näitä aamuja

On aamuja, jolloin äiti ei ole niin iloinen. Niin kuin tänään. Kun flunssa painaa vielä päälle. Kun illalla ei ole saanut unta. Kun Hilma herää kaksi tuntia ennen sianpierua, eikä suostu nukahtamaan. (Meillä sika pieraisee siinä seiskan aikaan.) Ensin tuo pieni uni-terroristi itki ja kiljui, että haluaa olkkariin. Rauhoituttuaan viereen alkoi hölpötys ja touhotus. Välillä rapsuteltiin tapettia, välllä halipusitaan äitiä, välillä yritetään maata äidin naaman päällä. Joskus silitellään isiä, toisinaan käydään poikittain makaamaan ja potkimaan. Ja sitten onkin jano, pissihätä, varpaaseen sattuu, hyttysen purema kutittaa, ja tottakai pitää myös laulaa.

Varttia vaille sitä sianpierua luovutin, ja lähdin olohuoneeseen odottamaan pikku kakkosen alkua.

Juhannukselta kuvia aamun piristykseksi. Jospa sitä aamupuuroa sitten. Niin, ja huomenta itse kullekin.

Hilma tykkäsi polskia.

ja pomppia

Hilman hiukset tulivat hiukan sähköisiksi.

Aaron pomppii korkealle

Aaronin uusi tukka. 

Käytiin viime viikolla parturissa.

kuvvii

Vihdoin ja viimein sain Hilman aurinkolasi-ilmettä kameralle, vaikkei se näissäkään näy parhaiten. Neidillä on tapana laittaa huulet coolisti tötterölle heti, kun laittaa arskat silmille.


Aaron fanittaa Italiaa, koska Francesco Bernoulli on italialainen.


kesä ja kuplat.


Hilma keksi tarroille käyttöä


Tyylilyylin kampausnäyte

matkustamisen ihanuudesta

Vietimme juhannusta tänä vuonna Jämsässä. Juhannus itsessään sujui hyvin, ja kaikilla oli mukavaa, mutta ne matkat. Lapsethan Aina nukahtavat autoon, eikö? Ja nukkuvat koko matkan? Justjoo.

Perjantaina lähdimme aamupäivästä ajamaan. Tarkoituksena oli olla perillä lounasaikaan. Heräsimme suht myöhään, joten en edes olettanut, että ipanat menomatkalla olisivat nukahtaneet. Eivätkä nukkuneet. Viimeinen puolituntinen oli Hilmalle liikaa, ja neitiä harmitti takapenkillä aika lailla. Himpulainen ei ottanut päiväunia lainkaan perjantaina, kun ei suostunut nukahtamaan myöskään matkarattaisiin tai riippukeinuun.

Lauantaille yritin pedata rauhallista kotimatkaa, ja lähdimme matkalle iltaunia vasten, hieman ennen kahdeksaa. Tarkoituksena siis oli, että lapset sammuisivat autoon, ja kotona heidät voisi nostaa suoraan sänkyyn. Olen kuullut legendoja, että näin voi tehdä (ja mekin olmme joskus tainneet siinä onnistua). Mutta nämä meidän juhannussissit. Kumpikaan ei nukahtanut, ei ollut edes lähellä! Tampereelta asti Hilmaa kiukutti. Hämeenlinnan kohdilla Aaron ilmoitti kakkahädästä, joten pysähdyimme Tiiriöön huoltsikalle. Samalla otimme lapsille iltapalaa, ja siinä vierähtikin taas tovi. Kello oli jo yksitoista, kun olimme vihdoin kotona. Molemmat lapset hereillä. Väsyneiltähän nuo jo näyttivät, joten suoriuduimme nopeasti yöpukuihin, ja hampaanpesun + iltasadun kautta sänkyyn.

Aamulla Hilma heräili kuitenkin ihan normaaliin aikaan. Ihme sissi.

kun tekee itse, niin saa mitä haluaa

Hilma on ihailtavan/ärsyttävän omatoiminen. Toissapäivänä neiti olisi tahtonut uimaan, mutta kun sää ei suosinut, niin minä kieltäydyin täyttämästä allasta. Tästä ei mennyt montakaan hetkeä, kun huomasin Himpulaisen seisovan keittiön tuolilla ja avaavan hanaa. Mukanaan hänellä oli pieni, n. litran vetoinen hiekkaämpäri. Ämpäri täyteen vettä, ja vesi loiskuen uima-altaaseen. Hilmaa toki harmitti, kun minä päätin pelastaa parketin, ja otin ämpärin pois. Enkä myöskään täyttänyt allasta, kun oli vähän liian kylmä ilma uimiselle. Kuinkahan monta reissua litran ämpärillä saisi tehdä, ennenkuin halkaisijaltaan 122 cm oleva lasten allas olisi täynnä?

Tuota altaantäyttötempausta vielä ihastelin, että kuinka se keksiikin, mutta ärsyttävyyden puolelle menee Hilman omatoimisuus dvd- ja viihdelaitteistojen kanssa. Milloin se kaivelee dvd-levyt esille koteloistaan, kiireellä survaisee sen soittimeen sisään, ja lykkää luukun kiinni, ennen kuin äiti ehtii väliin. Milloin on isin kone jotenkin kummasti mennyt päälle, ja joskus taas neidin pienet sormet ovat avaamassa minun läppärini kantta. Usein myös pelikonsolit hurisevat päällä sähköä kuluttamassa, ja tiskikoneen nappulakin on aina väärässä asennossa. Vessanpöntöstäkin Hilma saa hupia ainakin viiden painalluksen verran, kunnes minä ehdin juosta perään.

Omatoimisuus lienee silti hyvästä. Eikö?

kesäisiä päiviä

Maanantai
Maanantaina kävimme naperojumpassa. Sitä järjestetään kesäkuun ajan maanantaisin, eli kaksi kertaa on nyt takana. Ensimmäisellä kerralla Aaron totuttuun tapaan laittoi kapuloita rattaisiin minkä ehti jumppaan mennessämme, mutta tykästyi hommaan kymmenessä minuutissa. Viime kerralla jo odotti jumppaa ihan innoissaan, ja livisti pukuhuoneesta salin puolelle ennen minua. Auttoi patjojen kantamisessakin, ja oli muutenkin ihan into piukeana.

Tiistai
Tiistaina meillä oli aikainen herätys, kun suuntasimme jo yhdeksäksi tutustumaan Aaronin hoitopaikkaan. Lapset aloittavat elokuussa Junailijan päiväkodissa naapuriryhmissä. Emme valitettavasti saaneet paikkaa sisarusryhmään, joten muksut ovat syksyllä eri ryhmissä. Hilma menee pienten ryhmään veitikoihin, Aaron isompien ryhmään veijareihin. Veijareihin kävimme siis tutustumassa. Aaronin omahoitaja vaikuttaa todella mukavalta. Sen verran pikkuherraa jänskätti, että halusi minun olevan lähellä koko ajan.

Poikkesimme myös Hilman hoitopaikan puolella, ja Hilmankin omahoitaja on oikein mukava. Luultavasti Hilma joutuu jo ensi vuonna kuitenkin siirtymään pienistä isompien puolelle, joka hieman harmittaa minua. Himpulainen on kuitenkin niin pieni. Toisaalta isoveli on sitten samassa ryhmässä, joten jotain hyvää siinäkin olisi.

Keskiviikko
Matkasimme Espooseen ystävien luo. Lapsilla oli hauskaa leikeissä. Etenkin vesileikit taisivat olla suosiossa. Hilma livisti yläkertaan heti, kun silmä vältti. Kävimme tutustumassa myös paikalliseen leikkipuistotarjontaan (oikein oivallista). Ihanan aurinkoinen päivä, ja Hilman mielestä päiväunet olisivat olleet aivan turhat.

