Ai että onko pikkuneidillä omaa tahtoa, onko? Eilen neiti vetäsi sellaset itkupotkuraivarit vaipan laitosta, ettei mitään rajaa. En sitten saanut sitä vaippaa laitettua päälle, kun Himpalainen kiemurteli kuin paraskin python, huutaen ja potkien ja sätkien koko 78,5 senttimetrin mitallaan. Kaksi minuuttia myöhemmin leidimme pissasi eteisen lattialle, mutta ei suostunut potalle. Tässä vaiheessa vedin sen vaipan ihan väkipakolla. Hilma kirkui, huusi "ei, ei, ei, ei aua (=halua?)". Myöhemmin osoitteli nukkea ja vaippaansa, ja yritti kiskoa vaippaansa pois. Liekö ollut sitä mieltä, että vaipat on vauvojen juttu.
Tänään tuli vastaava kohtaus bodyn pukemisesta. Joo-o. Ei halunnut bodya, ei sitten millään, kun olisi vain halunnut "piioon, piioon" (piiloon meidän sijauspatjan alle). Minä taas halusin bodyn neidin päälle, kun olimme lähdössä ulos. Oli aikamoinen taistelu, ja äidillä hiki päällä. Olkkariin mennessä neidilllä alkoi jo kyyneleet ehtyä, ja osoittipa hän asiantuntevasti sukkahousuja, että tahtoi nekin päällensä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minä luovutin nukuttamisen, ja Tuukka sylittelee neitiä laulauen ihahahaata. Aiemmin Hilma on kirkuitkunut sängyn laitaa vasten. Olen väliin ottanut syliin, mutta kun Hilmaa yritti laskea takaisin, tuli taas se sätkykohtaus. Huh. Hilma myös hoki minulle sängyn laidalta "ei, ei, ei, ei". Minä hoin takaisin "kyllä, Hilma menee nyt nukkumaan".
Mistä kummasta tuo tahto oikein tulee? Me ollaan vielä pulassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti