Hilma taaperokärryilee

Tänään Hilma nousi ensimmäistä kertaa seisomaan taaperokärryä vasten ja lähti kävelemään, ja sitä sitten on tehty pitkin päivää :) Että oli jellen näköinen neiti! Harmi vain, että alastuloa hän ei vielä hallitse, eikä kärryn kääntämistä, joten siinä vaiheessa kun seinä tulee vastaan, tarvitaan äidin apua.

Tuukka on tällä viikolla talvilomalla, ja minä voin tehdä hieman enemmän opinnäytetyötäni. Aaron pääsi tänään isin kanssa ulos syömään ja kauppaan. Kaupassa Aaron sai ensimmäistä kertaa itse maksaa ostoksia, kun osti minun antamallani rahalla Autot-lehden. Oli hyvin selviytynyt kassalla, kun oli seissyt auto-kärryjen istuinosan päällä :) Saas nähdä, mitä muuta kivaa nuo jäbät keksivät.

Aaron tykkää kovasti piirrellä ja väritellä. Tähän mennessä värittäminen on ollut aika sotkemista, muutama viivakin tullut, mutta tänään sitten piirsi yllättäen aika hallitusti minun piirtämälleni lehmälle tissit, ja vieläpä aitauksen lehmän ympärille. Selitti samalla, että lehmä sanoo aitauksesta "mmmuu". Papan kuulakärkikynä oli tässä inspiraation lähteenä.

Lauantaina perheen herrat olivat Maria-serkun syntymäpäiväjuhlilla, ja Aaronilla oli tainnut olla ihan superkivaa. Oli saanut syödä vatsan täydeltä popcornia ja leikkiä serkkujen kanssa. Pikkuherra oli aivan spontaanisti todennut isille, että "täällä on kivaa, tullaan toistekin".

Viime viikolla lapset kävivät ensimmäistä kertaa yhdessä kylvyssä. Molemmilla oli hauskaa :)

tuttirosvo

Tänään oli hyvä päivä. Aamulla sain tietää, että Taina on tulossa Aapon ja Lounan kanssa kyläilemään koko päiväksi. Lämpötila ulkona oli siinä lukemissa, että sain Hilman nukahtamaan pihalle, ja neiti nukkui viiden (5) tunnin päikkärit. Aaron leikki Lounan ja Aapon kansa ihan riemuissaan. Aapo toi mukanaan 10 autoa, ja sai vaihdossa soittaa sydämensä kyllyydestä rumpuja. syötiin lounasta (äideille subit, lapsille kalapuikkoja :P ). Louna vain kaipaili Hilmaa, joka siis nukkui alkuvaiheessa pihalla. Isommat lapsetkin menivät siitä sitten päiväunille. ja äidit saivat omaa kahvitteluaikaa :)

Päiväunilta herätessään lapset olivat hyväntuulisia. (Hilma nukkui vielä). Leikkivät. Syötiin välipalaksi jäätelöä banaanilla, mansikkahillolla ja strösselillä. Tässä vaiheessa Hilma vihdoin heräsi. Leikittiin lisää. Pelattiin wiitä. Päivällinenkin syötiin.

Ja meidän pikku-Hilmasta paljastui uusi, yllättävä puoli: hän on tuttirosvo! Jossain vaiheessa Hilma ja Louna istuivat vastakkain lattialla, ja ihan meidän huomaamatta oli neiti sylkäissyt oman tuttinsa pois ja muina naisina kävi nappaamassa Lounan tutin Lounan suusta. Tämä huomattiin, ja moinen toiminta kiellettiin. Neiti ei vain vielä ymmärrä kieltojen päälle, ja yritti samaa uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Mikä kumma siinä Lounan tutissa niin kiehtoi, kun vain se olisi kelvannut?

Päivän parhaita hetkiä lasten mielestä taisi olla se, kun kolme isointa hyppivät samaan aikaan meidän sängyssä. Oli aika riemuisan näköiset ilmeet :)

Näitä päiviä lisää, kiitos!

Vihdoinkin pihalla

Tänään päästiin pitkästä aikaa pihalle, kun lämpötila nousi tarpeeksi korkealle. Hilmakin nukkui päiväunia niiiiiin paljon paremmin pihalla kuin sisällä. Sisäpäikkärit ovat jääneet 30-50 minuutin mittaisiksi, kun ulkona 3 tuntia unta putkeen on ihan realistista. Tänään neiti veti ennätyspitkiä päikkäreitä takapihalla, 4 tuntia 15 minuuttia! Ja Aaronkin nautti kovasti, kun pääsi lumilinnaan touhuamaan. (Kaivoivat sellaisen pari viikkoa sitten isin kanssa lumipenkkaan.)

Sunnuntaina kävimme isomummolassa. Aaron muisti yllättävän hyvin, mitä perillä on, vaikka siitä on pari kuukautta aikaa, kun siellä viimeksi kävimme. Ja perillähän oli Miron-serkun vanhoja leluja :) Toisten lelut on niitä parhaita leluja...

Hilma on vaihtanut telaketjut nelivetoon, eli nykyään neiti enemmän konttaa kuin ryömii. Hilma osaa myös leikkiä pallolla: jos hänelle vierittää pallon, hän heittää sitä takaisin päin. Ja tämän päivän uusi saavutus on kova kävely-yritys: käsistä pidellessä neiti askeltaa niin kovasti että!

Aaron sai viime viikolla kameran, ja pikkuherra on ollut siitä kovin onnellinen. Kuvia on otettu kovasti, ja alkuun Aaron peilasi itseään peilistä kameran kanssa, ja puhui itsestään kameramiehenä :D Otoksia voin laittaa tänne myöhemmin. (Taidan kuitenkin sensuroida niitä vähän, mm. äiti vessassa -aiheet ;)

Aaronilla musiikki iskee välillä lujaa ytimeen. Viikonloppuna Tuukka höpsötteli Aaronin kanssa, ja Aaron leikki nukkumista, eli isin piti peitellä ja silitettä häntä pinnasängyssä. Hetken mielijohteesta Tuukka alkoi laulaa yhtä tuutulaulua, jota Aaronille on laulettu paljon vauvana, ja siitä tuli Aaronille kova surku. Ihan varoittamatta tuli pikkuherra itku, ja piti päästä isin syliin. Ilmeisesti laulu herätti kovasti tunteita jostain alitajunnasta. On se sellainen herkkä ihana pieni.

Hyvää ystävänpäivää

Kylmä ystävänpäivä vietettiin kotosalla ihan keskenämme. Aaron tykkää Hilmasta ja päinvastoin :)

kotoilua ja kyläilyä

Aaron pääsi viime viikolla ihan yksinään mumuskan luokse kylään. Pikkuherra viihtyi siellä oikein mainiosti, ja kolmannen yön jälkeen minulla oli jo niin kova ikävä, että pyysin palauttamaan jäbän. Olihan täällä rauhallista ja oikein hiljaista muutaman päivän ajan... Muuten ollaan oltu ihan kotosalla. Eilen Aaron kävi isin kanssa muskarissa, ja mukavasti meni. Muskarin jälkeen pojat vielä hurvittelivat kaupungilla, eli kävivät kaupassa, kahvilla ja kaupan leikkipaikalla. Kotiin tulivat vasta nukkumaanmenoaikaan!

Aaronin puheesta sen verran, että tällä hetkellä herra yrittää käyttää kovasti imperfektiä ja perfektiä, mikä kuulostaa välillä hauskalta. Syö-sanasta muodostuu "syösin", ajaa-sanasta "ajasin" jne. Eli -sin-päätteellä tulevat. Perfekti muodostuu esim. näin: joku on aukasetanut tämän (joku on aukaissut tämän). Aika käsitteenä on toki vielä kovin hakusessa. Kaikki mennyt on "silloin", tuleva on "kohta" tai "sitten".

Hilma konttailee vielä aika harvakseltaan, mutta se lienee mukavuuskysymys. Ryömien pääsee paljon nopeammin eteenpäin, kun polvet eivät lipsu. Eräänä iltana neiti oli hetken ilman vaatteita, ja silloin kyllä kontattiin, kun vatsa ei luistanutkaan parketilla. Neiti pääsee myös itse istumaan, ja sängyssä seisomaannousu käy liiankin näppärästi. Muualla sukkien lipsuminen vähän hidastaa, ja väliin on pää kolahtanut aika kipeästi lattiaan.

Hilma on alkanut jutella enemmän. Välillä tulee kovasti selostusta "pupupupu, puuuuuu, hätätätäää". Sitten hän maiskuttelee, ja ilmeisesti se on hauskaa, kun sen päälle usein nauretaan. Hilma on myös antanut ensimmäiset suukkonsa :) Aivan ihana ylläri aamusta, kun neiti länttäsi suun ammollaan äidin suun päälle. Ja antoi tänä aamuna toisen kerran pusun, kun älysin pyytää.

Ruoka-asioissa Hilma on aika ronkeli. 8-kuisille tarkoitetut soseet eivät oikein uppoa minun kovasta yrityksestäni huolimatta, vaan ne päristellään tarmokkaasti ulos. Tänään kokeilin vaihteeksi niitä nuorempien soseita, ja johan upposi, eli kokkareet eivät ole ilmeisesti kivan tuntuisia suussa. Sormiruokaakin maistellaan pikkaisen, mutta useimmiten ne porkkanat, kaalit ja perunat lentävät lattialle. No, ehkä sitten, kun hampaita tulee enemmän. Nyt niitä on kaksi, joilla on todella kiva pureskella äidin kättä.

jeejee-muskari! :) :)

Tänään oli sitten taas muskari. Aamupäivällä oli jo hyvin lupaavaa, kun Aaron jakkaralla istuen soitti kanteletta ja lauleskeli muskarin aloitusbiisiä. Muskariin mennessä vähän napisi, mutta kun kysyin, että haluaako valita, missä me istutaan, niin valitsi sitten meillä hyvän paikan reippaasti. Ainoa pienenpieni kitinä tuli siinä vaiheessa, kun juostiin luokassa ihan sikin sokin, mutta Aaron ei ole ikinä tykännyt niistä leikeistä. Ehkä häntä pelottaa, kun ihmiset tuntuu menevän ihan päättöminä ympäriinsä. Aaronia ei haittaa, jos lapset juoksevat sekaisin, mutta ehkä isot aikuiset tuntuvat siinä jotenkin uhkaavilta, jonka kyllä pystyn ymmärtämään. Kyllä minäkin pelkäisin, jos tuplasti minun mittaisia ihmisiä juoksentelisi ihan vierestä ympäriinsä.

Pari kertaa pikkuherra kysyi, että mennäänkö kotiin, mutta kun ohjelma jatkui muskarissa, niin hyvillä mielin jäi. Siellä jopa hymyiltiin, ja mentiin piirileikkiä. Leikittiin tötteröpupulla ja soitettiin pikkupianoa. Äidillä ainakin oli kivaa jo tällä kertaa :)

Muskarin jälkeen kävimme Aaronin kanssa vielä kahvilassa syömässä runebergin torttua, ja sekin oli oikein mukava hetki. Kovin kauaa emme voineet viipyä, kun kahvilakin oli menossa kiinni. Ja kotona oli sitten kunnon riehuhetki isin kanssa, joka oli ollut yhden yön työmatkalla. Oli tainnut pikkuherralla olla ikävä...