Torstai
Kävimme toistamiseen tutustumassa Aaronin hoitopaikkaan. Tällä kertaa Aaron halusi tutustua jo muihinkin, kuin pelkkiin auto-leluihin. Olimme myös päiväkodin pihalla, jossa Aaron maalaili vedellä seinään. Hilma höösäsi sinne tänne ympäriinsä. Uuvasi, keinui ja kävi hiekkalaatikolla.

Poikkesimme myös moikkaamassa kerhon Sannaa pihan toisella puolella. Aaron olikin iloinen nähdessään taas Sannan, ja leikimme hyvän tovin myös kerhon puolella. Siellä olisi kesäkuun ajan sellainen kesäleikkitoiminta, että voisin arkipäivinä pariksi tunniksi viedä lapset sinne leikkimään (ja saada omaa aikaa). Joo-o, kuulostaisi hyvältä, mutta Aaron ei millään halua mennä sinne yksin, ja Hilmakin näytti vähän epäilevältä, kun moista ehdotin. Katsotaan, onnistuisiko ensi viikolla.

Perjantai
Loiskis! Iltapäivästä tuli ystäviä kylään, ja päätin täyttää uima-altaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Mikä riemu siitä syntyikään, kun neljä lasta pulikoi yhdessä. Ja kuinka hauskaa sitten olikaan, kun laitoimme liukumäen toisen pään laskemaan sinne altaaseen. Hilmakin uskalsi laskea ihan itse.

Lauantai ja sunnuntai
Tavallinen viikonloppu. Grillausta, pihailua, vesisadetta ja siivoilua. Kivaa tämäkin!

kesää vietellen

vauvasiemeniä

Aaronille on joskus hänen kysyessään kerrottu, että vauvat syntyvät siten, että isi laittaa äidin mahaan vauvasiemeniä, ja sitten se vauva kasvaa siellä masussa jne. Tästä on jo tovin aikaa, joten yllätyinpä tänään, kun kävimme seuraavankaltaista keskustelua ruokailun lomassa:

Aaron: Äiti, etkö sinä enää tahdo synnyttää toista poikaa?
Minä (vähän äimistyneenä): tuota, ei minulla mitään sitä vastaan olisi, mutta nyt ei ole mahdollista saada lisää lapsia. Äidin pitää mennä töihin, että saadaan rahaa.
Aaron: Onko vauvasiemenet kalliita?
Minä: Joo, on, tosi kalliita
Aaron: Ostitteko te silloin minua varten vauvasiemeniä? Entä vauvavettä?
Minä: ei, emme ostaneet. Meillä oli niitä valmiina.
Aaron: ai, olitteko te saaneet niitä lahjaksi?
Minä: Noooh, kyllä kai niinkin voi sanoa...
Aaron: Kumman synttärit silloin oli?
Minä: ??? Miten niin synttärit... ai, siis kun lahjaksi. No, saimme ne muuten vain lahjaksi.

ja sitten taisin jotenkin saada keskustelun siirrettyä pois tästä aiheesta. Vauvavesi tarkoittanee lapsivettä. On kai kuullut aikuisten keskusteluissa siitäkin. Ja kun kukan siemeniäkin pitää kastella, niin kaipa vauvasiemeniä kastellaan sitten ihan omalla vedellä. On se vain.

Viikonloppuna reissasimme Kymenlaaksossa. Kävimme moikkaamassa Hilman kummeja Kotkassa. Yötä olimme mumuskan ja vaarin luona Inkeroisissa. Lauantaina otimme matkaan mukaan minun kummityttöni Tean, joka tällä viikolla viihdyttää meitä Riihimäellä. Tänään kävimme naperojumpassa, jonne Aaron ei tuttuun tapaansa olisi halunnut lähteä millään, mutta hieman totuteltuaan oli siellä ihan into piukeana rohmuamassa hernepusseja ja konttailemassa tunnelista ym. Illalla minä pääsin Tean kanssa Hämeenlinnaan leffaan (Dark shadows). Ja olipas se hauskaa pitkästä aikaa!