joulun tohinat ja vanhan muistelua

Joulu sujui tänä vuonna rauhallisesti kotioloissa. Mumuska ja vaari tulivat aatonaattona tänne Aaron mukanaan. Siinä vielä siivoiltiin, ja aatollekin jäi yksi liina silitettäväksi, mutta muuten rauhoituttiin ihan kotosalla. Pakkasen vuoksi ei viitsitty edes hautuumaalle lähteä.

Aattona syötiin, syötiin ja syötiin vielä lisää. Leikittiin ja odotettiin pukkia. Aaronilla oli juuri junaleikit kesken omassa huoneessaan, kun pukki tuli. Kävi sanomassa pukille tervetuloa kädestä pitäen, ja totesi sitten menevänsä rakentamaan junarataa. Saimme kuitenkin pojan olohuoneeseen lahjojen jakoa varten... Aaron olisi ollut heti kurkkimassa pukin lahjasäkkiin "mitä sinulla siellä on?" Ei siis liiemmin pelännyt pukkia tänä vuonna. Tosin syliin laitettaessa tuli protestiparku. Hilma nukkui koko pukin vierailun, mutta eipä tuo pieni olisi siitä vielä mitään ymmärtänytkään.

Aaron oli ollut superkiltti, ja sai ihan älyttömästi lahjoja. Hilmallekin tuli kiitettävästi paketteja. Aaron auttoi pukkia pakettien jaossa. Pikkuherra katsoi nimestä ensimmäistä kirjainta, ja sen mukaan kiikutti paketin oikealle henkilölle. Onneksi kaikki alkoivat eri kirjaimella. Aaronin lempilahjoiksi osoittautuivat parkkitalo ja Jasu Juntti. Lisäksi sukseilemaan päästiin eilen ensimmäistä kertaa :)

Sitten pari vanhan muisteloa:

Eräänä päivänä syödessämme Aaron ensin lauleskeli, ja vaihtoi sitten hyräilyyn. Hetken hyräiltyään herra tokaisi: "minulta tulikin instrumentaalibiisi!" Instrumentaali on tullut sanana mukaan tietysti örrepalakeista, kun niillä on yksi biisi ilman laulua.

Toinen hassu tapaus oli, kun yhtenä aamuna olin keittämässä puuroa, ja Aaron siinä touhotti etsien Kunkun väristä värikynää (eli turkoosin sinistä). Löydettiin värikynä, ja jatkoin puuron keittämistä. Aaron sitten tulee tasajalkaa hyppelehtien iloisena minun luokseni, ja pyytää katsomaan. "äiti, äiti, tule katsomaan, tule katsomaan. Minä väritin salaman dinoco-väriseksi!" Oli maailman onnellisimman näköinen poika, kun yritti värittää puukynällä pikkuautoa turkoosiksi :D

Hilman kanssa noilla on ihme yhteys. Aaron saa Hilmalta parhaimmat naurut, hihkumiset ja sätkimiset. Aaron Inkeroisissa ollessaan kaipaili vain Hilmaa... Ja Aaron tykkää auttaa Hilman kylvettämisessä. Nauroi kovasti, kun sai kädellänsä lappaa vettä siskon päälle. Kehui kovasti itseään "minä olen mestari-poika, minä olen niiiiin taitava!". Jep jep.

Perhesuhteet ovat pikkuherralla vielä vähän hakusessa. Isi on tietty isi, äiti on äiti, ja Aaron ja Hilma ovat meidän lapsia. Mutta että äidllä tai isillä olisi äidit ja isit? Mitä kummaa?! Tätä käytiin taas joku päivä läpi, ja minä kerroin olleeni joskus mumuskan vatsassa. Aaron sitten hetken mietti ja päätteli isin olleen vaarin vatsassa. No, onhan se haastavaa aihe :D