Tänään sitten mentiin taas muskariin. En liiemmin mainostanut Aaronille, että ollaan sinne menossa. "Tule, lähdetään (muskarin) Pikkujouluihin". Ja sitten mentiin. Ja kaikki meni hyvin luokkahuoneen ovelle asti. Siinä alahuuli vääntyi, ja piti päästä syliin. Pääsi syliin. Mentiin kuitenkin reippaasti sisään ja vietiin nyyttäriherkut pöydälle. Siinä sylissä tämän tästä yritti alkaa itkeä, mutta sitkeästi tarjosin piparia, rusinaa ja muuta, mitä siellä oli tarjolla. Kysyin, että voitaisko me Aaronin kanssa kokeilla niitä valoja, kun katseli niitä värivaloja vähän pelokkaan näköisenä. Ja oli kivaa sitten laittaa valoja päälle.
Kun menimme takaisin istumaan, halusi Aaron mennä sivuhuoneeseen, ja annoin mennä, mutta jäin itse istumaan siihen luokkaan. Sieltä pieni sitten katseli välillä meitä, ja välillä tutki huonetta. (Luokasta pääsee siis sellaiseen pienempään huoneeseen, jossa on pöytä ja tuoleja, ovi on auki luokkahuoneeseen). Itku tuli siinä vaiheessa, kun muutkin menivät sinne huoneeseen, ja taas piti päästä syliin.
Sitten opettaja ehdotti, että josko laulettaisi, ja mentiin Istumaan. Aaron itki sylissä. Rauhoittelin siinä, mutta ei rauhoittunut. Alkoi toinen laulu, ja kun vaan hoki, että "haluan mennä pois tästä", niin annoin mennä sinne sivuhuoneeseen. Ja lopulta menin sinne itsekin, kun pikkuherra vain itki siinä ovella. Sieltä sivuhuoneen ovelta me sitten katselimme, kun muut lauloivat ja leikkivät.
Kun muskari sitten loppui, niin jäimme vielä hetkeksi sammuttelemaan ja sytyttämään värivaloja, sekä soittamaan pianoa, että jäisi lähtiessä hyvä mieli.
En sitten tiedä, että mistä tuo itku johtuu. Tällä kertaa suurin itkuhetki ajoittui siihen lauluun ja leikkiin. Nyt tulee kuitenkin useamman viikon tauko muskariin, kun on joulu ja uusi vuosi välissä. Loppiaisen jälkeen jatketaan, ja toivottavasti kaikki harmistuksen aiheet ovat siihen mennessä unohtuneet, ja Aaron olisi oma iloinen itsensä muskarissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti