Tänään kävimme lasten kanssa viettämässä päivää paloasemalla. Aaronhan oli jo aiemmin viikolla ilmoittanut, että hän ei tule sinne, kun juttelin, että saatettaisiin käydä katselemassa paloautoja. No, kun paikan päälle päästiin, niin loistivathan ne pikkuherrankin silmät :)
Ensi alkuun Aaronia jänskätti niin, että hän ei uskaltanut mennä auton sisään, mutta tarkastelimme letkuja ja muita välineitä. Hilma kyllä uskalsi nousta paloauton kyytiin. Sitten ostimme makkaraa, joka maistui eritoten Hilmalle oikein hyvin. Aaron katseli tässä vaiheessa hyvin kiinnostuneena sammutuspistettä, ja kysyinkin, että haluaako Aaronkin kokeilla vaahtosammutinta. Tai, en tiedä, mikä sammutin se oli, kun ei sieltä ihan sellaista vaahtoa tullut, mutta sellainen käsisammutin kuitenkin. Ja Aaronhan halusi. Jonotettiin tovi, ja kun oli Aaronin vuoro, oli herra maailman reippain pienin palomies. Sokka pois, ja reipas painallus ja letku kohti liekkejä. Ja niin se palo sammui. Kyllä loisti kolmivuotiaan naama kuin Naantalin aurinko.
Kävimme vielä tehtävärastit läpi (paitsi savuhuoneessa jänskätti liikaa), jotta saimme kaikki merkinnät kerättyä. Tämän jälkeen oli Aaronkin kerännyt jo rohkeutta niin paljon, että ehdottomasti halusi päästä paloautojen rattiin, kaikkien kolmen. Eikä olisi millään halunnut lähteä pois.
Minulla oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja kurvasimme ensin Lasimuseon kautta, jossa oli joulumyyjäiset. Siellä oli kuitenkin autojen määrästä päätellen niin hirveä tungos, että päätin jättää väliin, ja suuntasimme ammattioppilaitoksen avoimiin oviin. Katselimme automekaanikkojen tiloja (arvatkaa vain, oliko Aaron haltioissaan?), rakennuspuolta ja kävimme putsauttamassa äidin koruja laborantti-puolella.
Jo olikin aika lähteä kotiin lounaalle ja päiväunille. Tosin Aaron ei enää nuku päiväunia, mutta minä saatoin vähän torkahtaa Hilman kanssa... Ja nyt odottelemme Hilman Mika-kummia kylään. Sanoisin, että aika hauska lauantai :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti