oli kiva päivä tänään

Viime viikolla Taina ja lapset tekivät vierailun Riihimäelle, ja silloin oli niin mahdottoman kivaa. Autoleikkejä, pulkkamäkeä, pannaria ja mitä kaikkea. Tänään oli sitten meidän vastavierailun vuoro Espooseen. Ja oli taas niin mahdottoman kivaa. Aaronilla oli mukanaan kassillinen kilpureita Aapolle leikittäväksi, ja Aapolla oli huisin paljon pikkulego-autoja.

Molemmat muksut jaksoivat perille asti hereillä, Hilma tosin osan matkasta huutaen. Lopulta keksin laulaa Piippolan vaaria, ja neitikin oli taas tyytyväinen. Päiväunille meno oli pieni haaste, mutta onnistui lopulta. Aaronhan ei unia ottanut, vaan jatkoi Aapon kanssa leikkejään. Pelattiin Touhula-peliäkin. Ja wiitä.

Ulkona käytiin, ja oli hauskaa niin kauan, kunnes Aaron putosi keinusta, ja sai vielä sen rengaskeinun naamaansa. Vielä vähemmän pikkuherra tykkäsi siitä, kun minä tungin lunta naamaan verenvuodon tyrehdyttääkseni... Mutta siitäkin selvittiin, ja varttia myöhemmin oli Aaronin leikit jo täydessä vauhdissa sisällä. Hilma sai tällä aikaa Lounan vetämänä luksuskyytiä pulkalla.

Iltaruokaakin syötiin vielä Espoossa ennen kotimatkaa. Ajattelin jotenkin harhaisesti, että kumpikin sammuisi kuin saunalyhty, mutta ehei. Tai no, Aaron kyllä, mutta Hilma. Voi Hilma. Puolisen tuntia neiti touhuili hereillä autossa, jutteli välillä, ja sitten alkoi huuto. Varttiin ei kelvannut mikään, mitä minä yritin, mutta sitten taas kelpasi se Piippolan vaari. Ja samaa biisiä laulettiin sitten Hyvinkäältä Riihimäelle. Hilma sai aina vastata, että mitä lehmä/lammas/possu/tms sanoo.

Aaronin kannoin kotona suoraan sänkyyn. Villahaalarin, kengät ja hatun sain riisuttua pois, mutta siinä vaiheessa Aaron jo livahti peiton alle unia jatkamaan. Hilman kanssa kävimme syömässä vielä pientä iltapalaa, mutta aika väsynyt tuo pikkuneitikin oli.

Veikkaan, että huomenna meillä jutellaan paljon Aaposta ja Lounasta, ja kysellään kovasti, että milloin seuraavaksi :)

"tuje isi tänne"

Hilma taisi tänään sanoa ensimmäisen selvän kolmisanaisen lauseensa, siis sellaisen, jossa on mukana myös verbi. Aiemmin on tullut lyhyempiä "mennää, tonne" pienellä tauolla siinä välissä, mutta tänään pyydettiin isiä tulemaan keittiöön. Aika hyvin asiat ovat kuitenkin aiemminkin selvinneet. Kuten se "kaari, tovava, tatti, tiitos" (=Äiti, laita herra Tossavaiselle takki, kiitos).

Aamulla herättiin taas aikaisin, jo heti siinä seitsemän jälkeen. Minä unen sumentamilla aivoillani yritin saada neitiä vielä unille, kun herätys oli asetettu hälyttämään varttia vaille kahdeksan, mutta eihän siitä mitään tullut. Aaronkin heräsi pian sen jälkeen pikku kakkosen ääniin. Kerrankin ei ollut kiire kerhoaamuna, ja silti me oltiin myöhässä. Iso syy myöhästymiseen oli se, että olin luvannut Aaronille, että mennään tänään pulkalla kerhoon. Ja niin sitä mentiin. Hilman kanssa käveltiin hissukseen kotiin leikkipuiston kautta. Hilmakin käveli suurimman osan matkasta. Hänellä kun on "itse"-vaihe: pitää saada kävellä itse, tehdä itse, mennä itse. Ihan terve vaihe varmasti, ja hidastaa elämää sopivasti, kun kävellään Hilman tahtiin.

(yö)pukusulkeiset

Hilma keksi äsken, että vetskarillisen yöpuvun saa tosi helposti auki ja pois päältä. Jaksoin kai kolme kertaa käydä laittamassa sen takaisin päälle, ja neidin makuulle, kunnes lähti yökkäri vaihtoon. Hyvin tyytyväisenä hän tätä uutta taitoa treenasi. Tässä on vissi ero Aaronin, joka ei vieläkään mielellään pue tai riisu, vaikka osaakin. On vain niin paljon parempaakin tekemistä.

Hilma on taas oppinut uusia sanoja. Ainakin "anteessi" ja "appelsi" ovat tulleet tänään (eli anteeksi ja appelsiini). Juurikin juttelee tuossa "okei, okei, aa-aa, okei", ihan niin kuin olisi muka menossa nukkumaan. Niin, ja tärkeitä unohtamatta "kelkkari" (telkkari) ja olkkari. Maito on yhä "to", mutta sitä pyydetään tomerasti "isää to" ja sanotaan "tiitos", kun saadaan lisää. Luumu on neidin puheessa muumu, ja niitä tuo hasssshu söisi vaikka kuinka paljon. Kirahvi on "kivava". On niitä sanoja paljon muitakin, mutta kaikkia ei vain muista.

Taitavat luumut tehota. Neljännen kerran kakkapesulle tänään :P

pikkuneiti pippurinen

Hilma on hasshu. Neitihän pärähti itkemään sinapista, ja sanoi, että "kuumaa", mutta vetelee aivan tyynenä kaikki maustepippurit keitosta. Himpura saattaa tunkea kolmesta viiteen maustepippuria suuhunsa ja rouskutella menemään. Ja pyytää sitten lisää. Aaron onkin oppinut jo viemään kaikki keitostaan löytyneet pippurit pikkusiskolle.

Liekö pippurin syönti syynä, mutta pippuria tuolla neidillä on luonteessaankin. Jos hän ei pääse syliin sillä siunaamalla hetkellä, kun hän niin haluaisi, heittäytyy Hilma maahan huutamaan. Jos hänen mielestään siinä huudossa ei ole tunnetta tarpeeksi mukana, voi pään aina paukauttaa lattiaan (kops), jonka jälkeen sitä tunnettakin varmasti löytyy. Eilen Hilma harjoitteli myös oikeaoppista jalan polkemista lattiaan huudon säestyksellä, ja hyvinhän sekin sujui. Minulla ei vain pokka pitänyt, kun toinen karjui sydämensä kyllyydestä, ja takoi vasenta jalkaa lattiaan voimalla. Saas nähdä, onko tuo enää niin söpöä parin vuoden päästä...

Tänään kävimme toisen kerran luistelemassa. Aaron ei millään olisi halunnut lähteä, mutta menimme silti. Ja jäällä totesin, että pois ei lähdetä, ennen kuin hän yrittää. Ja löytyihän sieltä se motivaatio sitten, ja hymykin. Luistelu sujui jo paljon edelliskertaa paremmin, ja pikkuherra pysyi itsekin pystyssä hetken verran, ja etenikin muutaman metrin verran ilman tukea.

Viime päivien telkkarihitti on ollut Rio-elokuva. Sen me olemme nyt katsoneet jo neljä kertaa. Onhan siinä tarttuvat rytmit ja iloiset värit. Aaron on vain niin kovin tarkkasilmäinen, ja kiinnittää tarkasti huomiota yksityiskohtiin, ja esittää sitten kysymyksiä, joihin minullakaan ei ole vastauksia. Kuten miksi elokuvan Fernando-pojalla ei ole vanhempia? Miksi se valkoinen lintu on ilkeä? Miksi Blu ei osaa lentää? Miksi se on lemmikki? Mikä on lemmikki? Jne.

Hilma juttelee myös koko ajan, ja oppii hurjaa vauhtia sanoja. Missäää? kuuluu tämän tästä, kun Hilmaa pitäisi etsiä. Tai vaikkapa "missää nenä?" Usein äitiä kommennetaan "kaaari, juo, kahvi!", ja hilma myös varoittelee "varo". Jakkara on "kakkara", ja hyvin tuli ilmi myös, että Herra Tossavaiselle piti pukea takki: "kaari, towawa, tatti, tiitos!". Hilma on siis kohtelias, ja kiittää usein. Tänään on tullut sellainen muutos puheeseen, että minä olen muuttunut äidiksi. "Ääti" on nyt tullut useammin kuin "kaari", vaikka molemmat ovat yhä käytössä.

Hilma sai otsatukan, ja luistelukuvia

Hyvää yötä - Nam nam

Laskin Hilman sänkyyn, ja Hilma sanoi "hyvää". Vastasin toki, että "hyvää yötä, Hilma", johon Hilma vastasi, "hyvää, nam nam". Hyvän konseptia siis haetaan. Ja siinä onkin pohtimista, ihan noin filosofisessa mielessä. Sanoja opetellaan yhä ahkerasti. Kysyin Hilmalta, että mikä Aaron on, niin vastaus oli, että "papsi" (lapsi). Hilmakin on papsi. Kysyin sitten, että onko Aaron ihminen, niin vastaus oli tiukka "ei" :D

Tänään päiväunilla tapahtui jotain edistystä nukuttamisen kanssa, eikä neiti huutanut kurkku suorana unen tuloon asti. Sain jopa istua sängyllä suurimman osan aikaa. Tosin nukahtaminen vei yli puolitoista tuntia Hilman touhutessa kaikkea muuta... Nyt ilta vaikuttaa myös lupaavammalta kuin koko edeltävä viikko, mutta mitään ei uskalla sanoa, ennen kuin Himpulainen todella on unessa. Viime yönä Hilma kuitenkin edelleen tuli väliin nukkumaan, ja heräili siinä alkuyöstä useampaan otteeseen.

Kun Aaron oli tänään kerhossa, höpsöttelimme me Hilman kanssa tyttöjen kesken. Hilma tykkää kuunnella PMMP:n ihahaata, ja sitä tanssimme poski poskea vasten. Ja Hilma on kyllä niin tyttö: hänen piti ehdottomasti saada tiara päähänsä. Mekonkin hän osaa aamulla vaatia päällensä.

huutolainen

Nukuttamisessa mennään yhä takapakkia. Hilman mielestä äidin kuuluisi seistä sängyn vieressä, kun hän käy nukkumaan, ja yllättäen minä olen asiasta eri mieltä. Voin kyllä istua sängyllä, ja vaikka jutellakin, mutta joku roti sentään. Ja viime yöstä en jaksa edes puhua, oli taas sellainen show.

Mutta jotain mukavaakin: On talvi! On sukset Aaronilla, on kaksi pulkkaa. On kola ja on lapioita. Ihana auringonpaiste, ja Aaronilla luistimetkin. Tänään käytiin testaamassa niitä luistimia ensimmäisen kerran, ja aika liukastahan siellä jäällä oli :D Aaron ei ihan vielä hahmottanut, miten luistimet toimivat, vaan suti niitä eteenpäin, ja nojasi taaksepäin. Mutta kyllä se varmasti siitä, ajan kanssa. En ihan kuitenkaan vielä taida laittaa pikkuherraa luistelukouluun. Jospa se oppisi pysymään pystyssä ennen sitä. Omatkin jalat kyllä olivat kovilla, vaikka oltiin luistimilla vain hetki. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta.

Muskarijee!

Tänään Hilman muskari jätettiin väliin, ja pohdin, että mennäänkö Aaronin kanssakaan. Kysyin sitten, että tuntuuko olo kipeältä, ja haluaako hän mennä. Halusi, paljon, ja niin sitä mentiin. Ja meni hyvin! Muskarin ope kertoi, että Aaron oli ollut mukana leikeissäkin, kaikissa paitsi yhdessä. Yleensähän Aaron on skipannut leikit, ja ollut mukana vain soittohommissa... Eli oikein reippaasti oli siellä. Ja ai että oli iloisen näköinen poika. Muskarissa oli laitettu värivalotkin päälle, ja Aaron oli kuin ei mitään. Viime vuoden puolella se oli vielä välittömästi saanut alahuulen väpättämään. Muut valot olivat vielä kyllä olleet päällä, mutta silti.

Toinen muutos tänään oli, kun neuvottelin Aaronin kanssa sopimuksen. Aaron on vielä käyttänyt öisin vaippaa, vaikka vaippa on ollut lähes koko syksyn ajan jo ihan kuiva. Viimeksi kai marraskuun alussa siellä oli pienet pissit. Vaipastaan Aaron ei kuitenkaan ole ollut valmis luopumaan. Kaipa se on tuonut jonkinlaista turvaa? Tänään kuitenkin ehdotin, että jos hän nukkuisi kolme yötä ilman vaippaa, niin hän saisi valita mieluisensa lelun kaupasta. Aaronhan suostui välittömästi, ja lelukin oli valmiiksi mietittynä: Robottilelu, josta tulee auto. Tämä tuli minulle aivan puun takaa, mutta ilmeisesti tarkoittaa jotain Transformers-lelua.

Hilman iltanukuttamisissa otin suosiolla takapakkia, ja istuin meidän sängyllä, kunnes neiti oli unessa. Hilma laittoi vain hieman vastaan, kun nostin hänet sänkyynsä, mutta tarkisti säännöllisin väliajoin, että minä olin yhä paikalla. Yritetään yksin nukahtamista taas hieman myöhemmin.

nukuttamisesta

Se Hilman helppo nukkumaanmeno taisi olla jokin vaihe. Ohimenevä sellainen. Nyt on nukuttaminen sitäkin hankalampaa. Neiti huutaa ja karjuu selkä kaarella välittömästi, kun häntä lasketaan sänkyyn, ja haluaa vain oshiin. Mutta oshissahan (sylissä) häntä ei kyllä nukuteta. Pitää myös päästä potalle ja laulaa. Lopulta taitaa Himpula uuvahtaa siihen huutamiseen, ja nukahtaa ihan siihen.

Jos on nukuttaminen hankalaa, niin viime yönä tapahtui myös outoja. Hilma heräsi itkemään keskellä yötä, ja minä nappasin hänet syliin, kun ei hyssyttelemällä rauhoittunut. Sain neidin takaisin sänkyyn, ja oli hetken rauhassa, kunnes uudestaan. Ajattelin, että otan tytsyn väliin nukkumaan, kun väsytti itseä niin kamalasti, mutta ei. Neiti halusikin omaan sänkyynsä. "tohon". Jatkoi siellä kuitenkin ääääääää-huutoaan. Käytiin potalla (iiiiiso pissi), ja takaisin sänkyyn. Ja huutoa. Hilma huusi varmaan puoli tuntia makuultaan, mutta ei halunnut syliin (potkuraivarit), eikä meidän väliin. Mikään ei vain ollut hyvä. Mikäänhän ei piristä sen enempää, kuin tunti tuollaista showta keskellä yötä?

neiti ei halua päiväunille

Huoh, mikä päiväunille meno tänään neidin kanssa. Parin viime viikon aikanahan Hilma on vain viety sänkyyn, ja sinne se on jäänyt nukkumaan. Ei tänään, ei. Ehei. Tänään oli sellainen väsytystaistelu, ettei mitään rajaa.

