Huoh. Olipas eilinen.
Illalla puoli kahdeksan aikaan hörpytettiin Aaronille maitoa (sotkuista hommaa), kun herra sitten minun pumpatessa maitoa toisesta tissistä alkoikin yhtäkkiä tuijottaa sitä tissiä kovin tiiviisti. Eikä huolinut enää hörpytystä. Tästä päätettiin taas kokeilla kerran, että josko nyt ottaisi tissiä – ja otti! Tosin hyvin, hyvin varovaisesti. Oltiin toki kokeiltu ennen hörpytystäkin, että tulisiko rinnalle vai ei, mutta ei suostunut silloin.
Illalla mentiin Aaronin kanssa nukkumaan ihan ihokontaktissa saman peiton alle, ja yöllä syötiin ihan ok. Ja aamullakin otti tissiä. Ja tänään on syönyt tissiä. Tosin hyvin varovasti, ja syö aika lyhyitä aikoja, irrottaa otteen herkästi, mutta syö. Se on tärkeintä.
Tutista sen verran, että lankesin siihen kuitenkin tänään. Automatka Tikkurilasta kotiin helpottui kummasti, kun pienelle laittoi tutin suuhun. Ja nukkumaankin sain lopulta tutin kanssa. Yritin ensin kolme varttia ilman, eikä siitä tullut enää mitään. Näin nopeasti, kolmessa illassa se on tutille oppinut. Toivon nyt vain, että se tutti ei vaikuta tuohon syömiseen. Jos näyttää siltä, niin byebye tutti! Minä haluaisin niin kovasti imettää vielä tuollaisen kaksi ja puoli kuukautta ihan täysillä, ja sittenkin varmaan vielä osittain.
Tänään oli reissupäivä, kun käytiin mumuskan kanssa ensin Helsingissä moikkaamassa Kim-enoa (minun veljeni), ja tämän jälkeen mummilassa (Tuukan äiti). Ja minä jännitin ihan hirmusti, kun ajoin ihan Helsingin keskustassa! Huh.
Huomenna vauvauintiin. Pidän peukkuja nyt tuon syömisen kanssa, että sujuisi taas kuten ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti