Viime viikolla Aaron sai sätkyn muskarissa, kun siellä sammutettiin valot, ja päälle jäi vai vähän värivaloja. Tällä viikolla sama toistui, ja Tuukka oli joutunut poistumaan Aaronin kanssa toiseen huoneeseen. Olivat menneet takaisin sitten, kun valot laitettiin päälle. Minä en tiedä, että mikä sitä siinä pelottaa, kun ei se pimeys voi olla... Kotona pikkuherra menee usein ihan oma-aloitteisesti pimeään kylppäriin tai vessaan, joskus taskulampun kanssa, toisinaan ilman. Huutelee sieltä, että "minä olen täällä pimeässä". Pitänee ennen ensi viikon muskaria keskustella asiasta Aaronin kanssa. Tänään jo puhuimme siitä, ja kokeilimme Aaronin kanssa omia värivaloja vessassa taskulampun ja silkkipaperin avulla. Pieni ei olisi malttanut tulla sieltä vessasta pois!
Hilman kanssa on menty nyt öisin yhtä tuttirumbaa. Ja varmasti sambaa ja salsaakin. Yleensä neiti on mennyt unille kahdeksan ja yhdeksän välillä. Saatta kerran, pari herätä tutin puutteeseen illan aikana, mutta varsinainen heräily alkaa puolen yön tienoilla. Yleensä olen antanut tissiä siinä puolen yön aikoihin, mutta sekään ei varsinaisesti rauhoita tilannetta. Heräilyä jatkuu, kunnes minä luovutan, ja otan neidin viereen (tissille) nukkumaan. Joskus jaksan kahteen asti, viime yönä peräti kolmeen. En tiedä, että vaivaisivatko ne korvat vieläkin (ei muuten vaikuta kipeältä, ja nukahtaminen on ollut helpompaa kuin silloin), vai olisiko nyt ne hampaat tulossa. Yhtä kaikki, muistelen kaiholla kesää ja aikoja, jolloin pikkuneiti nukkui välillä aamukuuteen asti heräämättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti