, ja kiireesti piti saada 68 cm vaatteita. Lähinnä ostin nyt bodeja ja pari yökkäriä. Ja farkut, kun olivat halvat. Parit sukatkin tarttui mukaan, ja uikkarit! Katsoo sitten, mitä vielä tarvii. Aika hyvin noita vaatteita on valmiinakin, mutta jostain syystä pitkähihaisia bodeja ei ollut kuin pari kappaletta. Nyt on enemmän :)

Nyt nopeasti syömään, ennenkuin Aaron herää, koska sitten on taas heti hänen ruokahetkensä...

tuo lapsi töihin -päivä ja malliperheenä

Tänään Aaron pääsi tutustumaan työelämään, kun minä kävin moikkaamassa työkavereita. Kovasti näyttivät pitävän pikkuherrasta, joka antoi hieman ääninäytteitä ja reissasi sylistä syliin.

Lisäksi oltiin tänään neuvolan perhevalmennuksessa malliperheenä / "oikeana perheenä" (kuten neuvolan täti sanoo), eli kertomassa tuleville tuoreille vanhemmille, miten meillä on sujunut. Toivottavasti eivät säikähtäneet kovasti, kun tietty sitten kerrottiin myös valvomisista. Kerrottiin myös, että on niitä hyviäkin hetkiä, eikä se niin vaikeaa olea. Synnytyksestä kerrottiin ja sairaalassaolosta. Neuvolan täti lähinnä meiltä kyseli. Paikalla oli vain neljä pariskuntaa, eli ei kovin suuri yleisö. Olo oli kyllä tänään kaikkea muuta kuin esimerkillinen, kun väsytti vaikean yön jälkeen ihan turkasesti. Lisäksi juuri ennen lähtöä Aaron onnistui (ensimmäisen kerran) pissaamaan päälleni. Siinä meni ne puhtaat housut, jotka olin juuri vaihtanut päälle, kun toiset olivat puklussa :D Mutta sitähän tämä elämä nyt on. Onneksi vauvan pissi ei haise, eli lähdin sitten niissä, kun kiire oli. Tuukka sanoi, että pikkuherran ilme oli ilkikurinen tämän tempauksen jälkeen. Onko noin pienillä jo huumorintajua?

Niin, vatsavaivat ovat palanneet. Tai ainakin kaksi viime yötä ovat taas olleet hieman haastavampia. Toissayönä heräsin aamuneljän tienoilla pienen itkuun, kun toisella väänsi vatsasta oikein kovasti. Ei ole viikkoihin (onko ikinä?) herännyt kesken yöunien ihan isoon itkuun. Sääliksi kävi. Toivottavasti nyt helpottaisi ihan itsestään. Ilmavaivalääkkeisiin en enää luota, eikä vyöhyketerapiaa saa tehdä liikaa. (Eikä se minun tekemänä ole oikein tehonnut). Kohta pitäisi sen kolme kuukautta tulla täyteen. Loppuuhan kolmen kuukauden koliikki täsmällisesti kalenterikuukauden mukaan, loppuuhan?

tylsä torstai

Tänään ei tapahtunut yhtään mitään. Sateinen ja tuulinen päivä. Vaunulenkille lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä, ja huomasin, että en osaa laittaa sadesuojaa vaunun päälle. Se ei vaan istu. Liekö edes oikea sadesuoja, kun ratasosaan on omansa. Mutta ei se toinenkaan vaihtoehto istu. Ja siinä sitten iso ihminen tuntee itsensä tyhmäksi, kun niin yksinkertaiselta kuulostava homma ei onnistu.

Aaron on eilen ja tänään nukahtanut tosi huonosti vaunuihin. Yleensä hän on nukahtanut viimeistään parin minuutin kävelyn jälkeen, mutta tänään ei varttikaan riittänyt. Siinä vaiheessa minä tuskastuin vesisateeseen, ja päätin tulla sisälle. Onneksi nukahti, kun heijasin parvekkeella. Luulen, että hän on nyt huomannut sen lentävän brion jäniksen, joka roikkuu vaunun kuomussa. Ainakin kovasti sitä katselee, ja huitoo käsillä kohti. Mutta ei sitä raaski irtikään ottaa. Ehkä hän tottuu siihen. Muutenkin hän on nyt nukkunut huonommin vaunuissa, eli koko ajan on saanut käydä heijaamassa ja rauhoittelemassa vaunuissa. Eli ei mitään päikkäreitä äidille...

Ja tänään ilmestyi Aaronin oikeaan poskeen pientä ihottumaa. Pitänee soittaa huomenna neuvolaan, jos se ei sitä ennen lähde. Ja nenässä on enemmän nööliä kuin aiemmin. Toivottavasti ei ole flunssa tulossa...

Mutta muuten kaikki jees. Aaron on yhä edelleen aivan ihana ja meidän oma pikku aurinko, jonka hymy valloittaa aina uudestaan ja uudestaan :)Nyt chillailevat isin kanssa sohvalla ja katselevat telkkaria. Taidan hakea iltapalaa, ja liittyä seuraan.

tutti-ihme!

Ihme on tapahtunut: Aaron imi tänään tuttia! Juuri äsken, isin sylissä. Ehkä pikkuhiljaa tottuu siihen (ei kyllä olla aktiivisesti tyrkytetty), mutta helpottaisihan se joskus elämää, jos pienen saisi tutin avulla rauhalliseksi esim. autossa. Ja nykyään nyrkki on yhä enemmän suussa, maiskutus vain kuuluu...

Tuttiraportointia seuraa.

Nimiäisistä vielä

Niin, ajattelin vielä laittaa pari sanaa näistä nimiäisistä, kun harvempi lienee sellaisissa ollut. Ensimmäiset nämä olivat meillekin, mutta ihan hyvin sujuivat silti. Me emme halunneet paikalle ketään ulkopuolista puhujaa, mutta sellainenkin olisi ollut mahdollista tilata Pro-seremonioilta.

Ohjelmassa meillä oli ensin meidän tervetulopuhe (jota ei oikeastaan oltu ehditty miettiä yhtään, eli oli hyvin epämuodollinen). Tämän jälkeen julkistettiin nimi, ja luettiin kummitodistus, jotka myös allekirjoitettiin siinä. (Kummitodistukset tilattiin myös Pro-seremonilta). Kummitodistuksessa kummit lupaavat tukea Aaronin vanhempia hänen kasvattimisessaan eettisesti vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja lähimmäiset huomioon ottavaksi ihmiseksi, sekä tukea Aaronia itseään, milloin maailma tuntuu olevan häntä vastaan, kuunnella häntä, antaa hänelle aikaansa ja neuvoa, silloin kun hän neuvoja kaipaa. Kaikki vieraat myös kirjoittivat nimensä nimenantotodistukseen.

Teemu-kummi piti hienon puheen (iso kiitos Teemulle), ja meille jäi muistoksi kirjoitettu versio siitä. Aaron saa lukea sen itse sitten myöhemmin :) Lopuksi Taina-kummi lauloi "lainaa vain" -biisin (suurkiitos myös Tainalle). Tässä vaiheessa Aaronilla oli kakat vaipassa, ja hänen keskittymisensä alkoi hieman herpaantua. Yhteensä Aaronilla on neljä kummia, Teemu ja Maria, sekä Taina ja Antti.

Siinä se meidän ohjelma oli. Kakkua ja kahvia ja seurustelua toki. Vieraita oli lähemmäs 60, joten kaikkien kanssa ei valitettavasti ehtinyt seurustelemaan, mutta näitä ihmisiä tullaan luultavasti näkemään muutenkin vielä. Oli kuitenkin ihana nähdä kaikkia, ja kiitos kaikille vieraille.

Aaron Oliver Pasila

Nyt se on julkistettu: Pikkuherra, Elvis jne. on viralliselta nimeltään Aaron Oliver Pasila. Tänään vietettiin nimiäisiä Herajoen työväentalolla sukulaisten ja ystävien kanssa. Suurkiitos kaikille vieraille ja meitä muistaneille!

Tänne laittanemme gallerian päivästä, jahka saamme kuvat koneelle.

ps. otamme mielellämme myös muiden ottamia kuvia vastaan, ihan itselle muistoksi tästä tärkeästä päivästä :)

Laulaminen on pop!

Poika on nyt vajaan viikon ollut todella innostunut laulamisesta, mutta aina kun kamera (puhelin) on kaivettu esiin, on se ujostellut sitä ja alkanut vain tuijottamaan sinne päin lopettaen laulamisen. Tänään tärppäsi ja saatiin matskua talteen. Tämäkään ei ole sen kaikkein innostunein lauluhetki, mutta saa tuosta jo osviittaa siitä minkälainen laulajapoika Elviksestä on tulossa ;)

aurinkokakkaa neuvolassa

Huh, kun poika kasvaa vauhdilla! Tänään neuvolassa oli 62 cm pitkä ja 5910 g painava. Kuusi kiloa ei ihan vielä ole mennyt rikki, vaikka näin epäilinkin. Muuten neuvolareissu meni ihan hyvin. Rotarix-rokote saatiin rotavirusta vastaan. Se saattaa nyt parin päivän aikana aiheuttaa ärtymystä ja ruokahaluttomuutta, nostaa kuumeen ja kaikkea muuta kurjaa, mutta eipä se rotaviruskaan olisi kiva.

Neuvolakortissa lukee "tyytyväinen poika. Kasvu hyvää. Pitkä poika. Katsekontakti/hymyvaste. Juttelee kovasti." Ja äitiä ilahdutti neuvolassa auringonkeltainen kakka :) Jonka teki tietysti juuri, kun oli puettu päälle punnitusten ja mittausten jälkeen. Mutta ei ole enää vihreää koliikkikakkaa!

Lisäksi käytiin tänään taas siellä vyöhyketerapiassa. Se tuntuu kyllä auttaneen, ja ollaan ilman vatsavaivalääkkeitä, mutta viime yö oli kuitenkin vaikea. Puoli kahden aikaan pienellä alkoi vatsanväänteet, ja siitä aamuun asti toimin potkunyrkkeilysäkkinä. Mutta pari päivää välissä oli oikein hyviä. Varasin vielä perjantaille sen viidennen kerran vyöhyketerapiaa, ihan vain varuilta.

Illalla menimme vielä perhevalmennuksen jatkoryhmään. Siellä lähinnä keskusteltiin, ja oli ihan mukavaa kuulla muiden kokemuksia. Toisilla on paljon, paljon helpompaa, mutta toisilla taas vaikeampaa. Kateeksi tosin käy niitä vanhempia, joiden lapset nukkuvat omassa sängyssä... "joo, me laitetaan tää sänkyyn siinä kymmeneltä, ja sinne se nukahtaa, ja herää sitten syömään neljän tunnin välein". ETTÄ MITÄ??! Heh. Ei meillä. Mutta ei tuo onneksi huuda tuntikausia pää punaisena. Eikä minun synnytykseni kestänyt 29 tuntia.

Kaikki muut vauvat siellä söivät tuttia, mitä ihmettelin, kun meidän poika ei suostu. Pureskelee sitä hetken, ja yrittää enemmänkin työntää sitä pois suusta. Jos joskus sitä imaisee, niin menee hermot, kun ei sieltä tulekaan mitään. Mutta eihän se tutti mikään pakollinen ole. Helpottaisi ehkä joskus elämää, kun saisi tutin suuhun nännin sijasta. Tuo kun tuppaa käyttää minua tuttina, etenkin iltaisin nukkumaan mennessä. Siinä maataan joskus puolitoista tuntia, kun liikkeelle ei pääse. Tai pääsee, mutta pieni herää siihen heti.

Ja tänään tapahtui pieni ihme silti: poika nukahti babysitteriin! Istui siinä sen aikaa, että minä sain syötyä. Tarkoituksena oli lähteä vaunukävelylle sen jälkeen. Poika siinä sitten hermostui odotteluun, ja huusi hetken. Sitten tuli hyvin kaukaisuuteen katsova ilme, jonka jälkeen nukahti. Siitä hetkestä piti heti ottaa valokuvia :D Ei hän siinä kovin kauaa nukkunut, mutta jotain parikymmentä minuuttia kuitenkin. Lähdettiin sen jälkeen vaunukävelylle. (Raukka ei ole tänään saanut nukkua yksiäkään unia loppuun asti, kun aina on pitänyt lähteä jonnekin...)

Nyt pitää alkaa valmistautua yötä varten. Ensin omalla iltapalalla.

sunnuntain alku

Illalla meni taas myöhäiseksi, ennenkuin pieni nukahti. Tai no, myöhään ja myöhään, kyllä se puoliltaöin sammui. Ja äitinsä myös. Mutta kun puolitoista tuntia aiemmin mentiin jo sänkyyn. Touhotti ja touhotti. Näytti välillä nukahtavan, mutta heräsi sitten kuitenkin.

Kolmen aikoihin heräsi syömään, mutta nukahti uudelleen. Ja aamulla puoli kahdeksan tienoilla. Tämän jälkeen ei hetkeen oikein nukkunut kunnolla, vaan väänti ja käänti, kunnes lopulta teki jättikakat. Jee :) Ja sitten jo taas sopi syödä ja nukkua.

Yhden tienoilla lähdettiin vaunukävelylle, ja sen jälkeen on ollut unten mailla parvekkeella. Minun olisi ehkä kannattanut ottaa torkut tässä välissä, mutta jotenkin ei saanut aikaiseksi. Katsotaan, josko pizzan jälkeen.

lauantai-illan kahdeksan uutiset

Viime yö oli hankala. T o d e l l a hankala. Meni kahteen asti yöllä, ennenkuin pieni nukahti. Väänsi vatsaa niin hirmuisesti. Heräsi kuudelta syömään, jonka jälkeen ei enää kunnolla nukkunut. Potki ja väänsi ja kitisi. Enkä siis nukkunut kunnolla minäkään. Yhdeksän jälkeen luovutin ja nousin.

Päivällä suuntasimme toisen kerran vyöhyketerapiaan. Poika on vaikuttanut rauhallisemmalta taas sen jälkeen, mutta ei ole ollenkaan yhtä unelias kuin viime kerran jälkeen. Eikä nyt jostain syystä syö tai nuku, vaan on jo ties monetta tuntia hereillä ja kitisee vähän. Vaikka vatsa ei vaikuta kipeältä. Ja on siis syönyt aiemmin tänään, mutta nyt ei jostain syystä kelpaa. Ehkä ei sitten vain ole nälkä?

Jännityksellä odotamme ensi yötä. Minä voisin jo tunnin kuluttua suunnata yöunille, Jos sitten saisi kerättyä niitä unenpätkiä tarpeeksi kasaan, että huominen päivä ei menisi yhtä koomassa.

raporttia

Eilen illalla poika oli hyvin uninen ja rauhallinen. Ilta meni siinä, että hän nukkui ja söi. Puoliltaöin siirryimme sänkyyn, jossa hän nukahti rinnalle. Ei mitään venkoilua, itkua, vääntelyä tai muutakaan, mikä olisi vaatinut jommankumman vanhemman kävelyä ympäri kämppää.

Kolmen aikoihin heräsi syömään, ja nukahti uudestaan. Viideltä heräsi vatsanväänteisiin. Suostui syömään jonkin verran, mutta ähelsi kovasti. Ja tätä ähinää jatkui yhdeksään asti, kunnes tuli kakka. Ja sitä tuli lisää vielä vaipanvaihdon yhteydessä. (Onneksi sain juuri vaipan eteen, kun tuli aika paineella :D.) Mutta tähän asti päivä on taas muuten mennyt ihan hyvin. Vähän itkeskeli ennen kahta ihan väsymyksestä, mutta nukahti heti vaunuihin. Syliin/tissille ei siinä vaiheessa suostunut.

Huomenna toinen kerta vyöhyketerapiaa. Raportointi jatkuu.
"Täällä Karin Pasila, Riihimäki".

radikaaleja muutoksia

Vaihdoimme maanantaina Disflatylin Cuplatoniin, mutta sen tehosta minulla on omat epäilykseni, sillä pienen vatsa on mourunnut aivan älyttömästi. Eilen sain tarpeekseni ja soitin vyöhyketerapeutille. Saimme ajan jo tälle päivälle. Samalla päätin kokeilla ilman Cuplatonia, jotta näkee, miten se vyöhyketerapia toimii. Tänään hän on tähän mennessä vaikuttanut rauhallisemmalta, ja pierut tulevat helpommin, vaikka maha vielä ääntä pitääkin. Lauantaina on seuraava aika vyöhyketerapeutille. Sitä pitää tehdä 3–5 kertaa, jotta teho olisi pysyvä. Ja joku hoitokerta voi saada pienen uneliaaksi, mutta toisella kertaa kipu voi "nousta pintaan", eli olla sinä iltana todella pahana. Mutta kokeillaan, jos se toimisi. Ainakin olen kuullut jo monesta tapauksesta, joissa se on toiminut.

Raportointia seuraa...

kuvia

Tässä taas vaihteeksi kuvia, kun niitä niin kovasti toivotaan. Kuvat ovat pieni otos viimeisen kuukauden ajalta. Kuvia on vielä kamerassakin, mutta päivitellään taas, kun ehditään.

Mumuskan olalla makoilemassa.


Pikkuserkut Eeva ja Linda.


On se joskus jopa nukahtanut kantoliinaan.


Miron-serkku on uteliaana uudesta tulokkaasta.


Olipas rankka piknikki ;)


Kaikki varpaat ovat tallessa!


Isin sylissä uni maittaa.


Hannu ja Eila kävivät kylässä.


Mobilen ihmeellinen maailma.

zzz

Pakko kertoa tänne eilisistä päikkäreistä: Ne olivat aivan ennätyspitkät! Pieni nukkui parvekkeella 5 tuntia 40 minuuttia :) Oli pakko käydä muutamaan otteeseen tarkistamassa, että onko toinen vielä hengissä... Taisi olla pisimmät unet ikinä.

Viikko on mennyt nopeasti, kun on käynyt vieraita. Kiitos kaikille kävijöille :) Ehkä jossakin vaiheessa saan kuvia laitettua tänne taas lisää.

Nimipohdinnat jatkuvat yhä. Vielä kaksi viikkoa aikaa miettiä, mutta toivottavasti se tulee jo aiemmin päätettyä.

Vatsanväänteet jatkuvat. Iltaisin pieni vääntää, ja aamulla yleensä 6–8 välillä alkaa kitinä. Eli voiko sanoa, että meillä on jokin rytmi? Ei ehkä unen kanssa, mutta vatsakipujen. Aamulla en tosin nouse vielä kahdeksan aikoihin, vaan yritän jumpata pieneltä ylimääräiset ilmat pois, ja sitten pääsee (ehkä) jatkamaan unia. Yleensä nouseminen onnnistuu siinä puolen päivän tienoilla.

Nyt on ihmeiden ihme meneillään: Pikkuherra nukahti käsivarsilleni yhdeksän maissa, ja sain hänet laskettua omaan sänkyynsä. Ajattelin, että ei varmasti siellä kauaa nuku, mutta jos edes 5–15 minuuttia, jotta itse saa syötyä iltapalaa. Ja yllätys, yllätys, nukkuu siellä vieläkin, 50 minuuttia myöhemmin. Harmi vain, että hänellä ei ole iltapesuja tehtynä, iltapukua päällä, ja vaippakin pitäisi vaihtaa ennen yöunia. No, jos nukkuu pitkään, niin sitten vain herään vaihtamaan. Harvinaista herkkua tämä kuitenkin, että minä ja Tuukka olemme molemmat hereillä samaan aikaan, eikä kummallakaan ole vauvaa sylissä :D (Ja mikä ihme minussa on vikana, että käytän sen ajan blogin päivittämiseen?)

Kuulumisiin :)

vilkas viikonloppu

Viime viikonloppuna oli viimeiset hetket Tuukan isyyslomaa, ja eilen hän palasi jo töihin. Viikonloppu meni rattoisasti, kun kävi molempina päivinä vieraita, ja vielä eilenkin :) Toivottavasti jatkossakin käy, tai muuten minä mökkihöperöidyn täällä alta aikayksikön...

Pienen ilmavaivat jatkuvat, ja eilen käytiin neuvolan lääkärin vastaanotolla. Totesi, että koliikiltahan tuo kuulostaa. Varmuuden vuoksi otetaan nyt kakkanäyte, ettei se minun muinainen antibioottikuurini vain ole vaikuttanut vauvan suoliston bakteeriflooraan. Jälkimmäinen on lääkärin mukaan kaukaa haettua, mutta ihan varuilta otetaan kuitenkin. Eli pääsyyyllisenä nukkumisvaikeuksiin ja ilmavaivoihin pidetään ihan koliikkia.

Eilinen päivä oli aamusta helpompi, ja ilta sitten vähän liiankin väsyttävä, kun toinen ei millään nukahtanut. Tänään sitten päinvastoin, kun diktaattorimme mellasti aamulla seitsemästä kymmeneen (hyvää työpäivää vain Tuukalle), mutta iltapäivä meni nukkuen. Vaunuissa nukkui tosin vain puolisentoista tuntia, mutta mikäs siinä äidin vatsan päällä nukkuessa loppuilta :D Minä en uskaltanut liikkua mihinkään, kun pienen mahasta kuuluu kuplintaa, joita sitten vääntelehti. Saipahan vauva nukuttua, mutta minä en niinkään...

Ehkä minä jossakin vaiheessa löydän tähän arkeen hyvän rytmin. Viimeistään sitten, kun Tuukka menee aamuvuoroon. Tai sitten en löydä. Onko se rytmi tässä vaiheessa vielä niin tärkeä?

tavallinen ilta meillä

Viime aikoina meidän illat ovat menneet kutakuinkin tähän malliin, esimerkkinä nyt eilinen:
Kahdeksan tienoilla poika heräsi ja söi. Yhdeksän tietämissä menimme iltakylvylle. Hengailimme hetken (Tuukka kanniskeli ja piti sylissään pientä). Puoli yhdeltätoista menimme sänkyyn, jossa imetin. Kauan. Yritys oli nukuttaa poika. Imetettiin toinenkin tissi. Ei nukahtanut vieläkään. Torkahti ehkä hetkeksi, mutta havahtui, jos liikuin. Vatsanväänteitä. Isot kakat. Vaipanvaihto. Hyssyttelyä. Kello tässä vaiheessa jo lähemmäs yhtä. Ja sitten vielä parkumista: Yliväsynyt vauva-parka. Uudestaan tissille, pari imaisua ja unten maille. Eli meni vain kaksi ja puoli tuntia siihen nukuttamiseen.

Aamulla imettämisen jälkeen poika keksi, että tissiä on hyvä käyttää tyynynä :D Asetti pään hyvin kauniisti rintani päälle. Yritä siitä sitten lähteä aamupalalle tai vessaan... Ja pieni on keksinyt lentämisen :D Tuukan sylissä ei malta olla ollenkaan, ellei Tuukka "lennätä" koko ajan. Sitten on kivaa :) Ja hän tykkää myös kutittelusta :) Nauraa oikein kovasti. Ja hittibiisi tällä hetkellä on Pienen pieni veturi.

neuvolassa taas

Tänään oli taas neuvola. Herralla on pituutta nyt jo 59 cm ja painoa 5300 g. Kasvaa neuvolan tädin mukaan aivan käyrien mukaan. Tällä kertaa mietittiin kovasti pienen nukkumisongelmia, ja niiden kanssa mennään maanantaina tapaamaan neuvolan lääkäriä. Pienellä kun nukahtaminen teettää todella töitä, eikä sitten meinaa pysyä unessa kovin helposti. Näinä parina viime päivänä ei päiväsaikaan ole nukkunut muuten kuin sylissä (herää heti, jos johonkin laskee), tai sitten vaunukävelyllä. Iltaisin saatetaan taistella useampikin tunti unen kanssa, ennen kuin päästään nukkumaan. Ja kun kakkakin on vielä vihreää, niin tuumattiin, että josko se on sitä kuuluisaa koliikkia... Nyt kokeillaan myös disflatylin vaihtamista cuplatoniin, ja jekovit vaihtuu d-tipoiksi ensi viikolla.

Tuntuu vain hieman hassulta mennä lääkärin pakeille, kun itse ei miellä vauvaa mitenkään erityisen vaativaksi, ja hän kuitenkin nukkuu ja on hyvälläkin tuulella. Ehkä se on vain kokemuksen puutetta itsellä? Kun ei helpommasta tiedä, niin olettaa, että tämä on normaalia?

Iltapäivästä ajoimme vielä Mankkaalle juhlimaan Tuukan mummon syntymäpäiviä. Pieni edusti siellä hyvin rauhallisesti, vieraskorea kun on ;)

Nimiäisten ajankohtaa pohditaan kovasti, samoin paikkaa ja tapaa. Ehkä tällä viikolla tulee niihin selvyys. Enää pitäisi päättää se nimi :D

viikonloppu takana

Viikonloppu meni taas nopeasti ohi, ja Tuukan viimeinen lomaviikko alkoi tänään. (Luuleeko se oikeasti, että minä lasken sen töihin viikon päästä?)

Lauantaina Taina, Antti ja Aapo kävivät kylässä :) Aapo on ihanan aurinkoinen ja iloinen, ja kovasti mennä touhotti. Jotenkin vaikea käsittää, että vuoden kuluttua meillä on samanlainen touhottaja, kun nyt tuo pieni vielä pysyy suhteellisen hyvin paikoillaan... Aapo tutustui jonkin verran meidän Elvikseenkin, mutta eniten taisi kiinnostaa sängyn päällä oleva soiva mobile :D



Lauantaina illalla olikin sitten jo toiset tunnelmat, kun yhtäkkiä nousi lämpö, korkeimmillaan 38,4 asteeseen. Pähkin siinä, että onko se flunssaa vai kenties rintatulehdusta, mutta ajattelin tarkkailla tilannetta seuraavaan aamuun. Kuume onneksi laski, ja eilen oli enää vähän höttöinen olo (ja hiki nousi helposti pintaan), joten veikkaan flunssaa. Ilman nuhaa ja yskää tai muita suurempia oireita. Eipä tuo haittaa, vaikkei niitä tulisikaan, ja flunssa menisi yhden illan kuumeilulla ohi. Tuukkakin on vähän sairastellut, ja pidetään sormia ristissä, että pieni pysyisi terveenä. Eilinen menikin kotona lepäillessä. Grilliruoka on pop :D

Tähän loppuun vielä ilme Tainan sylissä ollessa (hetkeä aiemmin hymyili ja naureskeli, mutta eihän sitä kameralle viitsi...)

yön hetkinä

Mikä ihme siinä on, että päivällä nukahdetaan ihan miten vain ja ihan mihin vain? Ja illallakin vielä saatetaan nukahtaa syliin. Mutta kun yritetään siirtää/siirtyä sänkyyn, iskee meidän pikkuherraan mieletön känkkäränkkävaihe! Nukahtaa aina välillä, mutta herää miltei samantien. Tissille nukahti äsken kaksi kertaa, mutta heti kun yritti siirtyä itse (jooo-o, hampaat olisi kiva pestä tänäkin iltana), niin toinen havahtui hereille. Ja tämä siis meidän sängyssä, omaan sänkyynsä yritän korkeintaan kerran illassa... Oma sänky ei ole ollenkaan pop. Ainakaan viikkoon ei olla saatu häntä nukkumaan siellä hetkeäkään. Herää heti, kun yrittää laittaa sinne. Ja joo, ei siis todellakaan nukahda sinne. Kyllähän perhepeti on kiva, mutta olisi toisinaan mukava saada pari tuntia "huoletonta" unta, niin että voisi kääntyä miten huvittaa.

Nyt on kaksi tuntia tahtojen taistoa takana, voi olla saman verran vielä edessä... Mutta minulle on kerrottu, että taistelussa vauva vs. uni ja aikuinen, tämä jälkimmäinen kombinaatio voittaa aina lopulta.

Yhden kuukauden ikäinen

Huh, tänään tuli yksi virstanpylväs taas eteen: nyt iästä voidaan puhua jo kuukausissa, kun tähän mennessä on käytetty viikkoja. Voi tosin olla, että käytän niitä viikkoja vielä hetken verran :)

Eilen oli hieman hankala päästä liikkeelle vaikean yön jälkeen, mutta päästiin lopulta, ja suuntana oli Helsinki. Ensin käväistiin pikaisesti Kampissa, ja sitten suunnattiin mummilaan (eli Tuukan äidille) kylään. Vaikeita hetkiä koettiin Helsinkiin päin mentäessä, kun osuttiin ruuhkaan, eikä autoa saanut mihinkään pysäytettyä. Valoissa seistiin, kun pienelle tuli nälkä. Ja siinä kesti ja kesti. Tutilla sain huijattua herraa noin viideksi minuutiksi. Lopulta otin käyttöön järeämmän aseen: pikkurillin. Sitä raukka-pieni imi katsellen minua epäuskoisesti ("äiti, täältä ei tuu mitään"). Kampin parkissa oli sitten heti ruokahetki autossa.

Mummilassa oli onneksi jo iloisempi ilme (tai alkuun hyvin uninen). Miron-serkku (ja Teemu-setä ja Kamila-täti) kävi myös tervehtimässä, ja Elvis kohtasi elämänsä ensimmäisen koiran, Elviiran. Kotona oltiin vasta myöhään, mutta onneksi nukkumaanmeno oli edellisiltaista helpompi.

Ja sitten kuvia tähän loppuun. Kuvia on otettu useampana päivänä, mutta saatiin vasta nyt ladattua koneelle.

Tuttipulloa (omaa rintamaitoa täytteenä) ollaan kokeiltu kerran, mutta pienellä ei enää ollut iso nälkä siinä vaiheessa.

Nyt jo katsellaan kuvia kiinnostuneena :)

Tutti on edelleen järkytys, mutta toisinaan sillä saa herran hetken hiljaiseksi...

Tänään käytiin vaunukävelyllä nallepuku päällä. Kävelyn jälkeen pieni nukkui vielä kolme tuntia parvekkeella. (Kuva otettu heräämisen jälkeen sitterissä).

Ja vielä iltakylpy-kuva. Oli kovin ihmeissään, kun yleensä isi on kylvettänyt, ja tänään olinkin sitten minä siinä.

Nimenannon vaikeudesta

Päätimme ottaa tämän viikon missioksi nimen keksimisen pienelle. Jostain syystä se nimeäminen tuntuu tällä hetkellä kamalan vaikealta. Miten kukaan voi antaa toiselle nimen? Mikä tuo pieni haluaisi olla? Ja ei, Elvis ei ole oikeasti harkinnassa mukana. Eikä myöskään Bastian Fernando.

Kriteereitä on monia. Nimen pitäisi olla hyvänkuuloinen omaan korvaan. Se ei saa olla sellainen, että siitä kiusattaisi. (Tai millä sen ikinä estää.) Sananmuunnokset eivät myöskään ole toivottavia. Ei mielellään tämän tai parin viime vuoden trendinimeä. En myöskään tarvitse erikoisuuden tavoittelua. Eikä mielellään vierasperäisiä kirjaimia (Christian, Tommy tms.)

Tällä hetkellä näyttää tosin siltä, että ne nimet, jotka omaan korvaan sointuvat, ovat juurikin niitä nimiä, joita sunnuntai-Hesarin syntyneet-palsta oikein vilisee. Tosin onko sillä niin väliä, jos luokalla sitten olisikin toinen samanniminen? Nykyään eri nimiä annetaan niin paljon, että niitä suosituimpiakaan tuskin enää tulee osumaan neljää samalla luokalle...

Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa pähkiä. Siihen mennessä tulee varmaan jo tuhat uutta lempinimeä :)

ilma(vaiva)hälytys!

Vielä ne ilmavaivat vaivaavat, mutta toivotaan niiden olevan ohimenevää sorttia. Yleensä herättävät meidän pienen aamusta 6–8 välillä, ja sitten ollaankin hereillä kauan. Pitää kävellä ympäri kämppää, jumpata vatsaa (siis jalkoja ees ja taas) ja tehdä vaikka mitä. Ja jos liian aikaisin yrittää laskea takaisin sänkyyn, niin herra herää heti uudestaan ensimmäiseen vatsanväänteeseen. Ja tuo tapaus herää yleensä myöskin kakkahätään, ja siinäkös sitten huudetaan, kunnes tulee turaus vaippaan... Onkohan se normaalia? Ja valitettavasti ilmavaivoja on yleensä myös iltasella. Siinä vaiheessa, kun yhteisön aikuisväestö olisi valmis vetäytymään yöpuulle.

Nyt tuo pieni nukkuu parvekkeella vaunuissa. On ihmeellisesti alkanut nukahtaa vaunuihin (mikäli kaikki muu on siis kunnossa), ja nukahti niihin kauppareissulla. Ehkä tästä uskaltaa pikkuhiljaa alkaa harrastaa niitä kuuluisia vaunukävelyitä. Pitää vain osata ajoittaa se lähtö strategisesti oikein, ettei nälkä vain yllätä, eikä vatsaa juuri silloin väännä...

Huomiselle odotamme vieraita, joten katsotaan, mitä silloin ehditään. Toivottavasti yö sujuu hyvin, jotta tämä väsymys hieman hellittäisi.

Mumuskan luona kylässä

Sunnuntaina reissasimme ensimmäistä kertaa hieman pidemmälle. Automatka kesti kaksi tuntia, ja ihme ja kumma: poika nukkui suurinpiirtein koko matkan. Jossain välissä hieman raotteli silmiään, mutta ei sen kummemmin mekkaloinut.

Sunnuntai mumuskan (minun äitini) luona meni vielä rauhallisesti, kävi vain yksi vieras. Ensimmäinen yö siellä ei sujunut lainkaan (nukuttiin alle neljä tuntia sinä yönä). Ja kun maanantaina oli vilskettä ja vilinää, niin siinäkään ei ehtinyt nukkua. Jossakin vaiheessa yritin, mutta taisin olla niin stressissä ja yliväsynyt, että en saanut unta. Unettomuus vaivasi myös illlalla, mutta onneksi seuraava yö oli helpompi. Poika pystyy onneksi nukkumaan myös silloin, kun on vieraita kylässä :)

Tiistai oli taas rauhallisempi päivä, vain pari vierasta, ja me kävimme kyläilyllä Simppa-enon luona.

Keskiviikkona palasimmekin jo kotiin. Mumuska sai kolmen päivän ajan nunnuttaa ja kanniskella pientä sydämensä kyllyydestä. Vaunukävelyllekin pääsimme kauppareissulla. Sitteriin yritämme nyt totutella kotioloissa. Tänään herra viihtyi siinä jo niin kauan, että saimme Tuukan kanssa syötyä yhtä aikaa, vaikka herra oli hereillä.

Yritämme saada tähän pienen gallerian vierailusta, kunhan vain aikaa/energiaa riittää. Kiitos kaikille vierailijoille ja muistajille. Flunssakausi valitettavasti verotti vierasjoukkoa, joten aivan kaikkia emme päässeet näkemään.

Tänään oli neuvola, jossa täti totesi, että poika kasvaa hyvin (4935 g, 57 cm). Rauhallinen poika. (Sopihan sitä olla rauhallinen, kun juuri ennen kotoa lähtöä oli itkukiukkuraivari päällä...) Kokeilemme nyt muutaman päivän ajan ilman d-vitamiinia, koska epäilemme sen aiheuttavan noita ilmavaivoja lisää. Ja jos ne ilmavaivat helpottavat, niin vaihdetaan d-vitamiinin merkkiä. Seuraava neuvolakäynti sovittiin parin viikon päähän.

