Aaron oli eilen isin kanssa muskarissa, ja oli Tuukan mukaan ollut oikein reipas poika. Ainoastaan marssiminen oli jänskättänyt sen verran, että oli pitänyt päästä isin syliin. Aaron ei siis vieläkään pidä leikeistä, jossa mennään seisten ympäriinsä. Liekö isot aikuiset siinä ympärillä pelottavat vai mikä? Muskarin aikana minä kävin Hilman kanssa kaupassa, ja treffattiin perheet miehet kahvilassa. Aaronilla oli naama kuin naantalin aurinko, kun söi isin kanssa omenapiirakkaa. Moikkaili coolina ohikulkijoille :D Ja kotona pikkuherra vielä kommentoi, että "muskarissa oli kivaa". Eli ilmeisesti tykkää, ja kannattaa mennä jatkossakin.
Aaron on viime aikoina nukkunut suht huonosti öisin. Heräilee itkuisena, ja haluaa syliin. Veikkaisin taas niitä hampaita... Korviakin mietin, mutta kun ei meillä ole ollut nuhaa tai flunssaa viime aikoina, niin tuntuisi vähän oudolta. Pitää nyt katsella kuitenkin.
Aaronille vaihdettiin jokunen aika sitten potkupyörään vain yksi pyörä taakse, ja pikkuherra oppi hyvin nopeasti pitämään tasapainon siinä. Nyt se mennä viilettää niin nopeasti, että minä joudun ottamaan oikein juoksuaskeleita, jos aion perässä pysyä. Välillä Aaron oikein fiilistelee, kun liukuu eteenpäin ja pitää molempia jalkoja ylhäällä :) Tuo pyöräily vaan vaatii äidiltä hermoja, kun Aaron ei oikein meinaa pysyä tien laidassa, vaan ajaa siksakkia, eikä aina usko "odota"-huutoja. Tai mitään muitakaan huutoja...
Hilma on tullut jo aika nopeaksi sen kääntymisen kanssa. "Kiepsh" vaan, ja tyttö on mahallaan. Usein vielä kyllä kuuluu kiukkuista ääntelyä sen kääntymisen aikana, mutta sitten kaikki on hyvin, kun ollaan mahallaan. Ja siinä viihdytään hetki, kunnes alkaa ottaa päähän se, ettei pääse vielä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti