Huoh, mikä päiväunille meno tänään neidin kanssa. Parin viime viikon aikanahan Hilma on vain viety sänkyyn, ja sinne se on jäänyt nukkumaan. Ei tänään, ei. Ehei. Tänään oli sellainen väsytystaistelu, ettei mitään rajaa.
Episodi alkoi yhdeltä, lounaan jälkeen. Hilma halusi vain olla sylissä, eikä siinäkään ollut kovin hyvä, vaan itketti vähän väliä. Sängyssä alkoi suuri huuto. Eikä se huuto lakannut, ennen kuin Hilman otti syliin. Jos silloinkaan. Välillä käytiin potalla, välillä vain syliteltiin, välillä yritin laittaa makuulle, välillä pidin häntä makuulla väkisin. Ei mistään mitään apua. Laitoin Panadolinkin, kun ajattelin, jos johonkin sattuu. (Lämpöä kuitenkin vain 37,5 °C).
Otettiin tauko nukkumaanmenosta. Käytiin syömässä mehujäät. Uutta yritystä. Yhä samaa huutoa. Huutoa, huutoa. Neiti ilmaisi taas halunsa potalle. Ja siinä vaiheessa Himpula jo pilkki, ja meinasi nukahtaa potalle, mutta kun hänet nosti sänkyyn, alkoi saman tien huuto. Selkä kaarella neiti sätkii ja kirkuu. Lopulta väsähti huutamiseen, ja nukahti.
Ei mennyt ihan putkeen tämä päiväunille meno. Tunti neljäkymmentä minuuttia. Justjoo. Ja oishan sen tietty voinut nukuttaa syliin, mutta ei. Siihen mä en enää palaa. En.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti