Karin?

Hilma-hassukkainen on jo jonkin aikaa kutsunut minua yleensä nimellä, ei äidiksi. Sinänsä hassua, kun luulisi äidin tulevan helpommin, kuin kurkkuärränä sorautettava "Kaaarrri". Jotenkin herttaista, vaikka kyllä minä mieluummin sen äidin kuulisin. Karin on vähän turhan virallinen.

Hilmalta tulee muutenkin koko ajan enemmän juttua. Eilen istuimme välipalapöydässä, ja minulla oli kahvia kupissa. Hilma katsoi minuun, totesi että "kahwi. uo.", ja katsoi käskevästi. Eihän minun auttanut muu kuin hörpätä kahvia. Ja kuinka sitä voi vastustaa, jos toinen pyörittää sormeaan omalla kämmenellään, ja selittää, että "ihri, puuro". Siinä on pakko sitten vielä loruilla pari kertaa. Voi sitä kikatuksen määrää, kun loput viedään pienelle pesään. Ja kuinka riemuissaan pikkuneiti on, kun äiti yhtäkkiä ymmärtääkin!

Hilma tykkää myös, että hänen mahaansa päristellään. Tänään iltasella, kun en enää olisi jaksanut päristää, niin Himpulainen hyvin tomerasti nosti paitaansa, sanoi "himma, maha", ja kädellään tarrasi olkapäähäni, ja ohjasi mahalle. Päristettävähän siinä oli. Ja sen jälkeen vielä peppuakin piti päristää.

Hilma hoitaa hyvin ahkerasti myös nukkevauvojansa. Tänään hän pissitti niistä pienintä vessassa potalla. Siinä vaiheessa, kun minä älysin mennä katsomaan, että mitä neiti siellä toiletissa puuhaa, oli hän jo pyyhkinyt vauvalta pepun, ja oli laittamassa paperia pönttöön. Tämän jälkeen Hilma hyvin asiantuntevasti kaatoi potan "sisällön" pönttöön.

Uutta vuotta meidän perhe on viettänyt kotosalla ihan neljästään. Vähän kävimme ihailemassa ilotulittimia (Aaronin sanoin) pihalla, vaikkei meillä omia ollutkaan. Aika hyvin tässä ympärillä kuitenkin paukkuu. Aaron on pohtinut niitä ilotulitteita paljon, ja oli huolissaan eniten siitä, että kuolevatko linnut niihin. Tekipä vielä oman laulunkin aiheesta, jota lauloi mikrofoniin: kuolevatko linnut nyt? Juhlistimme iltaa pirtelöllä ja popcornilla, ja pöhköilimme pöydässä. Aaron on vähän tukkoinen, ja molemmilla oli eilen illalla lämpöä reilu 37, joten ulos ei oikein olla menty. Mutta ihan hyvä päivä muuten.

Hilma, pieni raivotar

Ai että onko pikkuneidillä omaa tahtoa, onko? Eilen neiti vetäsi sellaset itkupotkuraivarit vaipan laitosta, ettei mitään rajaa. En sitten saanut sitä vaippaa laitettua päälle, kun Himpalainen kiemurteli kuin paraskin python, huutaen ja potkien ja sätkien koko 78,5 senttimetrin mitallaan. Kaksi minuuttia myöhemmin leidimme pissasi eteisen lattialle, mutta ei suostunut potalle. Tässä vaiheessa vedin sen vaipan ihan väkipakolla. Hilma kirkui, huusi "ei, ei, ei, ei aua (=halua?)". Myöhemmin osoitteli nukkea ja vaippaansa, ja yritti kiskoa vaippaansa pois. Liekö ollut sitä mieltä, että vaipat on vauvojen juttu.

Tänään tuli vastaava kohtaus bodyn pukemisesta. Joo-o. Ei halunnut bodya, ei sitten millään, kun olisi vain halunnut "piioon, piioon" (piiloon meidän sijauspatjan alle). Minä taas halusin bodyn neidin päälle, kun olimme lähdössä ulos. Oli aikamoinen taistelu, ja äidillä hiki päällä. Olkkariin mennessä neidilllä alkoi jo kyyneleet ehtyä, ja osoittipa hän asiantuntevasti sukkahousuja, että tahtoi nekin päällensä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että minä luovutin nukuttamisen, ja Tuukka sylittelee neitiä laulauen ihahahaata. Aiemmin Hilma on kirkuitkunut sängyn laitaa vasten. Olen väliin ottanut syliin, mutta kun Hilmaa yritti laskea takaisin, tuli taas se sätkykohtaus. Huh. Hilma myös hoki minulle sängyn laidalta "ei, ei, ei, ei". Minä hoin takaisin "kyllä, Hilma menee nyt nukkumaan".

Mistä kummasta tuo tahto oikein tulee? Me ollaan vielä pulassa...

Joulusta

torstai
Matkasin lasten kanssa hyvässä säässä ja ajokelissä Inkeroisiin mumuskan ja vaarin luo. Kävimme myös minun Simppa-enollani kahvittelemassa ja syömässä pipareita.

perjantai
Edelleen Inkeroisissa. Harvinaisen huonosti nukuttu yö. Hilma ei millään olisi nukkunut matkasängyssä, eikä oikein minunkaan vieressäni. Välillä Hilma mönki päälleni nukkumaan, toisella hetkellä häneen ei olisi saanut koskea. Aaron ei ihme kyllä inahtanutkaan, vaikka sisko huusi kuin viimeistä päivää samassa huoneessa... Päivällä lisää kyläilyä. Hilma taisi väsyä kyläilyistä aika lailla (vähillä unilla taisi olla merkitystä?), kun sammahti kaupassa ostoskärryihin. Aaronkin vaikutti normaalia väsyneemmältä, kun kaupassa iski riehuvaihe päälle. Kannoin pikkuherran kaupasta pihalle, kun en kerta kaikkiaan kestänyt, että jätkä juoksentelisi pitkin poikin hyllyvälejä.

lauantai, jouluaatto
Toinen huonosti nukuttu yö. Mutta: Valkea joulu! Yön aikana oli satanut kymmenen senttiä lunta. Aamutohinoitten jälkeen suuntasin lasten kanssa hautuumaalle. Aaron oli ihan tohkeissaan siellä, ja kysymysrepertuaari oli seuraavanlainen: "Tännekö ne kuolleet on piilotettu? Miksi ne kuolleet on piilotettu tänne? Minä haluan nähdä! Kävelenkö minä nyt ihmisten päällä?"

Matka jatkui Kuusaalle Tuukan Annina-siskon luo. Ajokeli oli aivan kamala, kun tietä ei ollut aurattu. Syvät urat, jotka täristivät. Ajelimme siis hyvin rauhallisesti. Perille päästiin, ja lapset olivat riemuissaan nähdessään taas isin, sekä tietysti Ellinoora- ja Ainomaaria-serkut :) Aaron oli eniten odottanut juuri serkkujen tapaamista. Hilma jänskätteli koiria alkuunsa, ja istui vain sylissä. Jossain vaiheessa Aaron juoksi Ellin kanssa ympäri ja ympäri, eikä pikkuherra osannut varoa avautuvaa vessanovea. PAM! Tuli törmäys ja iso itku. Silmäkulmaan jäi kolmion muotoinen mustelma. Hilman lempparia oli isot ja jyrkät portaat, jonne neiti suuntasi välittömästi, mikäli huomio herpaantui. Aina se neiti saatiin kuitenkin napattua viimeistään puolivälissä portaita...

Lounaan jälkeen lapset ja minä suuntasimme päikkäreille, jotta jaksaisimme odottaa koko pitkän päivän pukkia. Pukki tuli illalla hieman ennen kahdeksaa. Aaron oli Ellin kanssa ovella vastassa, ja taisi ensimmäiseksi kysyä, että "onko sinulla minulle octane gain?" Lahjoja taisi tulla enemmän kuin meidän lapset olisivat ansainneet. Aaron ei uskaltanut mennä pukin syliin, mutta kävi antamassa pukille kuitenkin halin. Nukkumaanmeno meni aika myöhäiseksi, kun avattavia lahjoja oli PALJON, ja tuli taas yksi huonosti nukuttu yö Hilman kanssa. Hilma ei mitenkään hyvin tällä kertaa suhtautunut ympäristön vaihdoksiin.

sunnuntai, joulupäivä
Joulupäivänä seuraan liittyivät myös lasten Miron- ja Maria-serkut, ja meno alkoi olla aika riehakasta. Joulupäivän iltana lähdimme ajomatkalle kotia kohti. Saimme ajella aika rauhaisasti. Kotiin päästyämme lapset siirtyivät omiin sänkyihinsä sujuvasti, ja Hilmankin unet rauhoittuivat. Toki hän vielä heräilee, ja viimekin yönä kävimme keskellä yötä vessassa pissillä. Aaron oli tapaninpäivänä herätessään huolissaan vain siitä, kun edellisenä iltana oli unohtunut hampaampesu. Kaksi päivää olemme nyt rötvänneet sisällä, ja antaneet ulkona myrskytä.

rauhaisaa joulua

kuvia

Viikko sitten pihalle oli ilmestynyt lunta. Aaron ja Tuukka tekivät lumiukon.

Perjantaina ukko oli jo päätä lyhyempi. Aaron yritti parhaansa korjatakseen lumiukon entiselleen.

Lumiukon korjaus tarvitsee Aaronin mielestä myös työkaluja.

Omituinen valoilmiö heijastui naapuritalon ikkunasta

Oikeesti, viikko jouluun?

Hiekkalaatikko on ihan sulana vielä.

"Mentäiskö äiti jo sisälle?"

Hilma-sissi

Hilma on ollut viime aikoina vähäuninen. Päiväunet ovat olleet vielä suht ok, mutta yöunille nukahtaminen kestää tolkuttoman pitkään, ja aamullakin neiti herää ajoissa. Lisäksi toisinaan hän saattaa olla hereillä keskellä yötä jonkun pätkän. Mikä lie vaihe taas. Aaron nukkuisi aamuisin mielellään pidempään, mutta aika usein Hilma pääsee livahtamaan lastenhuoneeseen legoja kolistelemaan.

Aaron oppi tänään uuden taidon. Pikkuherra keksi, että seinää vasten voi nousta käsinseisontaan. Ei enää ihan niin pieni herra. Hilma toki yrittää samaa perässä, mutta ei ihan vielä onnistu. Kovin uutterasti neiti jököttää pyllistysasennossa, pää maassa, ja toisinaan nostaa jalkaa seinää vasten. Ihme apinoita.

"moi"

Hilma on oppinut uuden sanan. Moi. Se on tosi kiva sanoa isille ja äidille sata kertaa yhden ja kolmen välillä yöllä. Voi vaikka kiivetä isin mahan päälle, kääntää korvista pää kohdilleen ja hihkaista "moi!". Ja kun äitikin oli kääntänyt selkänsä, niin senkin pään voi kääntää tarttumalla naamasta kiinni.

Hilma on vähäuninen. Nukahtaa usein hitaasti, ja herää ajoissa. Päiväunet neiti sentään vielä nukkuu, kun Aaronilla ne yleensä jää väliin. Tosin mumuskan kanssa Hilma oli nukkunut läpi yön omassa sängyssä, ja herännyt vasta yhdeksän jälkeen. Tai näin meille kerrottiin. Minun on vaikea uskoa ;)

Lapset olivat siis mumuskan ja vaarin hyvässä hoidossa perjantain ja lauantain, kun Tuukka ja minä humputtelimme Helsingissä. Hyvin oli kuulemma mennyt. Lauantaina pojat tekivät pihalla lumiukon. Sunnuntaina jatkoimme Tuukan syntymäpäiväjuhlintaa kotona yllätysjuhlien muodossa. Aaron oli ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä tulikin paljon kavereita kylään. Ja Hilma se vasta ihmeissään olikin, kun heräsi päiväunilta, ja talo olikin täynnä väkeä. Mutta oli vallan ihana nähdä kavereita.

Äh, nyt ei oikein juttu luista näin aikaisin. Kahvia ja puuroa siis, että koneisto käynnistyy. Huomenta, maailma. Moi!

piparitalkoot

"Kato, vähänkö hyvä tähti tuli!"

"Voi sisko-kulta, ei niitä noin nostella..."

"annas kun mä näytän, kuinka kaulitaan"

"Ai näinkö? Kato, mäkin osaan!"

"Ai mitä? Ei mulla mitään suussa oo..."

"Tää taikina on kyllä ihan parasta!"

pipareita ja joulujuhlaa

Aaron on jo pari viikkoa pyytänyt, että tehtäisiin piparkakkutalo. Olin jo ostanut valmiiksi taikinankin, ja eilen ajattelin, että olisi hyvää aikaa lasten kanssa vähän leipoa. No, leivottiinhan me, kokonaisen kilon edestä pipareita, mutta ei niistä taloa tullut. Tulipahan iso läjä pipareita. Aaron kauli ja leipoi jo hyvin asiantuntevasti parin vuoden kokemuksella, ja Hilmakin osallistui tarmolla. Neiti oli yllättävän tietoinen siitä, miten pipareita tehdään, ja paineli tähtimuottia taikinaan. Minä hieman autoin, ja Hilma kiirusti nosti tähtiä pellille. Kaikki eivät ehkä ihan säilyttäneet muotoaan, mutta se ei liene tärkeintä. Ja lapset söivät taikinaa. Paljon. Piparkakkutaloa varten pitää kuitenkin ostaa toinen satsi taikinaa.

Tänään kävimme muskarin joulujuhlassa. Paikalla oli yleisönä kaikki 1-3-vuotiaiden muskariryhmät, ja tällä kertaa muskarilaiset eivät mitenkään itse esiintyneet, vaan osallistuttiin katsomosta. Ensin esiintyivät juniorijouset, jonka jälkeen muskarintädit vetivät ja leikittivät tuttuja lauluja syksyn varrelta. Aaron kertoi muskarintädilleen, että alussa häntä vähän jänskätti, mutta ei sitten enää lopussa. Soittimista bongattiin aina viulu, sello, rummut, kitara, haitari ja poikkihuilu. Ne taisivat olla kaikista kiinnostavimpia. Hilma keskittyi konserttiin intensiivisesti, ja työnsi Tuukan käsiä pois, kun Tuukka yritti leikittää. br>
Juhlatunnelmissa kävimme vielä hakemassa pizzat lounaaksi (ai kuka unohti eilen ruoat taas hellalle?), ja suuntasimme kotiin syömään. Hilma on kova tyttö juomaan, ja tälläkin kertaa pillimehu imaistiin kerralla tyhjäksi. Ja pipareita tietysti jälkkäriksi!

Eiliseltä Aaronin bonuskysymys: "mitä on sääli?"

kuvia

joskus voi väsyttää

sairaalakuntoon!

Aaron hyppii meidän sängyllä ja laulaa: "sairaalakuntoon, sairaalakuntoon, sairaalakuntoon". Mitäköhän tästäkin nyt taas ajattelisi.

pieni palomies

Tänään kävimme lasten kanssa viettämässä päivää paloasemalla. Aaronhan oli jo aiemmin viikolla ilmoittanut, että hän ei tule sinne, kun juttelin, että saatettaisiin käydä katselemassa paloautoja. No, kun paikan päälle päästiin, niin loistivathan ne pikkuherrankin silmät :)

Ensi alkuun Aaronia jänskätti niin, että hän ei uskaltanut mennä auton sisään, mutta tarkastelimme letkuja ja muita välineitä. Hilma kyllä uskalsi nousta paloauton kyytiin. Sitten ostimme makkaraa, joka maistui eritoten Hilmalle oikein hyvin. Aaron katseli tässä vaiheessa hyvin kiinnostuneena sammutuspistettä, ja kysyinkin, että haluaako Aaronkin kokeilla vaahtosammutinta. Tai, en tiedä, mikä sammutin se oli, kun ei sieltä ihan sellaista vaahtoa tullut, mutta sellainen käsisammutin kuitenkin. Ja Aaronhan halusi. Jonotettiin tovi, ja kun oli Aaronin vuoro, oli herra maailman reippain pienin palomies. Sokka pois, ja reipas painallus ja letku kohti liekkejä. Ja niin se palo sammui. Kyllä loisti kolmivuotiaan naama kuin Naantalin aurinko.

Kävimme vielä tehtävärastit läpi (paitsi savuhuoneessa jänskätti liikaa), jotta saimme kaikki merkinnät kerättyä. Tämän jälkeen oli Aaronkin kerännyt jo rohkeutta niin paljon, että ehdottomasti halusi päästä paloautojen rattiin, kaikkien kolmen. Eikä olisi millään halunnut lähteä pois.

Minulla oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja kurvasimme ensin Lasimuseon kautta, jossa oli joulumyyjäiset. Siellä oli kuitenkin autojen määrästä päätellen niin hirveä tungos, että päätin jättää väliin, ja suuntasimme ammattioppilaitoksen avoimiin oviin. Katselimme automekaanikkojen tiloja (arvatkaa vain, oliko Aaron haltioissaan?), rakennuspuolta ja kävimme putsauttamassa äidin koruja laborantti-puolella.

Jo olikin aika lähteä kotiin lounaalle ja päiväunille. Tosin Aaron ei enää nuku päiväunia, mutta minä saatoin vähän torkahtaa Hilman kanssa... Ja nyt odottelemme Hilman Mika-kummia kylään. Sanoisin, että aika hauska lauantai :)

Aaron tahtoo taidetta

Keskusteltua eilen iltapalalla:
Aaron: Äiti, sinun pitää piirtää minulle sellainen taideteos. Siinä on ihminen kakalla.
Äiti: Aha, ai siis taulu vai, missä joku kakkaa?
Aaron (innostuen): Joo! Ja sitten se pieraisee! Ja sitten äiti pyyhkii sen pyllyn, ja sitten se pesee sen pyllyn. Ja sitten se pitää kiinnittää kristallikruunuun!

Sellainen taiteentuntija ja mesenaatti meillä. Taitaa nyt kyllä jäädä toteuttamatta tämä. Mistä se oikein saa noita ideoita?

Hilma juttelee

Hilman sanalistaa:

Aarrro - Aaron (somasti kurkkuärrällä sorauttaen)
isi/sisi - isi
ti - äiti
ma - Hilma
pappa - pappa / myös mikä tahansa muumihahmo
mamma - muumimamma
täsi - käsi
tääjjä - täällä
tuo - tuolla
tettä - vettä
pujjo - pullo
pajjo - pallo
kissa - kissa
awaa - avaa (ovi, kirja, laatikko)
vavva - vauva
pippi/peppi - peppi
pippi - pimppi (asiayhteys selviää sillä, että osoitetaan pimppiä)
nenä - nenä
ssshuu - suu
ka - jalka
kooorrva - korva
pää - pää
papa - napa
kakka - kakka
pissshi - pissi
to - auto
ppa - vaippa
mama - salama
hahahaa - ihahaa- tai peppi-laulu
ukka - lusikka
haar - haarukka
ihri - hiiri
ovava/ora - orava
tattu - hattu
kakku - kakku/pipari/ tms. herkku
njam-njam- namnam
au-au - au-au (kun sattuu)
aa-aa - nukkua/nukkumaan
pupu - pupu
pyye - pyyhe
takki - takki
tato - katso

Olisikohan niitä vielä muitakin... No, täydennetään listaa joskus, kun muistuu mieleen. Keskustelutkin sujuvat seuraavasti:
Hilma: "nenä" (osoittaen omaa nenäänsä)
Äiti: "Kyllä, siinä on Hilman nenä"
Hilma: "Aarro, nenä" (osoittaen Aaronia tai Aaronin nenää)
Äiti: "Kyllä, Aaronillakin on nenä"
Ja näin käydään yleensä läpi koko perhe :)
Tai sitten Hilma vain juttelee: "vavva aa-aaa", eli vauva nukkuu. Lisäksi sanotaan useiden eläinten äänet. Koko ajan enemmän ja enemmän tuolta neidiltä sitä juttua kuitenkin tulee.

"en mene muskariin"

Tänään ei sit mentykään Aaronin muskariin. Tästä ei ollut mitään viitteitä vielä minuuttia vailla muskarin alkua, vaan Aaron pöhköili aivan iloisena siinä aulassa, mutta kun olisi pitänyt mennä luokkaan sisälle, laittoi Aaron stopin. En taas ymmärrä, kun se on viime aikoina viihtynyt siellä niin hyvin. On kyllä varmasti väsynyt tänään, kun ei suostunut nukkumaan, ja herättiin tänään normaalia aiemmin. Katsellaan taas ensi viikolla. Aaronin mukaan ei mene silloinkaan. Ja tästä muskarilakosta ei kyllä ole ollut mitään viitteitä ennen tätä. Äiti on ymmällään.

Hilman neuvolassa

Tänään oli meidän porukalla aikainen herätys, kun piti ehtiä pikkuneidin neuvolaan 1,5-vuotistarkistukselle poikkeuksellisen aikaisin, jo klo 8.20. Ehdittiin kuitenkin, vastoin kaikkia odotuksia, ja ehdittiin syödä jopa aamupuuro, vaikka herättiin vasta seitsemältä. Tai no, minä heräsin, Hilma heräsi vartin yli, ja Aaron vasta, kun nostettiin sängystä.

Hilma kasvaa tasaiseen tahtiin, vaikka onkin hieman alle keskimittainen. Hilma menee tasaisesti omalla käyrällänsä, 78,5 cm oli nyt mitta (kolme senttiä lisää elokuulta), ja painoa oli 9,6 kiloa. Hoikka tyttö, sanottiin. Ja niinhän se onkin: reisimakkarat ovat lähestulkoon kadonneet, eikä pyllykään enää hylly niin paljon.

Piikkejä otettiin kaikille: Aaron ja minä saimme influenssa-rokotteet, Hilma sai vielä MPR:n lisäksi. Aaron oli aika reippaasti ja rauhallisesti paikallansa, mutta Hilma rimpuili senkin edestä. Lisäksi kävimme lääkärin luona, joka kurkisti korviin, kuunteli ja teki testejä. Neuvolakorttiin hän kirjasi näin: "Kasvu tasaista. Silmät symmetriset. Paikantaa äänen. Tuottaa puhetta. Kävely tasapainoista. Sydänäänet ja vatsa normaalit".

Neuvolasta suuntasimme Ankkapuistoon. Lapset laskivat liukumäkeä ja keinuivat. Hilma muisti myös sen, että kesällä siellä oli ankkoja, ja säntäsi lammelle päin katsomaan, mutta lampi oli jo tyhjänä, eikä ankkoja missään. "Kaak?" neiti sitten kysyi.

Leikkipuistossa emme ehtineet kovin kauaa olla, kun piti suunnata jo Hilman muskariin. Muskarissa oli tuttuja ja uusia lauluja. Hilma on siinä tullut Aaroniin, että kaikki tanssileikit pitäisi olla äidin sylissä. Aaron odotteli sivuhuoneessa piirrellen ja välillä kurkistellen. Jossain vaiheessa yritin houkutella häntä mukaan, mutta ei. Jotenkin pikkuherra on sen niin mieltänyt, että siskon muskarissa hän on siellä sivuhuoneessa. Oma muskari odottaa sitten illalla.

lounaalla kuultua

Tänään Aaron yllätti minut iloisesti, kun sanoi spontaanisti halaten "sinä olet maailman paras äiti!" Kyllähän sellainen pelasta päivän kuin päivän :)

Tosin, ei päivässä ole mitään vikaa ollutkaan. Kerhosta vähän myöhästyttiin, kun tuo talviromppeiten pukeminen ei mene vielä ihan rutiinilla, ja auton lasitkin piti raapata. Hilman kanssa jatkoimme matkaa kaupoille ja kahville mammakaverin kanssa, ja kävimme sitten vielä hetken verran leikkimässä. Hilma hörppäsi pillimehun alta viiden minuutin, ja niinhän siinä sitten kävi, että pissit tulivat läpi vaipasta. Onneksi saimme kaverilta vaatteita lainaan, ja pääsimme kuivana hakemaan Aaronia kerhosta.

Kotona syötiin, herkuteltiin Hilman nimipäivän kunniaksi jäätelökakulla (ikään kuin me ei ikinä muuten herkuteltaisi...), ja nyt sopiikin ottaa pienet tirsat!

värikylpyilyä

Hilman kanssa ollaan päästy kaksi kertaa värikylpyyn tänä syksynä, ja kaksi kertaa on jäänyt sairasteluiden vuoksi väliin. Tässä tunnelmia ensimmäiseltä kerralta.

Aamun säikäytykset

Aamuyöllä Aaron heräsi vessareissulle, ja katselin, että kakka on hieman löysällä. Aamulla sitten herätteli puoli kahdeksan aikoihin, ja kertoi, että pierettää. No, en siihen sen kummemmin reagoinut, mutta joskus myöhemmin kurkkasin sitten yövaippaan, kun muistin yöllisen vessareissun. Ja säikähdin ihan pirusti, kun vaipassa olikin punaista! Vaippaahan tuo pikkuherra ei varsinaisesti tarvisi, kun en edes muista, milloin sinne on viimeksi tullut jotain, mutta Aaron ei halua nukkua vielä ilman.

Soitin sitten hätäpäissäni terveyskeskukseen, ja yllätyksekseni pääsin heti läpi. Lääkäriaikoja ei kuitenkaan ollut, vaikka olin heti kahdeksalta liikkeellä, mutta täti puhelimessa kehotti käymään sairaanhoitajan luona, jonne pääsee ilman ajanvarausta.

Nappasin lähtiessäni vielä sen vaipan mukaan, ja suuntasimme taas kerran terkkariin. Sairaanhoitaja oli ihanan ystävällinen ja lohduttava, ja totesi, että verta oli verrattain vähän vaipassa, vaikka sitä olikin levinnyt ympäriinsä liman mukana. Ja kuulemma ihan pienestä haavastakin pepussa voi tulla paljon enemmän. Saatiin kehotukseksi vain seurata tilannetta, ja jos vielä tulee uudestaan, niin pitää sitten lähteä uudestaan lääkäriin.

Saatiin lupa myös mennä muskariin, ja sinne suuntasimme suoraan terveyskeskuksesta. Myöhästyimme vain muutaman minuutin. Hilma soitti todella hienosti kapuloita, mutta piiritansseista meidän neiti ei kyllä tykkää. Tai siitä yksintanssimisesta muutenkaan, vaan hänen pitää silloin päästä äidin syliin.

Nyt yritetään päikkäröidä, ja illalla tarkoituksena olisi päästä Aaronin muskariin. Aaronin päiväunille meno on vain ollut viime aikoina tavattoman vaikeaa, eikä pikkuherra meinaa nukahtaa lainkaan. Eihän tuon ikäinen välttämättä enää unia tarvitsisi, eikä Aaronkaan niitä joka päivä ota, mutta tänäänkin ollaan herätty aikaisin, ja minäkin tarvitsin unia ;)

isänpäivä

Isänpäiväaamu alkoi rauhaisasti. Hilmakin armahti aamusta, ja heräsi vasta puoli yhdeksän aikoihin. Keittelin ensin lapsille puurot, ja söimme kaikessa rauhassa, ennen kuin aloimme tehdä isille aamupalaa ja kortteja. Tässä vaiheessa Aaron taisi käydä kolme kertaa jo huikkaamassa isille jotakin makuuhuoneeseen, kun oli niin tohinoissaan, ettei meinannut housuissaan pysyä.

Lopulta lapset saivat luvan mennä makuuhuoneeseen kortteineen (kummallakin oli oma), ja Hilmakin kiikutti omaa korttiaan kiireesti. Isi sai myös lahjakortin hierojalle. Aamupalalla isille oli varattu croissanttia, sämpylää pekonin ja munan kanssa, tuorepuristettua omenamehua, viinirypäleitä ja teetä. Näytti maistuvan hyvin, myös lapsille, jotka hobittien tapaan söivät toisen aamupalan.

Kakkua söimme vasta lounaan jälkeen. Ohje oli napattu suoraan Pirkka-lehdestä, suklaa-mustikkakakku. Minun makuuni aika äklö-makea, mutta Aaron veti ruoan päälle kaksi palaa, ja olisi ottanut kolmannenkin. Hilma söi kakun päältä viinirypäleet, ja kerjäsi lisää.

Tautitilanne on astetta parempi. Molemmat kuulostavat ajoittain tukkoisilta, ja Aaron aina vaivihkaa pyyhkii nenää hihaansa. Hilma on oppinut ottamaan antibioottinsa sovulla, kiitos Tuukan. Ei enää itkua ja kirkumista ja pakottamista, ei äidin sormien pureskelua, vaan neiti iloisena imee ruiskusta lääkkeen. Väliin aina huikka vettä. En tiedä, mitä taikoja Tuukka teki, vai tottuiko neiti vain antibiootin makuun, mutta helpottaa kummasti.

"tahdon itsenäiseksi kääretortuksi!"

Kaikkea sitä kuulee kolmivuotiaan suusta. Otsikossa oleva itkun säestämä huudahdus tuli siitä, kun Aaron halusi itsensä rullattavaksi patjan sisään, ja ihan yksinään.

Meillä ollaan vielä oltu ihan kotioloissa, vaikka lapset eivät kuumessa olekaan, eivätkä edes niin mahdottoman räkäisiä. Aaron oli kuitenkin aamusta vielä niin tukkoisen oloinen, etten lähtenyt viemään kerhoon, enkä uskaltanut lähteä Hilmankaan värikylpyyn. Tämä kotonaolo aiheuttaa kyllä sen, että lapset hyppivät seinille, ja selvästi kaipaisivat jo muutakin kuin kotoilua. Ehkä jos huomenna pääsisi vaikka kotipihalle.

Lääkärikäyntiä

Tänä aamuna soittelin jo lääkäriaikaa lapsille. Hilmalla oli koko yön ja aamullakin vielä kuume korkealla, Aaronilla kohtuulliset 37,5°. Aika saatiin todella hankalasti 12.50, mutta pärjättiin, kun Hilma otti pienet tirsat aamupäivästä. Yöriekkumisen jälkeen olikin sopivasti väsynyt.

Lääkäri tarkisti ensin Aaronin, ja pikkuherra oli todella reippaasti lääkärissä. Tässä vaiheessa Hilma jo parkui ja sätki paniikissa minun sylissäni, niin Aaron meni ihan itse seisomaan lääkärin eteen, ja nosti paitaa ylöspäin, jotta lääkäri sai kuunneltua keuhkot ja sydämen. Aaron oli oli ihan ok, mutta Hilmalla todettiin vasemmassa korvassa välikorvan tulehdus. Antibiootteja siis. Mykoplasmaa minä itse epäilin, mutta lääkärin mielestä tämä jatkuva sairastelu on vain virusta toisen perään. Mykoplasmassa kuulemma olisi jatkuvaa kuumetta ja se menisi keuhkokuumeeksi. Parasta kai uskoa lääkäriä. Sinänsä ei yhtään haittaa, että ei tarvinnut viedä lapsia verikokeeseen.

Apteekin kautta kotiin, marjakiisseliä välipalaksi, ja päiväunille koko konkkaronkka. Hilma on tosin niin känkkäinen, että ei syö oikein mitään. Kiisselistä poimi mansikat ja vadelmat, ja sylissä pitäisi olla koko ajan. Sitä vartenhan äidit ovat, eikö?

sairaspäivä

Joo. Tuli sitten sairaspäivä. Yhdet oksut Hilmalta isin tyynylle päikkäreiden jälkeen. Kuumetta, kuumekiukkua ja väsymystä. Kumpikaan lapsista ei syönyt kunnolla, paitsi välipalalle tekemääni marjakiisseliä. Päiväunet jäivät hyvin lyhyiksi, ja niille mentiin harvinaisen ajoissa. Aaron ilmoitti yhdeltätoista, että haluaa mennä jo sänkyyn. Heräsivät sitten jo yhdeltä, ja viidestä seitsemään tein töitä, että pysyivät hereillä. Iltaa kohden kuume taas nousi, Hilmalla näytti 39,7°, Aaronilla 38,5°, mutta isompi raasu tärisi siinä vaiheessa niin vietävästi, että oli varmasti vielä nousussa. Aaron nukahti peiton alle, ennen kuin Tuukka ehti mennä lukemaan iltasatua. En muista, milloin meillä olisi lapset olleet unilla seitsemän aikaan. Tuskin koskaan? Yöstä ei varmaankaan tule helppo.

grrrh

Nonii, johan me oltiin melkein täysi viikko terveinä, että eikös jo olekin aika taas sairastaa? Molemmilla lapsilla päälle 38° kuumetta, toistaiseksi ei muita oireita. Eiköhän sieltä kuitenkin ihan kohta ne nuhat ja yskätkin tule... Tätä kyllä vähän mietin, kun nuo pallomeressä (=tautimeressä) riehuivat, mutta kun niillä oli niiiiin kivaa siellä. Silti ketuttaa aivan pikkaisen.

Reissu Aaronin linssin läpi