Laskin Hilman sänkyyn, ja Hilma sanoi "hyvää". Vastasin toki, että "hyvää yötä, Hilma", johon Hilma vastasi, "hyvää, nam nam". Hyvän konseptia siis haetaan. Ja siinä onkin pohtimista, ihan noin filosofisessa mielessä. Sanoja opetellaan yhä ahkerasti. Kysyin Hilmalta, että mikä Aaron on, niin vastaus oli, että "papsi" (lapsi). Hilmakin on papsi. Kysyin sitten, että onko Aaron ihminen, niin vastaus oli tiukka "ei" :D
Tänään päiväunilla tapahtui jotain edistystä nukuttamisen kanssa, eikä neiti huutanut kurkku suorana unen tuloon asti. Sain jopa istua sängyllä suurimman osan aikaa. Tosin nukahtaminen vei yli puolitoista tuntia Hilman touhutessa kaikkea muuta... Nyt ilta vaikuttaa myös lupaavammalta kuin koko edeltävä viikko, mutta mitään ei uskalla sanoa, ennen kuin Himpulainen todella on unessa. Viime yönä Hilma kuitenkin edelleen tuli väliin nukkumaan, ja heräili siinä alkuyöstä useampaan otteeseen.
Kun Aaron oli tänään kerhossa, höpsöttelimme me Hilman kanssa tyttöjen kesken. Hilma tykkää kuunnella PMMP:n ihahaata, ja sitä tanssimme poski poskea vasten. Ja Hilma on kyllä niin tyttö: hänen piti ehdottomasti saada tiara päähänsä. Mekonkin hän osaa aamulla vaatia päällensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti