hermot

Komensinpa Aaronia tässä eräänä päivänä, että "nyt heti tänne, tai äidiltä menee hermot!", niin Aaron sitten katsoi minuun silmät suurina ja kysyi "Missä on äidin hermot?". Kiva. Pidä siinä sitten pokka. Meillä siis on edelleen ongelmia luoksetulon kanssa. Yleensä nämä ovat pukemis- tai lähtötilanteita. Kun pitäisi pukea tai lähteä, niin Aaron livistää kauimmaiseen nurkkaan, eikä tule ei millään, vaan hänet pitää hakea. Ja kun pienempi samaan aikaan huutaa sylissä/sitterissä/missä vain naama punaisena, niin äidiltä tuppaa ne hermot menemään...

Maanantaina olimme moikkaamassa Aapoa ja Lounaa (ja Aaronin Taina-kummia) Espoossa. Aaron nautti leikeistä suunnattomasti, ja etenkin Aapon auto-kokoelma miellytti pikkuherraa. Hilmakin viihtyi oiken hyvin Tainan sylissä, ja eräs väsynyt äiti sai hetken lepotauon kantamisesta :) Poislähtiessä vain sattui kurjasti, kun Aaron vetäisi turvalleen asfalttiin. Hammas läpi huulesta, ja nenän alle naarmuja. Iso huuto ja paljon verta. Meni hetken aikaa kylmällä vedellä huuhtoessa, ennen kuin pystyin tarkistamaan, oliko tulut pahempia vaurioita. Kaikki hampaat olivat onneksi tallella ja ehjinä. Kotona pieni sai sitten mehujäätä, puuron kanssa jäisiä mansikoita ja vielä sen jälkeen jäätelön. Kunnon hemmottelua :D Oli toinen kyllä aivan raasureppana.

Eilen oli kunnon muskaripäivä. Aamulla aikaisin oli Hilman vauvamuskari, jonne mentiin molempien lasten kanssa. Vähän minua jännitti, että miten Aaron siellä on, mutta yllättävän kiltisti jaksoi odoteella sen reilu puolituntisen. Välillä huuteli minua leikkimään kanssaan, jossain välissä huitoi autoja keskelle lattiaa, ja piirileikkien aikaan olisi tietysti pitänyt päästä syliin, mutta muuten ihan ok. Usein riitti, kun sanoin, että Aaron odottaa. Olin jo etukäteen puhunut, että nyt on Hilman muskari, ja että Aaron on siellä hiljaa ja odottaa, ja voi leikkiä sivuhuoneessa. Ai miten Hilma sitten? Söi nyrkkiä koko muskarin ajan :) Vähän helisteli marakassia. Onhan tuo neiti vielä aika pieni musisoimaan, mutta jospa siitä hälle jotain iloa olisi.

Muskarin jälkeen tulivat Elmeri ja Lotta äitiensä kera meille vielä leikkimään (ja kahvittelemaan), ja Aaronilla oli ihan superkivaa. Lotan kanssa leikkivät jo keskenänsä lastenhuoneessa, ja Elmeri yritti kovasti konttailla perään.

Aaronin muskari oli sitten illalla, ja sinnekin mentiin molempien lasten kanssa, kun Tuukalla on iltavuoro tällä viikolla. Ja nyt minua sitten jännitti, että miten Hilma jaksaa odotella kolme varttia. Menimme sinne kävellen, ja Hilma nukahti rattaisiin, mutta heräsi tietenkin juuri ennen muskarin alkua. Jonkun verran pitelin häntä sylissä, mutta neiti viihtyi aika hyvin myös makuupussin päällä lattialla. Toisinaan sylittelin vähän, ja sitten taas lattialle pötköttelemään, että pystyin leikkiä Aaronin kanssa. Aaron ei yhä edelleenkään pidä piirileikeistä, tai leikeistä, joissa juostaan sikin sokin. En tiedä, että pelottaako häntä sitten isot ihmiset siinä ympärillä, kun lasten kanssa juoksee ihan normaalisti.

Hilma on taas vaihteeksi ollut oikea tissitarratakiainen. Päiväunet otetaan vain tississä kiinni ollen, ja jos tissi katoaa jonnekin, niin herätään. Ja muutenkin on aika sylivaihe päällä. Tämä tietysti väsyttää hieman äitiä, kun mitään ei saa tehtyä, ja omaa aikaa ei käytännössä ole ollenkaan.. Mutta eiköhän tuo helpota, kun neiti kasvaa. Nyt jännätään vain ensi maanantaita, että miten isi ja mumuska ja vaari selviävät ilman tissiä.