Tänään Aaron pääsi tutustumaan työelämään, kun minä kävin moikkaamassa työkavereita. Kovasti näyttivät pitävän pikkuherrasta, joka antoi hieman ääninäytteitä ja reissasi sylistä syliin.
Lisäksi oltiin tänään neuvolan perhevalmennuksessa malliperheenä / "oikeana perheenä" (kuten neuvolan täti sanoo), eli kertomassa tuleville tuoreille vanhemmille, miten meillä on sujunut. Toivottavasti eivät säikähtäneet kovasti, kun tietty sitten kerrottiin myös valvomisista. Kerrottiin myös, että on niitä hyviäkin hetkiä, eikä se niin vaikeaa olea. Synnytyksestä kerrottiin ja sairaalassaolosta. Neuvolan täti lähinnä meiltä kyseli. Paikalla oli vain neljä pariskuntaa, eli ei kovin suuri yleisö. Olo oli kyllä tänään kaikkea muuta kuin esimerkillinen, kun väsytti vaikean yön jälkeen ihan turkasesti. Lisäksi juuri ennen lähtöä Aaron onnistui (ensimmäisen kerran) pissaamaan päälleni. Siinä meni ne puhtaat housut, jotka olin juuri vaihtanut päälle, kun toiset olivat puklussa :D Mutta sitähän tämä elämä nyt on. Onneksi vauvan pissi ei haise, eli lähdin sitten niissä, kun kiire oli. Tuukka sanoi, että pikkuherran ilme oli ilkikurinen tämän tempauksen jälkeen. Onko noin pienillä jo huumorintajua?
Niin, vatsavaivat ovat palanneet. Tai ainakin kaksi viime yötä ovat taas olleet hieman haastavampia. Toissayönä heräsin aamuneljän tienoilla pienen itkuun, kun toisella väänsi vatsasta oikein kovasti. Ei ole viikkoihin (onko ikinä?) herännyt kesken yöunien ihan isoon itkuun. Sääliksi kävi. Toivottavasti nyt helpottaisi ihan itsestään. Ilmavaivalääkkeisiin en enää luota, eikä vyöhyketerapiaa saa tehdä liikaa. (Eikä se minun tekemänä ole oikein tehonnut). Kohta pitäisi sen kolme kuukautta tulla täyteen. Loppuuhan kolmen kuukauden koliikki täsmällisesti kalenterikuukauden mukaan, loppuuhan?
2 kommenttia:
Kiva kun kävitte, tulkaa toistekin :)
Varmasti pidettiin pikkuherrasta! Ja miten sitä edes voisi olla pitämättä tuollaisesta söpöliinistä! terv. Outi
Lähetä kommentti