Aaronin toiminnot

Aaron osaa tällä hetkellä mm.

• kääntyä selältä vatsalleen. Toisinpäin kääntyminen on treenauksessa, mutta tekniikka vielä hieman väärä. Pitäisi lähteä pää edellä kääntymään, mutta meidän herra vääntää peppu pystyssä. Aika pitkälle silläkin tekniikalla pääsee... :D
  
• kohottautua käsivarsien varaan mahalla ollessaan. Ja tekee sitä usein. Nukkumaanmennessä etenkin. Pieni siellä sängyssä kuikuilee kunnon jooga-asennossa, kun äiti tai isä yrittää heijata sänkyä.
• ottaa leluja(/esineitä) käteen ja tunkea ne suuhun
• nauraa hekotella. Seisomaan nousu on tosi hauskaa, samoin kutittelu
• päristää. Kieli pihalle ja ääntä :D

Osannee jo paljon muutakin, mutta nuo tulivat ensin mieleen. Mobilea hän yrittää kovasti saada päälle, pois päältä, tai vaihdettua biisiä, mikäli on hetken yksin sen alla. Onnistuu aika usein: pari kertaa olemme heränneet keskellä yötä, kun Bach on lähtenyt soimaan. 

Uusin leikki on nimeltään "nänninpaukutus". Sen Aaron keksi lauantaina. Leikki menee niin, että syötön yhteydessä, yleensä kun maha on jo täynnä, voi nännin lutistaa ikenien väliin. Sitten nänniä venytetään mahdollisimman pitkäksi ja päästetään irti. Äidiltä saattaa päästä siinä vaiheessa auts-ääni, mutta usein ei pokka pidä, ja hekottelen. Aaron on aika hassun näköinen, kun ensin kujeillen katsoo silmiin, sitten litistää sen nännin, venyttää sitä katsoen vähän kieroon nenänvartta pitkin kohti tissiä, alahuuli työntyy vähän ulos, ja kun päästää irti, niin naureskelee silmät sirrillä. Ja se pitää sitten tehdä tottakai uudestaan, jos äiti siihen reagoi... Onneksi ei ole vielä hampaita!

Nukkumiset ovat tällä viikolla menneet vaihtelevasti. Joskus ottaa kolmen tunnin päikkärit, toisinaan ei nuku millään. Iltaisin on useimmiten saatu pieni pehkuihin kahdeksan–yhdeksän välillä, mutta parina iltana on sieltä herännyt parin tunnin päästä. Mikäs sen mukavampaa, kun täysin pirteä vauva iltakymmeneltä. Eikä nuku sitten millään. Viime yön heräili tämän tästä. Onneksi on ne keinutassut (vyssan lull) sängyn alla, niin saa heijattua takaisin unten maille. Aina ei vaan sekään auta. Sellainen yökukkuja se on. Toisaalta nykyään Aaron on valvonut vähemmän: enää ei ole ollut viittä tuntia hereillä putkeen, vaan parin–kolmen tunnin jälkeen on jo väsyttänyt. 

Ehkä meilläkin joskus nukutaan kokonainen yö. Se ei taida tapahtua ennen kiinteisiin siirtymistä? Niitä ajattelin antaa vasta puolen vuoden tietämillä, kun maitoa kerran riittää. Ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin. Ja ei siihen puolivuotiseen ole enää kuin vajaat kaksi kuukautta.