Isänpäiväaamu alkoi rauhaisasti. Hilmakin armahti aamusta, ja heräsi vasta puoli yhdeksän aikoihin. Keittelin ensin lapsille puurot, ja söimme kaikessa rauhassa, ennen kuin aloimme tehdä isille aamupalaa ja kortteja. Tässä vaiheessa Aaron taisi käydä kolme kertaa jo huikkaamassa isille jotakin makuuhuoneeseen, kun oli niin tohinoissaan, ettei meinannut housuissaan pysyä.
Lopulta lapset saivat luvan mennä makuuhuoneeseen kortteineen (kummallakin oli oma), ja Hilmakin kiikutti omaa korttiaan kiireesti. Isi sai myös lahjakortin hierojalle. Aamupalalla isille oli varattu croissanttia, sämpylää pekonin ja munan kanssa, tuorepuristettua omenamehua, viinirypäleitä ja teetä. Näytti maistuvan hyvin, myös lapsille, jotka hobittien tapaan söivät toisen aamupalan.
Kakkua söimme vasta lounaan jälkeen. Ohje oli napattu suoraan Pirkka-lehdestä, suklaa-mustikkakakku. Minun makuuni aika äklö-makea, mutta Aaron veti ruoan päälle kaksi palaa, ja olisi ottanut kolmannenkin. Hilma söi kakun päältä viinirypäleet, ja kerjäsi lisää.
Tautitilanne on astetta parempi. Molemmat kuulostavat ajoittain tukkoisilta, ja Aaron aina vaivihkaa pyyhkii nenää hihaansa. Hilma on oppinut ottamaan antibioottinsa sovulla, kiitos Tuukan. Ei enää itkua ja kirkumista ja pakottamista, ei äidin sormien pureskelua, vaan neiti iloisena imee ruiskusta lääkkeen. Väliin aina huikka vettä. En tiedä, mitä taikoja Tuukka teki, vai tottuiko neiti vain antibiootin makuun, mutta helpottaa kummasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti