tiistai 25. marraskuuta 2008

tutti-ihme

Ihme on tapahtunut: Aaron syö tuttia. Päätin toissapäivänä taas kokeilla tuota ihmekapistusta, kun herra alkoi näyttää tältä:



Tässä vaiheessa ei siis ollut nälkä, mutta herra imi omaa alahuultaan hyvin intensiivisesti. Ja näytti aivan urpolta :D Ylähuuli ja ien vain näkyivät, ja koko alahuuli oli suussa. Ja lipsahtipa sinne suuhun jossakin välissä myös se pahamaineinen peukalo. Eli tuttia kehiin. Ja se onnistui! Vähän aikaa tosin taas pureskeli sitä, mutta sitten hoksasi, että sitähän voi imeä :) Ei se tutti vieläkään miten erityissuosiossa ole, mutta yritän tarjota sitä tuon alahuulen tai peukalon sijaan. Ja tänä aamuna jatkoi unia vielä hetken, kun annoin tutin suuhun... Se ei vain nukahtaessa pysy siellä kovin hyvin, ja herää siihen, että tutti putoaa. Eli minä en saanut nukuttua enää, kun pitelin tuttia suussa. Mutta sainpahan maata vielä hetken vaaka-asennossa.

Nyt on kahtiajakoinen olo. Pitäisikö tuttikehityksestä olla iloinen vai surullinen? Kun eihän tutti mitenkään välttämätön ole? En tiedä, tuleeko se auttamaan esim. automatkoja. Ainakaan ei vielä nukahda illalla tuttiin. Mutta nähtäväksi jää.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi että, on poika suloisen näköinen! Alkaa jo näyttää omalta itseltään "yleisen vauvalookin" sijaan... :)

Luin just jostain vauvalehdestä tuttiasioista, ja sen mukaan olisi parempi ilman tuttia, mutta tutti puolestaan parempi kuin peukalo. Ja toisaalta, rauhallinen ja tyytyväinen lapsi tutin kanssa ajaa mun mielestä kyllä kaikkien "sääntöjen" ohi! Mä pohdin näitä samoja sitten ens keväänä... ;)

Ens viikolla voisin tulla kyläilemään töiden jälkeen joku päivä, jos teille sopii. Mutta soittelen siitä sitten!

Karin kirjoitti...

Juu, minäkin luin samaa tuttijuttua. Ei Aaron sitä paljon näytä kaipaavan, mutta tuosta alahuulen imemisestä mietin, että nyt voisi olla paikallaan...

Ja tervetuloa vain, ensi viikko on kokonaan vielä vapaa :)

Anonyymi kirjoitti...

mumuska saapuu huommenna katsotaan sitten tarviiko mumuskan rakas tuttia vai ei. se oli sit vähän vitsi