Hilma on oppinut uuden sanan. Moi. Se on tosi kiva sanoa isille ja äidille sata kertaa yhden ja kolmen välillä yöllä. Voi vaikka kiivetä isin mahan päälle, kääntää korvista pää kohdilleen ja hihkaista "moi!". Ja kun äitikin oli kääntänyt selkänsä, niin senkin pään voi kääntää tarttumalla naamasta kiinni.
Hilma on vähäuninen. Nukahtaa usein hitaasti, ja herää ajoissa. Päiväunet neiti sentään vielä nukkuu, kun Aaronilla ne yleensä jää väliin. Tosin mumuskan kanssa Hilma oli nukkunut läpi yön omassa sängyssä, ja herännyt vasta yhdeksän jälkeen. Tai näin meille kerrottiin. Minun on vaikea uskoa ;)
Lapset olivat siis mumuskan ja vaarin hyvässä hoidossa perjantain ja lauantain, kun Tuukka ja minä humputtelimme Helsingissä. Hyvin oli kuulemma mennyt. Lauantaina pojat tekivät pihalla lumiukon. Sunnuntaina jatkoimme Tuukan syntymäpäiväjuhlintaa kotona yllätysjuhlien muodossa. Aaron oli ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä tulikin paljon kavereita kylään. Ja Hilma se vasta ihmeissään olikin, kun heräsi päiväunilta, ja talo olikin täynnä väkeä. Mutta oli vallan ihana nähdä kavereita.
Äh, nyt ei oikein juttu luista näin aikaisin. Kahvia ja puuroa siis, että koneisto käynnistyy. Huomenta, maailma. Moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti