Huh, kun poika kasvaa vauhdilla! Tänään neuvolassa oli 62 cm pitkä ja 5910 g painava. Kuusi kiloa ei ihan vielä ole mennyt rikki, vaikka näin epäilinkin. Muuten neuvolareissu meni ihan hyvin. Rotarix-rokote saatiin rotavirusta vastaan. Se saattaa nyt parin päivän aikana aiheuttaa ärtymystä ja ruokahaluttomuutta, nostaa kuumeen ja kaikkea muuta kurjaa, mutta eipä se rotaviruskaan olisi kiva.
Neuvolakortissa lukee "tyytyväinen poika. Kasvu hyvää. Pitkä poika. Katsekontakti/hymyvaste. Juttelee kovasti." Ja äitiä ilahdutti neuvolassa auringonkeltainen kakka :) Jonka teki tietysti juuri, kun oli puettu päälle punnitusten ja mittausten jälkeen. Mutta ei ole enää vihreää koliikkikakkaa!
Lisäksi käytiin tänään taas siellä vyöhyketerapiassa. Se tuntuu kyllä auttaneen, ja ollaan ilman vatsavaivalääkkeitä, mutta viime yö oli kuitenkin vaikea. Puoli kahden aikaan pienellä alkoi vatsanväänteet, ja siitä aamuun asti toimin potkunyrkkeilysäkkinä. Mutta pari päivää välissä oli oikein hyviä. Varasin vielä perjantaille sen viidennen kerran vyöhyketerapiaa, ihan vain varuilta.
Illalla menimme vielä perhevalmennuksen jatkoryhmään. Siellä lähinnä keskusteltiin, ja oli ihan mukavaa kuulla muiden kokemuksia. Toisilla on paljon, paljon helpompaa, mutta toisilla taas vaikeampaa. Kateeksi tosin käy niitä vanhempia, joiden lapset nukkuvat omassa sängyssä... "joo, me laitetaan tää sänkyyn siinä kymmeneltä, ja sinne se nukahtaa, ja herää sitten syömään neljän tunnin välein". ETTÄ MITÄ??! Heh. Ei meillä. Mutta ei tuo onneksi huuda tuntikausia pää punaisena. Eikä minun synnytykseni kestänyt 29 tuntia.
Kaikki muut vauvat siellä söivät tuttia, mitä ihmettelin, kun meidän poika ei suostu. Pureskelee sitä hetken, ja yrittää enemmänkin työntää sitä pois suusta. Jos joskus sitä imaisee, niin menee hermot, kun ei sieltä tulekaan mitään. Mutta eihän se tutti mikään pakollinen ole. Helpottaisi ehkä joskus elämää, kun saisi tutin suuhun nännin sijasta. Tuo kun tuppaa käyttää minua tuttina, etenkin iltaisin nukkumaan mennessä. Siinä maataan joskus puolitoista tuntia, kun liikkeelle ei pääse. Tai pääsee, mutta pieni herää siihen heti.
Ja tänään tapahtui pieni ihme silti: poika nukahti babysitteriin! Istui siinä sen aikaa, että minä sain syötyä. Tarkoituksena oli lähteä vaunukävelylle sen jälkeen. Poika siinä sitten hermostui odotteluun, ja huusi hetken. Sitten tuli hyvin kaukaisuuteen katsova ilme, jonka jälkeen nukahti. Siitä hetkestä piti heti ottaa valokuvia :D Ei hän siinä kovin kauaa nukkunut, mutta jotain parikymmentä minuuttia kuitenkin. Lähdettiin sen jälkeen vaunukävelylle. (Raukka ei ole tänään saanut nukkua yksiäkään unia loppuun asti, kun aina on pitänyt lähteä jonnekin...)
Nyt pitää alkaa valmistautua yötä varten. Ensin omalla iltapalalla.
2 kommenttia:
Kyllä teijän poika kasvaa hyvin. :) Se on melkein saman kokoinen kuin meijän Kerttu, jolla on ikää sentään jo 6kk 1vko ja 3pv. Pituudessa häviää kolmisen senttiä ja painossa alle kilon. Meillä ei siis noilla kasvuluvuilla hehkutella. No ei ehkä näillä kasvugeeneillä ollu odotettavissakaan. ;) Terkkuja koko perheelle! -Henna
Juu, on tämäkin tainnut tulla kasvussa äitiinsä :D
Terkkuja myös sinne, ja tulkaa käymään pian!
Lähetä kommentti