Eilen vietettiin synttäreitä oikein urakalla. Ensin ajoimme Miron-serkun 5-vuotissynttäreille. Aaronia ensin jänskätti hieman, ja haki turvaa aikuisista leikkeihin. Ja mikä tragedia - Aaron löysi leluautolaatikon vasta kakun jälkeen, kun olimme juuri lähdössä seuraaviin pirskeisiin! Mironin juhlista jatkoimme matkaa minun entisen kämppiksen 30-vuotisjuhliin. Aaron ja Hilma ja olivat ainoat lapset paikalla, ja Aaron kyllä laittoi hyrskyn myrskyn siellä... Osansa saattoi olla myös sillä, että päikkärit olivat jääneet vajaan tunnin mittaisiksi autossa, ja kellokin oli jo aika paljon.
Tänä aamuna suuntasimme aamupäivällä urheilutalolle peuhapäivään. Aaron pääsi pelaamaan sählyä isin kanssa. Onko onnellisempaa lasta nähty? Lisäksi siellä sai juosta, mennä tunnelista, hyppiä trampoliinilla, kiipeillä ja vaikka mitä. Lähtiessä meinasi tulla kiukku, kun Aaron olisi halunnut vielä juosta pitkin poikin salia. Hilma ei vielä päässyt riehumaan, vaan katseli menoa äidin sylistä, ja osan aikaa nukkui turvakaukalossa.
Olen tainnutkin kertoa, että Aaronin lempparikirjoihin kuuluu Puksu, pikku veturi. Nyt pikkuherra osaa jo lauseita ulkoa sieltä. Usein leikkiessään junaradalla hän siellä selostaa "Kaukana, kaukana täältä on Asemalan kaupunki..." Junaradalla onkin leikitty nyt taas paljon, etenkin kun Aaron sai uuden veturin torstaina. Vanha veturi siis hajosi, ja eräs isi ei kestänyt, kun pieni mies pyysi isiä korjaamaan sitä. Eli uusi piti saada. Saas nähdä, kuinka kauan tuo uusi kestää käytössä...
Hilma on ottanut viime viikolla uusia äänteitä käyttöön. Pikkuneiti ei todellakaan ole kovin neitimäinen, kun karjuu, ärjyy ja ärisee sitteristä. Kuitenkin leveä hymy naamallaan :) Miten ihmeessä pienestä tytöstä voi lähteä sellaisia ääniä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti