Hilma on nyt parin päivän ajan treenannut kovasti kääntymistä selältä vatsalleen. Ihan vielä se ei onnistu, vaan olkapää jää ikävästi tielle, mutta ei siihen luultavasti kauaa mene. Hyvin sujuvasti neiti kiepsahtaa kuitenkin selältä kyljelleen.
Hilman tyyli tässä treenaamisessa on täysin erilainen kuin Aaronilla. Aaronhan meni lähinnä silkalla kiukulla ja tahdolla ympäri, hurjasti karjuen ja "väärällä tekniikalla", samalla kun äiti ja isi hurrasivat ja kannustivat vieressä. Hilma taas tykkää treenata yksin. Jos siihen viereen menee töllistelemään, ryhtyy neiti seurustelemaan, ja treenit unohtuvat samantien. Niinpä äskenkin vakoilimme Tuukan kanssa parin metrin päästä :) Hilma päästää silloin tällöin "ääähööyy"-äänteitä, kun oikein on tiukka paikka, mutta ei kiukkua kuten Aaron. Sitten kun tulee itku, niin pitää jo päästä syliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti