Huh. Tämä päivä ei ollut minulle aivan helppo. Tosin olisi varmasti voinut olla vielä vaikeampikin...
Jo eilisilta venyi myöhään yöhön, kun pieni leijona karjui vatsavaivojansa. Mikään ei ollut hyvä. Ei kelvannut tissi, ei syli, ei keinuttelu. Ainoa, mikä rauhoitti, oli kanniskelu olalla pitkin asuntoa. Ja piti pysyä liikkeessä. Ehkä vartin, puolen tunnin marssin jälkeen simahti, mutta heräsi aina, kun laski sänkyyn/sohvalle. Ja kello olikin sitten jo yksi, ennenkuin meidän perhe pääsi yöpuulle. Väsytystaistelu kesti kolmatta tuntia.
Aamu alkoi ihan lupaavasti, kun nukahti vielä yhdeksän jälkeen uudestaan. Mutta loppupäivänä ei sitten oikein nukuttukaan. Kerran nukkui sylissä tunnin verran, mutta muuten vain välillä torkahti olalle viideksi minuutiksi, ja taas jatkettiin. Puoli neljän aikaan lopulta päästiin päiväunille. Äiti mukana.
Tuukka tuli kuuden aikoihin kotiin, ja oli raukka jo valmiiksi ihan väsy.
Nyt poika on nukkunut puolitoista tuntia, ja odotellaan vielä hetki, ennenkuin yritetään nukkumaan lopullisesti. Ei välttämättä onnistu kovin helposti...
Huominen vielä yksin kotona, sitten alkaa Tuukan isyysloma. Katsotaan, uskaltaisinko yrittää vaikkapa kauppaan. Tänään ei olisi onnistunut.
Miten muut sen tekevät? Saavat lapset nukkumaan, käyvät vaunukävelyillä (ei nukahda vaunuun), kaupassa tai ylipäätänsä mitään? Minulla piti kiirettä, että sain syötyä. Sen viiden minuutin torkahduksen aikana sain laitettua eilistä ruokaa mikroon, ja syöminen menikin sitten leijonanpentu olkapäällä...
Toivottavasti huominen on hieman helpompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti