Onpas aika rientänyt nopeaan tänä vuonna. Ihan yhtäkkiä yllättäen meidän pikkuneiti on jo viisi kuukautta vanha! Vastahan me eilen tultiin kotiin... Mitäköhän neidistä nyt kertoisi. Aina arjessa tulee tilanteita, joista haluaisia tännekin kirjoittaa, mutta eihän niitä enää muista, kun koneelle pääsee.
No, ainakin se on uutta, että Hilma on löytänyt varpaansa. Niitä tutkitaan hyvin hartaasti ja väliin jopa maistetaan. Ilme on tällöin kovin ihmettelevä. Maailmassa on paljon muitakin jänniä juttuja, kuten se, että patjasta kuuluu ääni, jos sitä raapii kynsillä. Hilmasta on tullut pieni tutkija!
Hilma myös juttelee paljon. Kovaan ääneen. Ölisee, ärjyy, kiljuu ja kujertelee. Päristeleekin yhä. Neiti myös nauraa kikattelee, kun vatsasta kutitetaan.
Nukkumiset Hilmalla on nyt viime aikoina menneet äidin kannalta huonompaan suuntaan. Ei puhettakaan, että pieni pippuri enää nukkuisi läpi yön, ehei. Tosin hänet saadaan nyt unille hieman aiemmin, yleensä kymmenen tienoilla, mutta ensimmäinen herätys on silti aiemmin tunneissa katsottuna. Useimmiten hän herää syömään yöllä yhden-kahden välillä, ja siihen väliin tuo pieni jääkin, kun äiti ei jaksa nostaa häntä takaisin omaan sänkyynsä. Siinä sitten on hyvä hörpätä tissiä tämän tästä, kunnes minä älyän lykätä tutin nännin tilalle. Ja tottakai tyttö nukkuu äidin kanssa kylki kyljessä, vaikka kuinka yrittäisin siirtää Hilmaa keskemmälle sänkyä.
Viime viikot ovat menneet aika lailla kotosalla, kun lapsilla (ja minullakin) on ollut flunssaa. Viime viikolla luulin jo meidän selvinneen kaikista taudeista, mutta sitten Aaronille tuli taas uusi flunssa. Toivottavasti nyt kuitenkin tiistaina päästäisiin muskariin. Aaron selvästi jo kaipailee, että nähtäisiin muita ihmisiä: "karveeta tulee", (eli kavereita tulee) on aika usein kuultu lause meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti