Hilman terveisiä

Tässä neiti ryömii. Tarpeen tullen Hilma etenee hyvinkin nopeasti, mutta jos matka on hänen mielestään liian pitkä, antaa hän kuuluvan äänimerkin. Maailmaa tutkiessa, sopivin etapein, matkataan kuitenkin jo melkoisia metrimääriä. Videossa tutkimuskohteena äidin kone, johon ei yleensä saa koskea ;)

Hilma on aikamoinen puurohirmu. Iltaisin saattaa mennä samankokoinen satsi kaurapuuroa kuin Aaronillakin (eli desi hiutaleita, pari desiä vettä). Tästä huolimatta tissiä pitää saada vielä öisin. Aiemmin, kun puuroannos oli puolikas, heräsi Hilma jo puolen yön tietämillä tissiä vaatimaan. Nyt täydellä puuroannoksella jaksetaan nukkua yhteen tai kahteen. Menipä toissayönä jopa varttia vaille neljään, mikä on aikamoinen ihme! Nukkumaan neiti menee yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä. Heräilyt voinevat johtua myös hampaista. Ensimmäinen alahammas kuultaa jo selvästi ikenen alta, mutta ei taida olla ihan läpipuhki vielä. Ei pitäisi kuitenkaan enää kauaa mennä.

joulun tohinat ja vanhan muistelua

Joulu sujui tänä vuonna rauhallisesti kotioloissa. Mumuska ja vaari tulivat aatonaattona tänne Aaron mukanaan. Siinä vielä siivoiltiin, ja aatollekin jäi yksi liina silitettäväksi, mutta muuten rauhoituttiin ihan kotosalla. Pakkasen vuoksi ei viitsitty edes hautuumaalle lähteä.

Aattona syötiin, syötiin ja syötiin vielä lisää. Leikittiin ja odotettiin pukkia. Aaronilla oli juuri junaleikit kesken omassa huoneessaan, kun pukki tuli. Kävi sanomassa pukille tervetuloa kädestä pitäen, ja totesi sitten menevänsä rakentamaan junarataa. Saimme kuitenkin pojan olohuoneeseen lahjojen jakoa varten... Aaron olisi ollut heti kurkkimassa pukin lahjasäkkiin "mitä sinulla siellä on?" Ei siis liiemmin pelännyt pukkia tänä vuonna. Tosin syliin laitettaessa tuli protestiparku. Hilma nukkui koko pukin vierailun, mutta eipä tuo pieni olisi siitä vielä mitään ymmärtänytkään.

Aaron oli ollut superkiltti, ja sai ihan älyttömästi lahjoja. Hilmallekin tuli kiitettävästi paketteja. Aaron auttoi pukkia pakettien jaossa. Pikkuherra katsoi nimestä ensimmäistä kirjainta, ja sen mukaan kiikutti paketin oikealle henkilölle. Onneksi kaikki alkoivat eri kirjaimella. Aaronin lempilahjoiksi osoittautuivat parkkitalo ja Jasu Juntti. Lisäksi sukseilemaan päästiin eilen ensimmäistä kertaa :)

Sitten pari vanhan muisteloa:

Eräänä päivänä syödessämme Aaron ensin lauleskeli, ja vaihtoi sitten hyräilyyn. Hetken hyräiltyään herra tokaisi: "minulta tulikin instrumentaalibiisi!" Instrumentaali on tullut sanana mukaan tietysti örrepalakeista, kun niillä on yksi biisi ilman laulua.

Toinen hassu tapaus oli, kun yhtenä aamuna olin keittämässä puuroa, ja Aaron siinä touhotti etsien Kunkun väristä värikynää (eli turkoosin sinistä). Löydettiin värikynä, ja jatkoin puuron keittämistä. Aaron sitten tulee tasajalkaa hyppelehtien iloisena minun luokseni, ja pyytää katsomaan. "äiti, äiti, tule katsomaan, tule katsomaan. Minä väritin salaman dinoco-väriseksi!" Oli maailman onnellisimman näköinen poika, kun yritti värittää puukynällä pikkuautoa turkoosiksi :D

Hilman kanssa noilla on ihme yhteys. Aaron saa Hilmalta parhaimmat naurut, hihkumiset ja sätkimiset. Aaron Inkeroisissa ollessaan kaipaili vain Hilmaa... Ja Aaron tykkää auttaa Hilman kylvettämisessä. Nauroi kovasti, kun sai kädellänsä lappaa vettä siskon päälle. Kehui kovasti itseään "minä olen mestari-poika, minä olen niiiiin taitava!". Jep jep.

Perhesuhteet ovat pikkuherralla vielä vähän hakusessa. Isi on tietty isi, äiti on äiti, ja Aaron ja Hilma ovat meidän lapsia. Mutta että äidllä tai isillä olisi äidit ja isit? Mitä kummaa?! Tätä käytiin taas joku päivä läpi, ja minä kerroin olleeni joskus mumuskan vatsassa. Aaron sitten hetken mietti ja päätteli isin olleen vaarin vatsassa. No, onhan se haastavaa aihe :D

joulurauhaa

Joulutohinat on meilläkin päällä. Aaron pääsi maanantaina mumuskan ja vaarin luokse Inkeroisiin, että minä ja Tuukka saimme hieman helpommin täällä järjesteltyä. Matkalla Inkeroisiin poikkesimme Porvoossa ukilla ja Kotkassa Hilman kummeilla. Hilma oli mukana joulusiivoiluissa kotona :)

Nyt on kinkku paistettu, lanttulaatikotkin, ja porkkanalaatikkoja varten on puuro kiehumassa. Aaron, mumuska ja vaari ovat matkalla kohti Riihimäkeä. Lahjat on ostettu ja paketissa. Vielä riittää kuitenkin touhua ennen huomista...

Tänään kävin Hilman kanssa lääkärissäkin. Pelkäsin korvatulehdusta, mutta puhtaalta näytti. Onneksi! Yölliset mellastamiset johtuu sitten jostain muusta. Veikkaan hampaita.

muskarin pikkujoulut

Tänään sitten mentiin taas muskariin. En liiemmin mainostanut Aaronille, että ollaan sinne menossa. "Tule, lähdetään (muskarin) Pikkujouluihin". Ja sitten mentiin. Ja kaikki meni hyvin luokkahuoneen ovelle asti. Siinä alahuuli vääntyi, ja piti päästä syliin. Pääsi syliin. Mentiin kuitenkin reippaasti sisään ja vietiin nyyttäriherkut pöydälle. Siinä sylissä tämän tästä yritti alkaa itkeä, mutta sitkeästi tarjosin piparia, rusinaa ja muuta, mitä siellä oli tarjolla. Kysyin, että voitaisko me Aaronin kanssa kokeilla niitä valoja, kun katseli niitä värivaloja vähän pelokkaan näköisenä. Ja oli kivaa sitten laittaa valoja päälle.

Kun menimme takaisin istumaan, halusi Aaron mennä sivuhuoneeseen, ja annoin mennä, mutta jäin itse istumaan siihen luokkaan. Sieltä pieni sitten katseli välillä meitä, ja välillä tutki huonetta. (Luokasta pääsee siis sellaiseen pienempään huoneeseen, jossa on pöytä ja tuoleja, ovi on auki luokkahuoneeseen). Itku tuli siinä vaiheessa, kun muutkin menivät sinne huoneeseen, ja taas piti päästä syliin.

Sitten opettaja ehdotti, että josko laulettaisi, ja mentiin Istumaan. Aaron itki sylissä. Rauhoittelin siinä, mutta ei rauhoittunut. Alkoi toinen laulu, ja kun vaan hoki, että "haluan mennä pois tästä", niin annoin mennä sinne sivuhuoneeseen. Ja lopulta menin sinne itsekin, kun pikkuherra vain itki siinä ovella. Sieltä sivuhuoneen ovelta me sitten katselimme, kun muut lauloivat ja leikkivät.

Kun muskari sitten loppui, niin jäimme vielä hetkeksi sammuttelemaan ja sytyttämään värivaloja, sekä soittamaan pianoa, että jäisi lähtiessä hyvä mieli.

En sitten tiedä, että mistä tuo itku johtuu. Tällä kertaa suurin itkuhetki ajoittui siihen lauluun ja leikkiin. Nyt tulee kuitenkin useamman viikon tauko muskariin, kun on joulu ja uusi vuosi välissä. Loppiaisen jälkeen jatketaan, ja toivottavasti kaikki harmistuksen aiheet ovat siihen mennessä unohtuneet, ja Aaron olisi oma iloinen itsensä muskarissakin.

Ongelma: Muskari

Ei sitten menty tänään muskariin. Tai Aaron ei mennyt isin kanssa. Aamulla kaikki vaikutti vielä lupaavalta. Eilen jo Aaron jutteli, että "huomenna mennään muskariin". Aamullakin puhui, että "tänään on muskari. siellä sammutetaan valot. Sitten voi vaikka laittaa silmät kiinni". Tuukka lähti ajoissa töistä, että sinne muskariin ehdittäisiin. Minä herätin Aaronin ajoissa päiväunilta, että ehditään syödä. Mittailin lämpöä, ettei ole kipeä (alle 37 näytti). Ja sitten, kun oli aika lähteä muskariin, ja puettiin päälle, löi herrat jarrut pohjaan. Antoi kyllä pukea päälle ihan kiltisti, mutta selitti koko ajan "ei mennä sinne muskariin. Haluan olla sisällä täällä. Haluan olla kotona. Ei mennä sinne muskariin. En halua muskariin." Ja selitti vielä, että "jänksättää".

Ja päätettiin sitten, että ei tällä kertaa mennä. Menivät isin kanssa lumitöihin, vaikka yritettiin jopa lahjoa muskariin. "ei muskariin. haluan isin kanssa lumitöihin".

Kun ymmärtäisi, että mistä tuo johtuu. Että voisi jotenkin auttaa tai helpottaa.

Ensin ajattelin, että se johtuu siitä pimeästä. Kaikkihan alkoi silloin, kun oli se viulusatu-kerta, ja Aaron säikähti, kun valot sammutettiin yhtäkkiä. Ja sen jälkeen siellä on joka kerta sammutettu valoja, vain yksi vihreä värivalo on jätetty palamaan. Ja Aaron on aina alkanut itkeä, kun ne valot on sammutettu. Viimeksi sitten alkoi itkeä jo ennen valojen sammuttamista, ihan alkuvaiheessa, ja Tuukka ja Aaron lähtivät kesken sieltä pois. Ja tänään ei sitten enää halunnut mennä ollenkaan muskariin. Tähän mennessä Aaron on sanonut, että "siellä sammutetaan valot. On pimeää. Siellä on vihreä valo". Näitä olen ajatellut sen pelkäävän.

Ja minä ja Tuukka olemme ihan ymmällä, kun Aaron on muuten tykännyt tuosta muskarista tosi tosi paljon. Ollut ihan tohkeissaan sinne menossa, laulellut niitä lauluja kotona, ja selittänyt leikkejä. Nyt pitäisi miettiä, että mitä sitten jatkossa. Kannattaako sinne mennä enää lainkaan, jos toista noin kovasti pelottaa, vai pitäisikö se pelko jotenkin selättää. Ja ei siellä varmaan ikuisesti niitä valoja sammutella? Auttakaa nyt, hyvät ihmiset, ja laittakaa hyviä neuvoja kommentteihin!

Hilmakin on vähän räkäinen, ja eilen sillä taisi olla vatsataudin poikanen. Oksensi pariin otteeseen, ja tänään on ollut kakka aika löysällä. Lämpöä ei kuitenkaan ole ollut, ja neiti touhottaa ihan entisellään, mitä nyt sylissä haluaa olla vähän enemmän. Kipuilusta johtuen tietysti unet ovat aika katkonaisia... Onneksi saatiin tänäänkin nukkua pitkään. Tai no, sen vuoksi päivärytmi on taas vähän pepullaan, kun noustiin vasta kymmeneltä.

Kuvasia pitkästä aikaa

Hilma treenaa ryömimistä, vaikkei sitä tästä kuvasta ehkä hahmota

Örrepalakit oli nyt vähän liian jänniä

Kukas sieltä kurkistaa?

Leivotaan pipareita :)

Hilma tykkää kaurapuurosta. Ehkä se tekee hyvää ihollekin?

Aaron sai elämänsä ensimmäisen Brunbergin suukon. Tykkäsi.

Örrepalakki-hengessä askarreltiin robotti-puku. Tai no, asusteeksi tuota voinee sanoa. Ensin Aaronia jänskätti niin, ettei halunnut mokomaa päälleen, mutta kun isi tarpeeksi kauan rokkasi robottina, uskalsi pikkuherrakin laittaa robotti-asun päällensä. Ja että oli hauskaa :)

Tämä kuva oli jotenkin niin kiva, vaikkei olekaan ihan tarkka.

Hilman 6kk-neuvola

Tänään käytiin Hilman puolivuotistarkastuksessa. Neiti kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Pituutta oli viime kerrasta tullut sentti lisää, eli nyt Hilma on 66 cm pitkä. Painoa oli tullut kolmisensataa grammaa, eli tällä hetkellä 7305 g. Pään ympärys oli 42 cm. Kortissa sanotaan, että "Rauhallinen tyttö. Ryömii, nauraa, jokeltaa. Ei vierasta. Kasvaa normaalisti. Kehitys ikätasolla."

Molemmat lapset saivat influenssarokotteen, ja Hilma saa vielä tehosteen kuukauden päästä. Aaronin rokotukseen varauduin lahjonnalla. Siinä vaiheessa, kun täti lähti hakemaan rokotetta, minä kaivoin laukusta Klainarin (Autot-elokuvasta). Sanoin, että Aaron saa sen rokotteen jälkeen, kun on oikein reipas poika. Täti tuikkasi piikin, Aaron vähän kitisi ja väänteli, mutta sai sen Klainarin heti piikin jälkeen, ja paha mieli unohtui sitten aika nopeasti.

Viime viikolla otettiin ihan rauhallista kotielämää. Mumuska ja vaari viihdyttivät meitä alkuviikosta. Lisäksi ulkoilimme, teimme lumihommia ja touhusimme kotona. Leivoimme pipareita ja torttuja. Lisäksi kävimme Hilman korvakontrollissa, ja lääkäri totesi korvat terveeksi.

Tapahtui toissaviikonloppuna: Tuukka ajoi auton talliin, ja auton pysähdyttyä Aaron kipitti sinne perässä. Tuukka alkoi laittaa lohkolämmittimen piuhaa kiinni, ja nojasi samalla toisella kädellä autoon, jolloin auto vähän heilahti. Aaron huomasi tämän heilahduksen, huudahti "minä autan isiä" ja nojasi kaksin käsin autoa vasten, ettei auto enää enempää liikkuisi.

Örrepalakeista vielä, että eilen Aaron sitten jo toivoi taas, että "mennään örrepalakkien keikalle". Ihme pikkuherra.

rokrok. not.

Käytiin tänään katsomassa Örrepalakkeja toistamiseen. Mukana oli koko perhe, ja äidin ja isin odotukset olivat korkealla. Mutta. Päiväunet jäivät väliin, kun herättiin niin myöhään. Salissa oli hämärää. Istuuduttiin liian lähelle lavaa. Katastrofin ainekset olivat kasassa. Tuukka lähti kahden kappaleen jälkeen itkevän Aaronin kanssa eteisen puolelle, ja minä seurasin Hilman kanssa myöhemmin perässä. (Neiti oli ihan coolina). Ei kuitenkaan luovutettu, vaan hivuttauduttiin pikkuhiljaa takaisin salin puolelle. Sieltä isin sylistä Aaron sitten katseli rakkaita örrepalakkejansa. Tunnisti kyllä kappaleita, mutta ei taputtanut, ei hymyillyt, eikä näyttänyt olevan kivaa. Ei kuitenkaan itkenyt. Ja mentiinpä lopuksi hakemaan nimmarikortti, jota pikkuherra rutisti kotimatkan tiukasti käteensä. Kotona sanoi, että siellä oli pimeää ja musiikki oli kovalla. Olisikohan se sitten väsymyksen kanssa ollut liikaa? Tiedä häntä. Taidetaan jättää keikat kuitenkin vähäksi aikaa väliin, ja katsellaan vain dvd:tä.

vanhoja kuvia

Tulipas syömiskuvia Hilmasta. Kuningatarsose ei oikein uponnut, vaikka hetken sitä arpoikin... Ja yksi kuva Aaronin maalaamisesta :)

Hilma 6 kk

Siitä on nyt puoli vuotta ja reilu tunti, kun sain tuhisen pikkuneidin syliini. Miten se aika näin livahti? Vastahan se oli eilen...

Tänään Hilma sai ensimmäisen kerran maistaa kaurapuuroa. Ja yllätyksekseni se upposi todella hyvin! Omenasose sen jälkeen ei sitten taas ollenkaan. Neiti sai tänään myös lusikan kärjestä hieman päärynää, mutta sekin aiheutti irvistyksen. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Eihän tässä näiden syömisen kanssa mikään kiire ole.

Salla ja Lotta (ja Sallan maha) kävivät tänään pitkästä aikaa kylässä. Aaron olikin jo monta monituista kertaa kysellyt heidän peräänsä... Tässä päivällisellä muisteltiin sitten Sallan vauvamahaa, ja käytiin seuraava keskustelu:
Aaron: Sallalla oli niiiiin iso maha
Äiti: niin, Sallalla oli iso maha
Aaron: Isillä on niiin iso maha
Äiti: Ei, isillä on pienempi maha kuin Sallalla. Isillä ei ole vauvaa mahassa...
Aaron: Isillä on Vähän Iso maha.

pelkoa muskarissa

Viime viikolla Aaron sai sätkyn muskarissa, kun siellä sammutettiin valot, ja päälle jäi vai vähän värivaloja. Tällä viikolla sama toistui, ja Tuukka oli joutunut poistumaan Aaronin kanssa toiseen huoneeseen. Olivat menneet takaisin sitten, kun valot laitettiin päälle. Minä en tiedä, että mikä sitä siinä pelottaa, kun ei se pimeys voi olla... Kotona pikkuherra menee usein ihan oma-aloitteisesti pimeään kylppäriin tai vessaan, joskus taskulampun kanssa, toisinaan ilman. Huutelee sieltä, että "minä olen täällä pimeässä". Pitänee ennen ensi viikon muskaria keskustella asiasta Aaronin kanssa. Tänään jo puhuimme siitä, ja kokeilimme Aaronin kanssa omia värivaloja vessassa taskulampun ja silkkipaperin avulla. Pieni ei olisi malttanut tulla sieltä vessasta pois!

Hilman kanssa on menty nyt öisin yhtä tuttirumbaa. Ja varmasti sambaa ja salsaakin. Yleensä neiti on mennyt unille kahdeksan ja yhdeksän välillä. Saatta kerran, pari herätä tutin puutteeseen illan aikana, mutta varsinainen heräily alkaa puolen yön tienoilla. Yleensä olen antanut tissiä siinä puolen yön aikoihin, mutta sekään ei varsinaisesti rauhoita tilannetta. Heräilyä jatkuu, kunnes minä luovutan, ja otan neidin viereen (tissille) nukkumaan. Joskus jaksan kahteen asti, viime yönä peräti kolmeen. En tiedä, että vaivaisivatko ne korvat vieläkin (ei muuten vaikuta kipeältä, ja nukahtaminen on ollut helpompaa kuin silloin), vai olisiko nyt ne hampaat tulossa. Yhtä kaikki, muistelen kaiholla kesää ja aikoja, jolloin pikkuneiti nukkui välillä aamukuuteen asti heräämättä...

Isänpäivää

Aaron ei ole erityisen hyvä pitämään salaisuuksia. Olimme torstaina askarrelleet Tuukalle korttia, ja eilen teimme kakkua. Aaron sitten kesken iltatoimien alkoi kysellä "missä on isänpäiväkortti?", ja tietysti Tuukan kuullen :D No, osasihan Tuukka jotain olettaakin, että korttia saattaisi olla tulossa... Tänä vuonna kortissa näkyy Aaronin oma tahto: pikkuherra kun halusi piirtää vain tummanvihreällä värillä. Minä kovasti yritin ehdotella, että laittaisiko myös vaikka punaista, mutta ei.

Isänpäivää vietettiin rauhallisissa merkeissä. Nukuimme pitkään, ja sen vuoksi emme ehtineet peuhupäivään. Tuukalle laitettiin aamupala valmiiksi, ja syötiin yhdessä kakkua. Lounaalla kävimme lasimuseon kahvila-ravintolassa. Lisäksi päivään on kuulunut lepäilyä ja riehumista, sopivissa annoksissa :)

On meillä maailman paras isi!

unipupun kylpypäivä

Aaronin rakas unipupu pääsi tänään kylpyyn. Tai tarkemmin sanottuna pupu kiikutettiin pesukoneeseen. Pesukoneen pyöriessä käytiin pupua katsomassa pari kertaa, ja voi sitä riemua, kun pupua sai taas halata. Minun käskystäni pupu jäi kuitenkin vielä kylppäriin kuivumaan. Aaron oli kyllä maailman herttaisin, kun jäi minun lähdettyä vielä halimaan ja pusimaan pupua :D Tänä yönä hänellä on käytössään varapupu. Tällä kertaa teki kyllä tiukkaa luopua pupusta illaksi, mutta suostui tuo pikkuherra lopulta.

Hilman syömätreenit jatkuvat yhä. Ei mene vielä kovin kehuttavasti :D Neiti on oikein mestari napsauttamaan suun kiinni lusikan edessä. Vähän voi huulilta maistella kielen kärjellä, jos siihen sattuu jotakin jäämään. Jos sinne suuhun saa jotakin ujutettua, niin Hilma yleensä pitää suun niin kauan auki ja ähisee, kunnes sose valuu väärään kurkkuun. Sitten köhitään ja yökitään. Ilmeellään yrittänee kertoa, että "äiti, ota tää mössö pois mun suusta!". Ja jotta pikkuneiti suostuu yhtään makustelemaan, on soseen oltava juuri oikean lämpöistä. Myös hedelmäsoseiden. Tähän mennessä listalle on päässyt bataatti, kuningatarsose, aurinkoinen (en muista, mitä siinä oli...) ja bataatti-peruna. Yllättäen näistä parhaiten on nyt mennyt bataatti ja bataatti-peruna. Niissä on ollut rintamaitoa vähän mukana, liekö se vaikuttaa? Näitä Hilma on jopa pari lusikallista syönyt. Siis vauvan pikkulusikallista. Ei teelusikallistakaan. Eiköhän tuo Hilmuliini kuitenkin joku päivä opi syömään, ja jopa nauttimaan siitä. Ei tässä vielä mitään kiirettä ole.

punainen lippu

Aaronin lempikirjoja on synttäreistä asti ollut Puksu, pikku veturi. Kirjassa mainitaan myös punainen lippu, joka heilahtaa, ja tällöin junan pitää pysähtyä. Aaron on aika usein heilutellut yhtä jos toistakin lappusta "punaisena lippuna", väreistä sen koommin välittämättä. Eilen sitten heilutteli sinistä paperia, ja minä sitten lopulta sain aikaiseksi kyhättyä ihan oikean punaisen lipun. Materiaaleina oli vanha syömäpuikko, punaista paperia ja erikeeperiä. Enpä uskonut, millainen menestys tuo kyhäelmä olisi :D Lippua heiluteltiin vähän väliä koko ilta, ja nukkumaanmennessä tuli vallan kriisi, kun punaista lippua ei saanut ottaa sänkyyn mukaan. Lipun perään itkettiin kauan. Lopulta yritimme ehdottaa, että olisi erikseen "yölippu", eli pelkkä punainen paperinpalanen. Ei mennyt läpi... Mutta ei saanut kuitenkaan "päivälippua" mukaan sänkyynsä. Aamulla se punainen lippu sitten bongattiin heti, ja heiluteltiin taas. Heilutellessa kuuluu hihkua "punainen lippu heilahtaa". Toisinaan kuullaan myös fraasit "vaikka mikä olisi, junan pitää pysyä raiteilla".

Tänään tehtiin taas vaihteeksi terveyskeskusreissu lasten kanssa, kun Aaronin oikea silmä alkoi eilen punoittaa ja rähmiä. Tänään sitten vasenkin silmä oireili vähän, joten pakkohan se oli lähteä. Sairaanhoitajalle päästiin nopeasti, ja saatiin resepti silmätipoille. Niitä pitäisi laittaa 2-6 tunnin välein, ja siinä onkin oma operaationsa. Aaron ei ole erityisemmin tykästynyt tippoihin... Toivottavasti kuitenkin auttavat nopeasti.

Hilmalla tuli eilen yksi etappi ohitettua, kun neiti alkoi ryömiä. Yhtäkkiä hän vain ponnisti eteenpäin. Matka ei päätä huimannut, mutta eteenpäin kuitenkin meni - ja isikin ehti näkemään! Tänään Hilma ei hirmusti edennyt, kun oli enemmän sylittelytuulella. Hilman ruokalistalle on nyt lisätty kuningatarsose. Eilen meni ensimmäistä kertaa, tänään yritettiin uudestaan. Tämänpäiväinen kerta oli vain aikamoinen shokki, kun sose olikin jääkaappikylmää. Hilma piti suutaan niin kauan auki, että sose valui väärään kurkkuun, ja sitten yskittiin. Ei auttanut kuin sosetta lämmittämään... Ei se siltikään mennyt kovin hyvin alas. Huomenna uudestaan :)

prinsessa

Kävimme tänään pankissa aamupäivällä, ja poislähtiessä kansallispukuinen romaninainen (ihan kotimainen sellainen), piti meille ystävällisesti ovea auki. Aaron katseli tätä naista tarkkaan, ja sanoi sitten minulle kovaan ääneen "kato äiti, prinsessa". Hymyilytti sekä minua, että naista.

Päivä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Leikkipuistoa, ruokailua, päiväunia, leikkiä. Aaron olisi kovasti halunnut maalata sormiväreillä, mutta ne ovat loppu tällä hetkellä. Oli jo lähdössä kauppaan ostamaan lisää.

Hilma taitaa olla äidin tyttö. Olin Aaronin kanssa suihkussa iltasella, ja Hilma oli sen aikaa Tuukan kanssa. Kun sitten tulimme suihkusta, ja Hilma äkkäsi minut, sai pikkuneiti hirmuisen itkukohtauksen. Alahuuli vallan nurinpäin, ja hyvin loukkaantunut ilme kasvoillaan. Neiti rauhoittui heti, kun pääsi äidin syliin. Pitäisi varmaan ottaa Hilmalle isi-kuuri...

kevyen liikenteen väylä

Tänään olimme Aaronin ja Hilman kanssa kävelyllä, kun Aaron bongasi kävely- ja pyörätien liikennemerkin. Kommentoi siihen, että "tuossa on isi ja Aaron". Ja kyllähän siinä oli iso ihminen ja pieni ihminen käsi kädessä.

Tänään herra osoitti lounaalla omaa tahtoa oikein kunnolla. Osansa saattaa olla myös mustasukkaisuudella. Oltiin siinä jokunen aika Aaronin kanssa syöty, kun Hilma heräsi. Aloin sitten antaa myös Hilmalle lounasta, eli bataattia (joka muuten meni jo varsin kivasti). Aaron keksi, että "haluan bataattia". Lopulta suostuin, ja annoin hänelle lusikkaan bataattia. Aaron hyvin epäilevästi katsoi oranssia mössöä lusikassaan, ja totesi, että "äiti ottaa bataatin pois". Ja kun otin pois, niin halusi uudestaan. En antanut. Jatkoi pyytämällä lusikkaa. Lopulta huusi nyyhkien, kyyneleet poskia pitkin valuen, että "ha-lu-huan lu-hu-si-ka-han". Raasu pieni. Enkä enää ymmärtänyt, että mitä lusikkaa halusi, kun lusikka sillä oli pöydällä. Lopulta tajusin, että haluaa muka sitä bataattia. Annoin taas. Ja taas äidin olisi pitänyt ottaa bataatti pois. Eli ei sitten kuitenkaan halunnut sitä. Heitin sitten sekä bataatin että lopun ruoan roskiin. (Oli oletettavasti syönyt jo kaiken, mitä oli syödäkseen. Oltiin yli tunti istuttu siinä). Ja sitten itkunsekaisella äänellä halutaan kanaa. Onko surkeampaa pientä otusta nähtykään, krokotiilinkyyneleet ja kaikki. Onneksi äidin syli auttoi, ja siinä sopi rauhoittua. Hilmakin malttoi tämän sylittelyhetken onneksi ihan kiltisti odotella.

Edit: Kun Aaron myöhemmin heräsi päiväunilta, selitti pikkuherra, että kana oli loppu. Ihmettelin, että mitä ihmettä... mutta muistin sitten, että tosiaan heitin ruoanloput menemään. Pieni mies jatkoi sitten, että "Aalonia harmitti.", jonka jälkeen imitoi itseään "haluan kanaa, haluan bataattia", samalla naureskellen. Ihme heppu :)

neljäs päivä bataattia

Ja nyt Hilmalle alkaa ehkä jo vähän maistua. Ainakin avasi suun muutaman kerran, makusteli ja nielaisi. Määrä ei vielä päätä huimaa, mutta yli ruokalusikallinen meni kuitenkin.

Tänään kävimme aamusta Hilman muskarissa, jonne ehdimme juuri alkulaulua laulettaessa. Muskarissa Aaronin sanoin laulettiin ja leikittiin. Kotiin tulimme kaupan ja leikkipuiston kautta. Leikkipuisto oli taas aivan tyhjä klo 10.45. Ei ristinsielua. No, leikki Aaron siellä ihan hyvin yksinkin. Iltapäiväksi pitäisi kehitellä jotakin kivaa, kun Aaronin muskari on peruttu tältä päivältä. Tai sitten katsomme Autot-elokuvaa... :D

Hilman ensimmäinen kiinteä ateria

Eilen Hilma sai ensimmäisen kerran maistaa jotakin muutakin ruokaa kuin tissiä. Aloitimme kiinteät ruoat bataattisoseella, johon oli sekoitettu rintamaitoa. Hilma ei ollut vielä kovin vakuuttunut idean hyvyydestä, vaan päättäväisesti sylki moisen mössön ulos suustaan ja napsautti suun tiukasti kiinni. Tänään kokeilimme samaa sosetta toistamiseen, ja tänään jotakin meni luultavasti jo alaskin. Tosin hyvin, hyvin vähän, ja loppuvaiheessa neiti vain karjui suu soseessa.

Viikonloppu ollaan oltu ihan kotosalla. Aamupäivisin olemme käyneet lasten kanssa ulkona, ja iltapäivät viettäneet sisällä leikkien. Eilen kävi kylässä Hilman Mika-kummi, jonka perään Aaron tänä aamuna kyseli. Mika kun lähti Aaronin nukkumaanmenon jälkeen...

Kuvakooste Hilman ruokailusta ;)

Ihan ensimmäinen lusikallinen...

"yyyyhhh, mitä tää on"

"ihan varmana en syö tätä!"

"hei, lopettakaa jo..."

Aaron testaili mummin laseja

Herra Anarkisti

Tuukka lähti mukaan Halloween-hömpötykseen.

HIlman 5kk-neuvola

Tänään kävimme Hilman neuvolassa. Neidillä oli pituutta 65 cm ja painoa 7000 g. Pään ympärys oli 41,3 cm. Normaalia kasvua neuvolan tädin mukaan.

"Iloinen, hyvin kasvanut ja kehittynyt tyttö. Ottaa aktiivisesti kontaktia. Hyvä iho." Näin sanoo neuvolakortti. Kiinteitä ruokia voimme aloitella, ja hampaat saattavat kohtapuoliin tehdä tuloaan. Hilma sai lisäksi rota-rokotteen sekä piikin. Kummastakaan ei erityisemmin ilahtunut...

Sanavaraston laajennusta

On käynyt meillä viime aikoina niinkin, että Aaronilta on lipsahtanut suusta muutama tuhmemman puoleinen sana. Eräänä päivänä pikkuherra testasi hemmettiä syöttötuolissa, ja minä taistelin kaikin voimin, etten vaan reagoi mitenkään. Toisen kerran minulta pääsi "voi perseensuti", johon Aaron kommentoi nopeasti, että "isi sanoo perseensuti".

Seuraava keskustelu käytiin isän ja pojan kesken lastenhuoneessa:
- Aaron, se elefantti on siinä junan tiellä. Sinun täytyy siirtää sitä.
- Ei helvata, Se On Norsu!

Hilma leikkimatolla

Tässä kuvasarja meidän pikkuneidistä aivan arkisissa touhuissa, eli leikkimatolla makoilemassa.

parturissa

Aaron kävi tiistaina ensimmäistä kertaa parturissa. Kiharat lähtivät. Tilalle tuli ison pojan tukka. Meillä on nyt kotona ihan eri näköinen poika :O Aaronia ensin hieman "jänksätti" parturissa, mutta nopeasti tuo pieni siitä tokeni. Etenkin kun sai Aku Ankan käsiinsä. Lopussa oli vallan hauskaa jutella tädin kanssa. Uudesta lookistaan Aaron ei ole meille kommentoinut yhtään mitään, ja alla olevien kuvien kuvatekstit ovat myös ihan äidin oman mielikuvituksen tuotetta ;)

"joo siis emmä näitä lehtiä kotiin tilaa, mutta parturissa näitä on kiva lukea..."

Kiharat viimeistä kertaa. Sniff!

"jos ihan pikkasen tasattais latvoja?"

"hei, mitä sä nyt jo teet?"

"no siis kun mä sanoin sille siellä, että mä en voi uskoo, mutta se oli ihan et daaa, ja sit mä olin ihan että ounou"

"ai tällanenko tästä tuli? Ehhh... Mitäköhän nyt sanois... Tykkäänks mä?"

uusi look takaa...

... ja edestä

"no on tää ihan jees :)"

Örrepalakit!

Sunnuntai oli suuri päivä Aaronille. Etukäteen en edes uskaltanut kovin mainostaa pikkuherralle, että olimme menossa katsomaan erästä herran suosikkia, nimittäin Örrepalakkeja! (=Fröbelin Palikat). Ja kuten arvata saattaa, Aaron oli niin cool jätkä, että ei turhia siellä hötkyillyt. Seisoi keikan ajan sivistyneesti, ja taputti käsiään yhteen hillitysti aina kappaleen jälkeen. Kotona sitten olikin meno päällä. Uutta örrepalakki-paitaa puettiin päälle ja pois, ja pitipä paita laittaa aina välillä pussiin takaisin. Rumpuja soitettiin ja pompittiin. Ilmeisesti keikka oli elämys pienelle.

Rok on!

Hilma vaikuttaa jo pikkaisen paremmalta, mutta antibiootit ovat laittaneet neidin vatsan aivan sekaisin. Kakkaa tulee ja paljon. Onneksi kuuri ei kestä enää kauan. Ja toivottavasti maha toipuu siitä nopeasti... Mutta muuten neiti on oma, hyväntuulinen itsensä. Naureskelee, tutkii, kujertelee, hihkuu, ärjyy ja ärisee. Ottaa leluja käteen, tutkii niitä, maistelee. Yrittää kääntää tuttia oikein päin suuhun. Maistelee ahkerasti myös äidin tai isin poskea, jos sellainen lähietäisyydelle osuu.

Hilma leikkii leikkimatolla :)

Perjantaina kävimme avoimessa päiväkodissa pitkästä aikaa, ja meidän yllätykseksemme siellä olikin valokuvauspäivä. Niinpä Aaron pääsi ylläri-valokuvaan, ja otin lapsista myös sisaruskuvan. Pitää yrittää skannata niitä sitten tänne, kun postista kolahtavat. Avoimessa päiväkodissa oli perjantaina yllättävän hiljaista, kun meidän lisäksi paikalla oli vain yksi pikkutyttö. Aaron leikki ihan onneissaan junaradalla, pomppi trampoliinilla, laski liukumäkeä ja sähelsi ympäriinsä. Hätä tuli siinä vaiheessa, kun piti lähteä kotiin syömään. Aaron kun ei ollut ehtinyt leikkiä vielä kaikilla leluilla :D

Tällä viikolla meidän seuranamme täällä on mummi, pappa, hani-koira ja minun kummityttöni Tea. Aaronilla riittää seuraa ja touhua :) Huomenna suuntaamme Pikkuherran kanssa parturiin. On aika hyvästellä meidän surffitukka, kiharapää, liehuletti...

Hilma-parka sairastaa

Meillä on ollut suhteellisen levottomia öitä Hilman kanssa viime aikoina, ja vaikka perjantaina lääkäri julistikin Hilman korvat terveiksi, niin viime yön jälkeen en taas ollut enää niin varma. Siispä soittokierrosta yksityisille lääkäriasemille. Korvalääkärille olisi saanut ajan vasta viikon päähän, joten menimme ihan päivystävällä yleislääkärille. Setä kurkkasi korviin, vähä imuroikin, ja totesi, että oikea korva on tulehtunut. Pieni raasu sai elämänsä ensimmäisen antibioottikuurin :/ Toivottavasti se nyt auttaa, eikä laita mahaa aivan sekaisin. Ja kunnon pessimistinä minä tietenkin odotan, että tämä on vasta alkusoittoa korvatulehdusten suhteen...

Eilen oltiin kuitenkin liikenteessä. Käytiin ensin aamulla Hilman muskarissa. Hilma tykkäsi eritoten peilistä. Aaronkin sai soittaa siellä bassopaloilla, ja jaksoi muutenkin todella hienosti odotella. Muskarin jälkeen kävimme leikkipuistossa, jotta pikkuherra sai vähän purkaa energiaansa. Iltapäivällä olikin sitten Aaronin muskarin vuoro, jonne hän pääsi tällä kertaa isin kanssa. Olivat laulaneet ja leikkineet, ja kivaa oli :)

Hilma 5 kk

Onpas aika rientänyt nopeaan tänä vuonna. Ihan yhtäkkiä yllättäen meidän pikkuneiti on jo viisi kuukautta vanha! Vastahan me eilen tultiin kotiin... Mitäköhän neidistä nyt kertoisi. Aina arjessa tulee tilanteita, joista haluaisia tännekin kirjoittaa, mutta eihän niitä enää muista, kun koneelle pääsee.

No, ainakin se on uutta, että Hilma on löytänyt varpaansa. Niitä tutkitaan hyvin hartaasti ja väliin jopa maistetaan. Ilme on tällöin kovin ihmettelevä. Maailmassa on paljon muitakin jänniä juttuja, kuten se, että patjasta kuuluu ääni, jos sitä raapii kynsillä. Hilmasta on tullut pieni tutkija!

Hilma myös juttelee paljon. Kovaan ääneen. Ölisee, ärjyy, kiljuu ja kujertelee. Päristeleekin yhä. Neiti myös nauraa kikattelee, kun vatsasta kutitetaan.

Nukkumiset Hilmalla on nyt viime aikoina menneet äidin kannalta huonompaan suuntaan. Ei puhettakaan, että pieni pippuri enää nukkuisi läpi yön, ehei. Tosin hänet saadaan nyt unille hieman aiemmin, yleensä kymmenen tienoilla, mutta ensimmäinen herätys on silti aiemmin tunneissa katsottuna. Useimmiten hän herää syömään yöllä yhden-kahden välillä, ja siihen väliin tuo pieni jääkin, kun äiti ei jaksa nostaa häntä takaisin omaan sänkyynsä. Siinä sitten on hyvä hörpätä tissiä tämän tästä, kunnes minä älyän lykätä tutin nännin tilalle. Ja tottakai tyttö nukkuu äidin kanssa kylki kyljessä, vaikka kuinka yrittäisin siirtää Hilmaa keskemmälle sänkyä.

Viime viikot ovat menneet aika lailla kotosalla, kun lapsilla (ja minullakin) on ollut flunssaa. Viime viikolla luulin jo meidän selvinneen kaikista taudeista, mutta sitten Aaronille tuli taas uusi flunssa. Toivottavasti nyt kuitenkin tiistaina päästäisiin muskariin. Aaron selvästi jo kaipailee, että nähtäisiin muita ihmisiä: "karveeta tulee", (eli kavereita tulee) on aika usein kuultu lause meillä.

isi rakentaa majavan!

Aaronilla menee välillä vielä käsitteet sekaisin. Hauskimpia, mitä nyt muistaa, ovat
- isi rakentaa majavan (eli majan)
- kakka menee lääkäriin (eli viemäriin)

Tänään oltiin jo siinä kunnossa, että saatiin itsemme liikkeelle. Oli ihan pakko päästä ostamaan Aaronille vaatetta talven varalle, ja suuntasimme koko perheen voimin Jumboon. Mikäpä sen parempaa puolikuntoisena, kuin viettää päivä tavaroiden taikamaailmassa? Onneksi tavoitteet olivat selvillä, ja ne saavutettiin. Aaron sai toppahaalarin ja talvikengät, ja Tuukallekin saatiin takki. Ennen Jumboon menoa vannoin, että Stockalle en sitten kyllä lähde, kun on ne hullut päivät, mutta sieltä ne Aaronin varusteet kuitenkin hankittiin. Hauskuutta ostosreissuun toi päivällinen hyvässä seurassa, eli treffasimme Aaronin kummit Tainan ja Antin lapsineen shoppailun päätteeksi.

Nyt toivon, että oltaisiin tiistaina siinä kunnossa, että päästäisiin jo normaalisti muskariin, ja muutenkin ihmisten ilmoille.

ympäri mennään

Eilen se pikkuneiti sitten kääntyi vihdoin viimein myös vatsalta selälleen, eli nyt on hallussa kokovartalokiepsahdus. Taitava, pieni ihminen. Ääntely on tällä hetkellä kiljumisen ja maukumisen välimaastossa, mutta kovasti Hilmalla on asiaa.

Meillä flunssailee tällä hetkellä lapset ja minä. Ja juuri sopivasti tuli flunssa päälle, kun Tuukalla oli työpaikan risteily :/ No, selvittiin kuitenkin, vaikka yö olikin aika haastava. Aaron yski todella paljon, ja heräsi sitten. Oli kolme tuntia hereillä. Hyvää yötä vaan.. Hilmalla vuotaa yhä myös nenä, ja aina nukkumaan mennessä alkaa yskittää. Pieni raasu :(

action-viikonloppu

Eilen vietettiin synttäreitä oikein urakalla. Ensin ajoimme Miron-serkun 5-vuotissynttäreille. Aaronia ensin jänskätti hieman, ja haki turvaa aikuisista leikkeihin. Ja mikä tragedia - Aaron löysi leluautolaatikon vasta kakun jälkeen, kun olimme juuri lähdössä seuraaviin pirskeisiin! Mironin juhlista jatkoimme matkaa minun entisen kämppiksen 30-vuotisjuhliin. Aaron ja Hilma ja olivat ainoat lapset paikalla, ja Aaron kyllä laittoi hyrskyn myrskyn siellä... Osansa saattoi olla myös sillä, että päikkärit olivat jääneet vajaan tunnin mittaisiksi autossa, ja kellokin oli jo aika paljon.

Tänä aamuna suuntasimme aamupäivällä urheilutalolle peuhapäivään. Aaron pääsi pelaamaan sählyä isin kanssa. Onko onnellisempaa lasta nähty? Lisäksi siellä sai juosta, mennä tunnelista, hyppiä trampoliinilla, kiipeillä ja vaikka mitä. Lähtiessä meinasi tulla kiukku, kun Aaron olisi halunnut vielä juosta pitkin poikin salia. Hilma ei vielä päässyt riehumaan, vaan katseli menoa äidin sylistä, ja osan aikaa nukkui turvakaukalossa.

Olen tainnutkin kertoa, että Aaronin lempparikirjoihin kuuluu Puksu, pikku veturi. Nyt pikkuherra osaa jo lauseita ulkoa sieltä. Usein leikkiessään junaradalla hän siellä selostaa "Kaukana, kaukana täältä on Asemalan kaupunki..." Junaradalla onkin leikitty nyt taas paljon, etenkin kun Aaron sai uuden veturin torstaina. Vanha veturi siis hajosi, ja eräs isi ei kestänyt, kun pieni mies pyysi isiä korjaamaan sitä. Eli uusi piti saada. Saas nähdä, kuinka kauan tuo uusi kestää käytössä...

Hilma on ottanut viime viikolla uusia äänteitä käyttöön. Pikkuneiti ei todellakaan ole kovin neitimäinen, kun karjuu, ärjyy ja ärisee sitteristä. Kuitenkin leveä hymy naamallaan :) Miten ihmeessä pienestä tytöstä voi lähteä sellaisia ääniä?

Reissuviikonloppu

Aaron lähti viime keskiviikkona mumuskan ja vaarin matkassa Inkeroisiin, ja muu perhe seurasi torstaina perässä. Perjantaina kävimme Kotkassa tervehtimässä Hilman kummeja Susannaa ja Anssia. Aaron oli tohkeissaan kissasta, ja siitä puhuttiin vielä eilenkin. Lauantaina jatkoimme matkaa Kuusaan kautta Jämsään.

Kuusaalla pysähdyimme ensin päivystyksessä näyttämässä minun mahaani, johon oli ilmestynyt mustelmia, ja joka oli aikas kipeä. Eihän ne siellä päivystyksessä mitään muuta sanoneet, kuin että pitäisi ultrata, mutta sitä ei siellä voinut tehdä. Piti sitten vain tarkkailla, ettei pahemmaksi mene. Pysähdyimme sitten vielä välipalalle Annina-tädin luokse, josta jatkoimme matkaa Jämsään.

Jämsässä olimme Tuukan kavereiden luona juhlistamassa syntymäpäiviä. Aaron oli sielläkin ihan tohkeissaan, kun sai paljon huomiota, ja siellä oli paljon uusia leluja. Muumitalo oli aika pop, samoin kuin perheen pojan lukemattomat autot ja traktorit.

Sunnuntaina ajoimme kotiin Hämeenlinnan kautta. Mikäpä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää perheen kanssa kuin kolme tuntia ensiavussa? ;) Joo, kävimme taasen näyttämässä sitä mahaa lääkärissä. Hämeenlinnassa se sitten ultrattiin, ja todettiin, että kyllä siellä on sisäinen verenvuoto, joka onneksi on vuotanut vain vatsanpeitteisiin, eikä minnekään sinne sisemmäs. Eikä sille nyt oikein mahda mitään - paska tsäkä taas vaan, että ylipäänsä mitään tuli leikkauksen jälkeen. Aika parantaa haavat, ja nyt menee pikkasen enemmän aikaa, ennen kuin kaikki kivut ovat poissa. Nostamista pitää vältellä, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Eilen illalla piti vielä käydä kaupassa, ja samalla reissulla Aaron pääsi ensimmäistä kertaa Hesburgeriin. Mitäpä sitä periaatteista ja terveellisestä ruokavaliosta? No, ehkä tuo yksi kerta poikkeustilanteessa ei haittaa, kun kaikilla oli kova nälkä, ja kello oli jo todella paljon. Aaron ei sentään saanut ranskalaisia, vaan pikkuporkkanoita ja kanafileitä, juomana oli maito. Oli kovasti polleaa poikaa silti, ja sai vielä isiltä pienen palan hampurilaisen sämpylää. Miksi huoltoasemilta ei saa iltapuuroa? Joo, olisihan siellä ollut muitakin vaihtoehtoja, vaikkapa leipää, mutta tällä kertaa mentiin näin. Ei tule tavaksi!

Tänään tuli onneksi mummi kylään, joten en ihan yksin ole, ja Tuukkakin sai kolme päivää sairaslomaa (ei minun vuokseni, vaan sitkeän flunssan ja yskän). Aaronilla oli tänään suuhygienisti, jonne pikkuherra pääsi isin kanssa. Pientä miestä oli hieman jännittänyt, ja oli pitänyt päästä isin syliin. Melkein kaikki hampaat ovat jo puhjenneet, vain ylhäältä puuttuu taaimmaiset poskihampaat. Tarkistuksen jälkeen Aaron oli ollut heti jo oven kahvassa kiinni, mutta oli kovasti ilostunut, kun sai palkkioksi uuden hammasharjan ja pienen muovikengurun.

Hilman ensimmäinen yö ilman äitiä

Maanantaina oli jännä päivä. Minulla oli sappirakon leikkaus, ja Hilma oli ensimmäistä kertaa ilman äitiä yön yli. Ja koko edeltävän päivänkin! Tähän mennessä olen ollut pikkuneidin luota poissa vain korkeintaan kaksi tuntia. Ja senkin kaksi tuntia vain kerran. Olin varautunut päivään pumppaamalla pakkaseen runsaasti maitoa. Tuukka sai töistä pari vapaapäivää ja lisäksi mumuska ja vaari tulivat auttamaan.

Leikkaukseen pääsin heti aamusta. Leikkaus sujui hyvin, ja kotonakin kaikki sujui hyvin :) Jouduin jäämään sairaalaan yhdeksi yöksi, mutta hyvin se yökin oli sujunut kotona. Hilma oli pienen alkukangertelun jälkeen oppinut nopeasti juomaan tuttipullosta ja vieläpä syömään tuttia! Kaiken lisäksi neiti oli saatu nukahtamaan omaan sänkyynsä tutin kanssa. Eli aikamoista edistystä yhdessä päivässä :D Ja se yö ilman äitiä oli sujunut superhyvin: Hilma oli nukahtanut sänkyynsä iltakymmeneltä, ja aamulla puoli seitsemältä Tuukka oli antanut maitoa. Hilma ei siis itse herännyt, vaan Tuukka luuli Hilman heräävään, ja oli mennyt jo lämmittämään maidon valmiiksi. Antoi sen sitten silloin, jonka jälkeen neiti oli jatkanut vielä pari tuntia unia.

Aaronkaan häthätää ehti huomata äidin poissaoloa, kun vaari oli seurana ja leikkimässä. Illalla juttelin pikkuherran kanssa tovin puhelimessa, toivotettiin hyvät yöt.

Tiistaina pääsin kotiin iltapäivällä. Seuraava yö kotona ei sitten sujunutkaan niin hyvin :p Hilma heräsi neljältä syömään, ja sen jälkeen hänelle tuli hirveä kiukku. Lienee ollut mahavaivoja, mutta sitä itkua kesti puoli seitsemään, eikä mikään ollut hyvin siihen asti. Ei kelvannut tissi eikä tutti, eikä oikein kanniskelukaan. Tuukka ja mumuska kanniskelivat vuoron perään, kun minusta ei oikein siihen hommaan ollut.

Tänään Aaron lähti mumuskan ja vaarin luo Inkeroisiin, josta sitten haemme hänet parin päivän päästä. Äiti saa toipua vähän enemmän rauhassa pari päivää...

voihan

Päätettiin aamulla, että lähdetään isomummon syntymäpäiville, vaikka molempien lasten nenät vuotavat, ja Hilmalla oli 38,1 lämpöä. Juhlia vietettiin Espoossa, ja viisi minuuttia ennen perille pääsyä Aaronilta tuli oksennus autossa. Kaurapuurot mehukeittoineen syliin. Siinä vielä arvottiin, että käännytäänkö heti takaisin, mutta Tuukka halusi käydä ainakin onnittelemassa mummoa. Ja sinnehän me sitten jäätiin. Aaron vaikutti ihan normaalilta omalta itseltään, että ehkä kyseessä oli matkapahoinvointi?

Tällä hetkellä Hilmalla on 38,5 kuumetta, Aaronilla lämpöä vain 37 astetta. Minulla sitten 37,2, ja jännitän, että pääsenkö huomenna sinne sappileikkaukseen...

Räkä-Rod ja Räkä-Roosa

Aaronilla alkoi torstaina nenä hieman vuotaa. Ja eilen sitten herra nauratti Hilmaa tunkemalla ne nuhasormet Hilman suuhun. Eli nyt Hilmallakin on nuha. Pikkuneidin ensimmäinen nuha :/ Ja neiti ottaa sen aika kiukulla vastaan. Huuuhjoo. Toivottavasti ei kestä kauaa.

hermot

Komensinpa Aaronia tässä eräänä päivänä, että "nyt heti tänne, tai äidiltä menee hermot!", niin Aaron sitten katsoi minuun silmät suurina ja kysyi "Missä on äidin hermot?". Kiva. Pidä siinä sitten pokka. Meillä siis on edelleen ongelmia luoksetulon kanssa. Yleensä nämä ovat pukemis- tai lähtötilanteita. Kun pitäisi pukea tai lähteä, niin Aaron livistää kauimmaiseen nurkkaan, eikä tule ei millään, vaan hänet pitää hakea. Ja kun pienempi samaan aikaan huutaa sylissä/sitterissä/missä vain naama punaisena, niin äidiltä tuppaa ne hermot menemään...

Maanantaina olimme moikkaamassa Aapoa ja Lounaa (ja Aaronin Taina-kummia) Espoossa. Aaron nautti leikeistä suunnattomasti, ja etenkin Aapon auto-kokoelma miellytti pikkuherraa. Hilmakin viihtyi oiken hyvin Tainan sylissä, ja eräs väsynyt äiti sai hetken lepotauon kantamisesta :) Poislähtiessä vain sattui kurjasti, kun Aaron vetäisi turvalleen asfalttiin. Hammas läpi huulesta, ja nenän alle naarmuja. Iso huuto ja paljon verta. Meni hetken aikaa kylmällä vedellä huuhtoessa, ennen kuin pystyin tarkistamaan, oliko tulut pahempia vaurioita. Kaikki hampaat olivat onneksi tallella ja ehjinä. Kotona pieni sai sitten mehujäätä, puuron kanssa jäisiä mansikoita ja vielä sen jälkeen jäätelön. Kunnon hemmottelua :D Oli toinen kyllä aivan raasureppana.

Eilen oli kunnon muskaripäivä. Aamulla aikaisin oli Hilman vauvamuskari, jonne mentiin molempien lasten kanssa. Vähän minua jännitti, että miten Aaron siellä on, mutta yllättävän kiltisti jaksoi odoteella sen reilu puolituntisen. Välillä huuteli minua leikkimään kanssaan, jossain välissä huitoi autoja keskelle lattiaa, ja piirileikkien aikaan olisi tietysti pitänyt päästä syliin, mutta muuten ihan ok. Usein riitti, kun sanoin, että Aaron odottaa. Olin jo etukäteen puhunut, että nyt on Hilman muskari, ja että Aaron on siellä hiljaa ja odottaa, ja voi leikkiä sivuhuoneessa. Ai miten Hilma sitten? Söi nyrkkiä koko muskarin ajan :) Vähän helisteli marakassia. Onhan tuo neiti vielä aika pieni musisoimaan, mutta jospa siitä hälle jotain iloa olisi.

Muskarin jälkeen tulivat Elmeri ja Lotta äitiensä kera meille vielä leikkimään (ja kahvittelemaan), ja Aaronilla oli ihan superkivaa. Lotan kanssa leikkivät jo keskenänsä lastenhuoneessa, ja Elmeri yritti kovasti konttailla perään.

Aaronin muskari oli sitten illalla, ja sinnekin mentiin molempien lasten kanssa, kun Tuukalla on iltavuoro tällä viikolla. Ja nyt minua sitten jännitti, että miten Hilma jaksaa odotella kolme varttia. Menimme sinne kävellen, ja Hilma nukahti rattaisiin, mutta heräsi tietenkin juuri ennen muskarin alkua. Jonkun verran pitelin häntä sylissä, mutta neiti viihtyi aika hyvin myös makuupussin päällä lattialla. Toisinaan sylittelin vähän, ja sitten taas lattialle pötköttelemään, että pystyin leikkiä Aaronin kanssa. Aaron ei yhä edelleenkään pidä piirileikeistä, tai leikeistä, joissa juostaan sikin sokin. En tiedä, että pelottaako häntä sitten isot ihmiset siinä ympärillä, kun lasten kanssa juoksee ihan normaalisti.

Hilma on taas vaihteeksi ollut oikea tissitarratakiainen. Päiväunet otetaan vain tississä kiinni ollen, ja jos tissi katoaa jonnekin, niin herätään. Ja muutenkin on aika sylivaihe päällä. Tämä tietysti väsyttää hieman äitiä, kun mitään ei saa tehtyä, ja omaa aikaa ei käytännössä ole ollenkaan.. Mutta eiköhän tuo helpota, kun neiti kasvaa. Nyt jännätään vain ensi maanantaita, että miten isi ja mumuska ja vaari selviävät ilman tissiä.

Ukko-Pekka

Synttäreistä lähtien Aaronin toinen lempparikirja on ollut "Puksu, pikku veturi", ja sitä on luettu hartaasti. Välillä Aaron lukee sitä yksin, välillä isi tai äiti lukee, ja välillä Pikkuherra leikkii samalla Brion junaradalla, kun hänelle luetaan kyseistä kirjaa. Tänään sitten koitti ihmeellinen päivä, kun Aaron pääsi ihan oikean puksun kyytiin. Riihimäellä oli asematapahtuma, ja siellä pääsi matkustamaan Ukko-Pekalla, eli vanhalla höyryjunalla.

Hilma ihmettelee isin mahan päällä

Aaron sai tiskata ihan itse oman lasin. Mitä riemua! Sitä lasia tiskattiin hartaasti...

Isin kanssa pihalla riehumassa

Ukko-Pekkaa odotellaan

"Puksu-juna".

Käytiin hakemassa auringonkukkia pellolta.

Hilma tutkii auringonkukkaa

pullotreeniä

Neidillä alkoi tänään tuttipullotreenit, kun minä sain leikkausajan parin viikon päähän. Ja pulloon on hyvä tutustua vähän etukäteen, ettei sitten tule kurjaa ylläriä ihan yhtäkkiä. Ensin Hilma imi pullosta ihan oikeaoppisesti hetken, sitten jonkin aikaa protestoitiin, ja sitten taas syötiin. Lopulta hän nukahti siihen, pullo yä suussa. Ei sitä maitoa kovin paljon määrällisesti pullosta mennyt, vain joku puoli desiä, mutta alku se on sekin.

Minulla on nyt parin viikon ajan rintapumppu ahkerassa käytössä, kun yritän saada rintamaitoa pakkaseen sen verran, ettei tarvitsisi korviketta käyttää. Neuvolan tädin mukaan tämän ikäinen syö normaalisti n. 8-10 dl päivässä, joten tähtään siihen, että pari litraa olisi pakkasessa. Ai että onko lehmä-olo? :D En vielä tiedä, että kuinka kauan sen leikkauksen jälkeen pitää olla imettämättä. Sairaanhoitaja arveli, että seuraavana päivänä voisi jo imettää, mutta sitten jos joutuu jäämään yöksi sairaalaan, niin siinähän menee vähän kauemmin. Ja varmaan lääkityskin vaikuttaa. Mutta näitä ei saa selville ennenkuin vasta leikkauksen jälkeen.

oli kiva päivä tänään

Tänään nukuttiin aamulla pitkään. Minä heräsin ensimmäisenä, yhdeksän aikoihin. Ehdin viettää hetken Ihan Omaa Aikaa (tottakai tietokoneella), kunnes aloin keitellä aamupuuroa. Kymmenen aikaan Aaron sitten heräsi, ja hetken päästä Hilmakin. Olimme juuri ehtineet syödä puurot, kun Aaronin kummi Taina tuli Aapon ja Lounan kanssa kylään. Aaron oli ihan onneissaan, kun Aapolla oli mukanaan Räkä-Rod ja DJ, ja Aapo taisi tykätä yhtälailla Aaronin Duplo-Martista.

Päiväunien aikaan vain tulikin pieni kommervenkki, kun lapset olivat kovin eri rytmissä. Kun muiden tuli aika mennä päikkäreille, oli Aaron ollut hereillä vasta kolme tuntia. Päätin silti yrittää, että josko pikkuherra nukahtaisi. Eli sänkyyn vain. Ja sieltähän tuo huuteli. Ja huuteli. Ja leikki itsekseen. Kunnes Aapo sitten heräsi jo päiväuniltaan. Ja pakko oli äidin siinä vaiheessa luovuttaa, ja antaa pienen nousta sängystä mukaan leikkeihin. On se vain pieni hassu kuitenkin, kun suhteellisen kauan oli yksinänsä sängyssä - välillä vain kävin katsomassa, että mikä on tilanne. Mutta tänään sitten mentiin toisen kerran ilman päiväunia. Oli hieman väsynyttä herraa iltaa kohden :D Kiehnäsi ja makoili ja kiljui ja käkätti. Nukkumaan mennessä Aaron silti sinnitteli vielä 20 minuuttia ennen nukahtamista. Sitkeä sissi :D

reipas poika

Aaron oli eilen isin kanssa muskarissa, ja oli Tuukan mukaan ollut oikein reipas poika. Ainoastaan marssiminen oli jänskättänyt sen verran, että oli pitänyt päästä isin syliin. Aaron ei siis vieläkään pidä leikeistä, jossa mennään seisten ympäriinsä. Liekö isot aikuiset siinä ympärillä pelottavat vai mikä? Muskarin aikana minä kävin Hilman kanssa kaupassa, ja treffattiin perheet miehet kahvilassa. Aaronilla oli naama kuin naantalin aurinko, kun söi isin kanssa omenapiirakkaa. Moikkaili coolina ohikulkijoille :D Ja kotona pikkuherra vielä kommentoi, että "muskarissa oli kivaa". Eli ilmeisesti tykkää, ja kannattaa mennä jatkossakin.

Aaron on viime aikoina nukkunut suht huonosti öisin. Heräilee itkuisena, ja haluaa syliin. Veikkaisin taas niitä hampaita... Korviakin mietin, mutta kun ei meillä ole ollut nuhaa tai flunssaa viime aikoina, niin tuntuisi vähän oudolta. Pitää nyt katsella kuitenkin.

Aaronille vaihdettiin jokunen aika sitten potkupyörään vain yksi pyörä taakse, ja pikkuherra oppi hyvin nopeasti pitämään tasapainon siinä. Nyt se mennä viilettää niin nopeasti, että minä joudun ottamaan oikein juoksuaskeleita, jos aion perässä pysyä. Välillä Aaron oikein fiilistelee, kun liukuu eteenpäin ja pitää molempia jalkoja ylhäällä :) Tuo pyöräily vaan vaatii äidiltä hermoja, kun Aaron ei oikein meinaa pysyä tien laidassa, vaan ajaa siksakkia, eikä aina usko "odota"-huutoja. Tai mitään muitakaan huutoja...

Hilma on tullut jo aika nopeaksi sen kääntymisen kanssa. "Kiepsh" vaan, ja tyttö on mahallaan. Usein vielä kyllä kuuluu kiukkuista ääntelyä sen kääntymisen aikana, mutta sitten kaikki on hyvin, kun ollaan mahallaan. Ja siinä viihdytään hetki, kunnes alkaa ottaa päähän se, ettei pääse vielä eteenpäin.

Hilma kääntyi

Jee, Hilma kääntyi äsken ensimmäisen kerran selältä vatsalleen! Monta päiväähän sitä treenattiinkin, mutta nyt vihdoin viimein mentiin sen alemman olkapään yli. Tyttö sai isot aplodit isiltä, äidiltä ja isoveljeltä :D

Eilen meillä kävi kylässä lasten Ellinoora- ja Ainomaaria-serkut sekä tietty heidän vanhempansa. Aaron tykkää kovasti, kun käy vieraita, ja etenkin lapsivieraat ovat mieluisia. Vielä tuo pikkuherra ei useinkaan kyllä leiki toisten lasten kanssa, vaikka sellaisia kömpelöitä yrityksiä onkin. Valitettavasti toiset lapset eivät aina ihan ymmärrä näitä leikkiyrityksiä... No, eiköhän sekin tule ajallaan.

Hilma treenaa

Hilma on nyt parin päivän ajan treenannut kovasti kääntymistä selältä vatsalleen. Ihan vielä se ei onnistu, vaan olkapää jää ikävästi tielle, mutta ei siihen luultavasti kauaa mene. Hyvin sujuvasti neiti kiepsahtaa kuitenkin selältä kyljelleen.

Hilman tyyli tässä treenaamisessa on täysin erilainen kuin Aaronilla. Aaronhan meni lähinnä silkalla kiukulla ja tahdolla ympäri, hurjasti karjuen ja "väärällä tekniikalla", samalla kun äiti ja isi hurrasivat ja kannustivat vieressä. Hilma taas tykkää treenata yksin. Jos siihen viereen menee töllistelemään, ryhtyy neiti seurustelemaan, ja treenit unohtuvat samantien. Niinpä äskenkin vakoilimme Tuukan kanssa parin metrin päästä :) Hilma päästää silloin tällöin "ääähööyy"-äänteitä, kun oikein on tiukka paikka, mutta ei kiukkua kuten Aaron. Sitten kun tulee itku, niin pitää jo päästä syliin.

Hirvitystä

Aaron tykkäsi remuta pihalla, kun käytiin viikonloppuna Jämsässä moikkaamassa serkkuja. Taustalla serkut Ainomaaria ja Ellinoora.

Tähän vielä videolla yksi viikonlopun kohokohdista. Kävimme Jämsän Hirvikartanolla, ja Aaron sai syöttää Matti-Eskoa.

Neuvolassa

Perjantaina kävimme molempien lasten neuvolassa. Isikin oli mukana, kun sattui lomailemaan :) Hilmasta sanotaan neuvolakortissa, että "hymytyttö. Kasvaa ja kehittyy hienosti. Seuraa lelua ja kääntyy äänen suuntaan. Hyvä iho.". Neiti oli nyt 60 cm pitkä ja painoi 5780 grammaa. Pieni sai rota-rokotteen toisen erän sekä elämänsä ensimmäisen piikin. Piikkirokotteesta Hilma ei tykännyt yhtään, vaan parkuhan siitä tuli.

Aaron olikin sitten kasvanut puolessa vuodessa reippaasti pituutta. Nyt oli mitassa 91,2 senttiä, ja painoa oli 12,4 kg. Aaronista sanotaan "iloinen, kielellisesti ja motorisesti taitava poika. Iho hyvä, selässä ollut hiukan hikinäppyä. Pottahommia harjoittelee. Osaa itse syödä. Aktiivinen ja toimelias". Kovastihan tuo pikkuherra siellä leikkikin. Mennä touhotti. Mittauksiin suhtautui hieman epäillen, ja meinasi siinä vaiheessa liueta paikalta...

Perjantaina lähdimme päiväunien aikaan reissaamaan kohti Jämsää, jossa mummin luokse kokoontuivat Tuukan sisarukset perheineen. Siellä riittikin sitten vilinää, kun kuusi alle 5-vuotiasta lasta mennä temmelsi. Hilma tietty vähemmän temmelsi, mutta seurasi touhuja tarkasti. Yötkin menivät reissussa paremmin kuin pelkäsin. Ensimmäisenä yönä Aaron heräsi kerran itkien, mutta se olisi saattanut käydä kotonakin. Hilma nukkui meidän välissä, kun ei sopeutunut vaunukoppaan.

Molemmat lapset on nyt ilmoitettu muskariin. Tosin vauvamuskariin meno on vielä hieman epävarmaa, kun en tiedä, saako Aaronin ottaa sinne mukaan. Aaronin leikkimuskari on siihen aikaan, että Tuukka on ainakin useimmiten jo kotona, joten se onnistuu helposti. Muita harrastuksia meille ei taidakaan tänä vuonna tulla, kun sen verran hankalampaa se on kahden lapsen kanssa ilman hoitopaikkaa.

kuvia kesältä

Tässä vihdoin viimein kuvapäivitys. Kuvat on tästä kesän ajalta.

Hilma viihtyy toisinaan hyvin leikkimatolla

Pikkuneiti hymyilee usein :)

ja ilmeilee

sekä näyttää kieltä



Aaron ihmettelee rankkasadetta pitkän hellejakson jälkeen

Aaron nauttii kesäillasta

Haukotus!

Aaron auttoi maalaamisessa

Meidän pimu farkkuleggingseissään

Hilma nimiäisissä

Aaronille lauletaan "paljon onnea".



Aaronin kakku

Aaron puhaltaa kynttilöitä

Aaron ja Kitara

Suukko! Hilma saa näitä usein. (Kuvasta kiitos Anninalle)