Nyt on suunnitelmana pysyä kotosalla muutaman päivän ajan, ja totutella taas rutiineihin. Voisi myös yrittää saada kotia johonkin kuntoon... Mutta kylään saa tulla, jos ei pelkää villakoiria! :)

Ensimmäinen edustustilaisuus

Eilen oli meidän herran ensimmäiset häät, ja hienosti meni. Kirkko tosin jätettiin väliin, ja hääpaikalla kiilattiin onnittelujonon ohi sisälle imettämään, mutta muuten sujui rauhaisasti. Kun pieni vaipanvaihtojen ym. jälkeen nukahti isin käsivarsille, niin nukkui sitten vaunukopassa koko ruokailun ajan ihan sikeästi kolmisen tuntia. Heräsi vasta, kun poislähtiessä laitettiin turvakaukaloon.

Kiitokset vielä hyvistä juhlista ja onnea tuoreelle avioparille!

Häiden jälkeen piipahdettiin vielä nopeasti isomummolassa näyttäytymässä. Nyt ollaan jo Outi-mumuskan luona, ja isotäti Mimmo oli ensimmäinen vierailija. Vierailijajoukko on flunssa-aallon vuoksi hieman pienentynyt, mutta eiköhän noita vielä parille päivälle riitä.

toinen päivä kaksin kotona

Tämä päivä oli kyllä eilistä helpompi, mutta äiti on aivan yhtä väsynyt. Pieni ei aamuyhdeksän jälkeen nukkunut kunnolla ennen puoli neljää iltapäivällä (tai no kerran sammui 45 minuutiksi, jonka aikana ehdin syödä aamupalan ja pestä hampaat), mutta sitten jostain syystä minä en enää iltapäivällä saanut unta. Jooo-o, onhan se helppo sanoa, että nuku kun vauva nukkuu, mutta mitä tehdä, kun uni ei tule? Aamulla olisi nukuttanut senkin edestä...

Mutta helpompaa oli se, että pieni ei kitissyt/parkunut ihan yhtä paljon. Hetken istui jopa turvakaukalossa ihan yksin, niin että keinuttelin vain. Ja melkein (ehkä) olisi nukahtanut sohvalle, mutta sitten puhelin soi. (Pidän sitä luuria sen vuoksi aika paljon äänettömällä). Nyt isi ja poika vetelevät sikeitä. Toivottavasti kohta heräävät, tai alkuyö saattaa mennä taas mellakoidessa.

Huomenna on pienen ensimmäinen edustustilaisuus, Tuukan serkun häät. Vähän jänskättää... Ja sunnuntaina matkataan mumuskaa tapaamaan. Hurjaa reissaamista tiedossa siis.

Ensimmäinen päivä kaksin kotona

Huh. Tämä päivä ei ollut minulle aivan helppo. Tosin olisi varmasti voinut olla vielä vaikeampikin...

Jo eilisilta venyi myöhään yöhön, kun pieni leijona karjui vatsavaivojansa. Mikään ei ollut hyvä. Ei kelvannut tissi, ei syli, ei keinuttelu. Ainoa, mikä rauhoitti, oli kanniskelu olalla pitkin asuntoa. Ja piti pysyä liikkeessä. Ehkä vartin, puolen tunnin marssin jälkeen simahti, mutta heräsi aina, kun laski sänkyyn/sohvalle. Ja kello olikin sitten jo yksi, ennenkuin meidän perhe pääsi yöpuulle. Väsytystaistelu kesti kolmatta tuntia.

Aamu alkoi ihan lupaavasti, kun nukahti vielä yhdeksän jälkeen uudestaan. Mutta loppupäivänä ei sitten oikein nukuttukaan. Kerran nukkui sylissä tunnin verran, mutta muuten vain välillä torkahti olalle viideksi minuutiksi, ja taas jatkettiin. Puoli neljän aikaan lopulta päästiin päiväunille. Äiti mukana.

Tuukka tuli kuuden aikoihin kotiin, ja oli raukka jo valmiiksi ihan väsy.

Nyt poika on nukkunut puolitoista tuntia, ja odotellaan vielä hetki, ennenkuin yritetään nukkumaan lopullisesti. Ei välttämättä onnistu kovin helposti...

Huominen vielä yksin kotona, sitten alkaa Tuukan isyysloma. Katsotaan, uskaltaisinko yrittää vaikkapa kauppaan. Tänään ei olisi onnistunut.

Miten muut sen tekevät? Saavat lapset nukkumaan, käyvät vaunukävelyillä (ei nukahda vaunuun), kaupassa tai ylipäätänsä mitään? Minulla piti kiirettä, että sain syötyä. Sen viiden minuutin torkahduksen aikana sain laitettua eilistä ruokaa mikroon, ja syöminen menikin sitten leijonanpentu olkapäällä...

Toivottavasti huominen on hieman helpompi.

kuvia

Kylvyn jälkeen on kiva olla hetki ihokontaktissa.

Katri oli ensimmäinen kotona käynyt vieras. Hyvin viihtyi poika myös vieraassa sylissä.

Ihmeellisesti se sormi löysi korvaan, ja ihan unissaan vielä! Isin sylissä on hyvä nukkua.

Kylvyn jälkeinen irokeesi-kampaus sai miehen ilmeen näin hurjaksi :)

Joskus väsyttää.

Terhakka poika

Tänään oli ensimmäinen lastenneuvola. Ihme ja kumma: ehdimme ajoissa paikalle, vaikka neuvola oli jo aamutuimaan (eli klo 11.30...)

Kortissa lukee:
terhakka poika. Paino noussut hyvin. Iho Ø, Suu, silmät, napa siisti. Refleksit Ø Aukile Ø. Rintamaitoa vauvan tahtiin

Nyt aloitetaan myös d-vitamiini, ensin yhdellä tipalla ja lisätään pikkuhiljaa. Jatketaan yhä myös rela-tippoja ja disflatyliä.

Painoa oli tänään 4695 g, (teki juuri ennen punnitusta pissit ja kakat pöydälle :D), ja pituutta oli tullut jo kaksi senttiä lisää, eli nyt on 56 cm pitkä. Kovasti täti kehui, kun ottaa jo katsekontaktia ja kannattelee päätä hienosti pitkiä aikoja.

Ensi viikon perjantaina on uusi neuvola. Katsotaan, miten on silloin.

taas sairaalassa

Että yhdestä kätilön tekemästä punnitusvirheestä voi seurata paljon vaivaa! Tänään tuli hieman ennen puoltapäivää soitto, että pissiviljelystä oli löytynyt e-kolibakteeria. Saattoi olla, että oli tullut iholta siihen näytteeseen, mutta pakko varmistaa, kun on noin pieni lapsi kyseessä. Ja piti sitten lähteä ajamaan Hämeenlinnaan, lastenosastolle päivystykseen.

Päivystyksessä kovasti toivottiin, että pissaisi siinä punnituksen (4710 g)yhteydessä itsestään, mutta eihän niin tietenkään tapahtunut, vaan piti punkteerata rakko. Eikä siitäkään vielä saatu näytettä, vaan laitettiin pissipussi ja odoteltiin. Melkein jo oltiin punkteeraamassa toista kertaa, kun herra sitten vihdoin lurautti sinne pussiin. Ja oli ihan verensekaista pissaa, eli nyt sitten tarkkaillaan, että tulee tarpeeksi monta painavaa pissavaippaa vuorokaudessa. Jos veri pääsee hyytymään, se saattaa tukkia tiehyitä jne. Toivotaan, ettei mitään sellaista enää tapahdu.

Tunnin verran odoteltiin tuloksia, jotka onneksi olivat positiivisen negatiivisia, eli mitään e-kolibakteeria ei siellä virtsarakossa ole. Eihän tuo poika ole edes mitään sinnepäin viitannut, kun ei ole kuumeillut tai ollut muutenkaan kipeän oloinen. Onneksi näin.

Koko reissua ei vaan olisi tarvinnut tehdä, jos se kätilö ei olisi silloin punninnut herraa väärin, koska sen jälkeen häneltä vasta alettiin ottaa niitä pissinäytteitä ja verikokeita. Mutta parempi näin päin, että tutkitaan ja ei löydy mitään, kuin että olisi kipeä.

Huomenna neuvola. Katsotaan, mitä neuvolan vaaka sanoo silloin :)

Onnittelut kaksiviikkoiselle!

Tänään Pikkuherra Elvis Tryffelisika Diktaattori Mutris Pasila täyttää kaksi viikkoa. Päivää ei tosin sen kummemmin juhlisteta, mutta Katri on tulossa vierailulle. Muutoin päivä sujunee tutuissa merkeissä: unta, tissiä ja vaipanvaihtoa.

Eilen herra mieltyi lampaantaljaan (kiitos Ennin siskolle :) Sen päällä on mukava nukkua. Tuukka kantoi yöllä nukkuvan vauvan taljan päällä sohvalta omaan sänkyynsä, jossa nukkui vielä tovin. Ja aamullakin sain vietyä hänet vielä omaan sänkyynsä nukkumaan. Edistystä! Onhan se talja lämmin ja pehmoinen. Katsotaan, miten jatkossa käy.

Kestovaippakokeilut jatkuvat yhä. Nyt muistin jo laittaa kuivaliinan väliin (fleeceä), jotta märkä olo ei herätä niin nopeasti. Tavoitteena siirtyä jossakin vaiheessa pääosin kestoon. Nyt vielä mennään molemmilla. Yöllä on vain niin paljon näppärämpää laittaa se kertakäyttöinen...

melkein kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa sitten näihin aikoihin oli aika tukalat oltavat. Olin juuri mennyt ammeeseen (ei auttanut yhtään), ja supistukset olivat kovia. Epiduraalia sain odotella vielä neljäkymmentä minuuttia... Mutta mitäpä noita muistelemaan enää, kun tulos makoilee tuolla sohvalla, ja on kertakaikkisen ihana ja ihmeellinen.

Ja herää juuri nyt syömään :) Pitkän vaunulenkin (no pitkä ja pitkä) jälkeen onkin varmaan nälkä.

Huomenna tasan kaksi viikkoa vanha. Jatketaan juttua myöhemmin.

Perjantai. Ikää viikko ja viisi päivää.

Tänään päivä taas käynnistyi hitaasti. Ja hitaasti. Mutta käynnistyi se sittenkin. Tämän päivän saavutuksiin kuuluu kaupassakäynti ja kävely kaupungilla. Pikkuinen nukkui koko sen parituntisen (tai puolitoista) ihan sikeästi. Nyt taas iltaa kohti mennään vähän heikommin, kun maha alkaa kipristellä.

Tänään pääsin myös askeleen eteenpäin ekologisuudessa, kun kokeilin harsovaippaa ensimmäisen kerran. Aiemmin olen testannut niitä all-in-one-vaippoja, mutta ne jotenkin vaikuttavat isoilta ja puristavilta. Harso on ainakin pehmeä. Ensimmäinen harsosysteemi on nyt vielä päällä, että katsotaan, miten sitten toimii ihan oikeasti :) Yöllä taidamme vielä käyttää kertakäyttöisiä vaippoja ihan mukavuudenhalusta.

Pikkuherra kehittyy ja kasvaa hirmuista vauhtia. Viime viikonloppuna hän löysi ensimmäistä kertaa peukalonsa – tunkemalla sen suuhunsa – kun aiemmin oli syönyt vain koko nyrkkiänsä. Jostain syystä tutti ei meidän herralle oikein maistu. Muutaman kerran ollaan saatu kokeilemaan, mutta ei ole mitään lempparia. Mutta yritetään kyllä sitä tuttia ahkerammin, jos peukalo eksyy useamminkin jatkossa suuhun. Ystävän neuvon mukaan tutti on helpompi kitkeä pois kuin peukalo... ;)

Kuvia torstailta