Episodi alkoi yhdeltä, lounaan jälkeen. Hilma halusi vain olla sylissä, eikä siinäkään ollut kovin hyvä, vaan itketti vähän väliä. Sängyssä alkoi suuri huuto. Eikä se huuto lakannut, ennen kuin Hilman otti syliin. Jos silloinkaan. Välillä käytiin potalla, välillä vain syliteltiin, välillä yritin laittaa makuulle, välillä pidin häntä makuulla väkisin. Ei mistään mitään apua. Laitoin Panadolinkin, kun ajattelin, jos johonkin sattuu. (Lämpöä kuitenkin vain 37,5 °C).

Otettiin tauko nukkumaanmenosta. Käytiin syömässä mehujäät. Uutta yritystä. Yhä samaa huutoa. Huutoa, huutoa. Neiti ilmaisi taas halunsa potalle. Ja siinä vaiheessa Himpula jo pilkki, ja meinasi nukahtaa potalle, mutta kun hänet nosti sänkyyn, alkoi saman tien huuto. Selkä kaarella neiti sätkii ja kirkuu. Lopulta väsähti huutamiseen, ja nukahti.

Ei mennyt ihan putkeen tämä päiväunille meno. Tunti neljäkymmentä minuuttia. Justjoo. Ja oishan sen tietty voinut nukuttaa syliin, mutta ei. Siihen mä en enää palaa. En.

naatteja

Illalla molemmat lapset halusivat unille kesken iltasadun, ja tänäänkin Aaron on valitellut väsymystä, vaikka nukkui reilut 12 tuntia yöllä. Kuumemittari näytti Aaronilla lukemaa 37,5, joten taitaa sairastaminen uuvuttaa. Hilma köhii yhä paljon, ja neidin ääni on aivan käheä. Aamulla kuumemittari näytti yhä 38,4 °C, eikä se laskenut Pronaxenin jälkeenkään alle 37,2 asteen. Neiti on tällä hetkellä sellainen pieni syliapina, joka tarvitsee paljon läheisyyttä. Silmätkin näyttävät ihan väsyneiltä. Aamupuuro hänelle sentään jo tänä aamuna kelpasi.

Yö meni paremmin kuin edellinen. Aaron nukkui läpi yön, Hilmakin heräsi vain muutamaan otteeseen, vaikka yski aika ajoin runsaasti. Aaron sai äsken karkkipäiväkarkkinsa (tänään sai kolme :), ja nyt molemmat mussuttavat vielä rusinoita. Herkkupäivä siis.

Tämäkin päivä menee kotona himmaillen. Lauantai kun on, niin luvassa varmasti Autot-elokuva ja Martin tarinatalli. Nämä olen rajannut pelkästään viikonloppuun, ihan oman mielenterveyden vuoksi :P

Ja vielä asia, josta en ole muistanutkaan kirjoittaa, nimittäin Hilman nukkumaanmeno. Välipäivinä eräänä iltana päätin vain kokeilla, että nukahtaisiko Hilma ilman, että siinä vieressä päivystää. Ja yllätys: nukahtihan se! Siinä minä silittelin vaatteita kummissani, että näinkö helposti se kävi. Ja tämän jälkeen Hilma on yleensä mennyt nukkumaan ihan itsekseen. Iltasatu toki luetaan, ja neiti peitellään sänkyyn. Välillä huoneessa pitää käydä pari kertaa sylittelemässä, toisinaan käydään potalla, mutta lopulta se nukahtaa sinne ihan itse. Toki Hilma vielä heräilee öisin. Ja nyt tietenkin sairastaessa on poikkeustilanne, mutta on Hilma tälläkin viikolla jäänyt yksin nukkumaan. Heräilyjä on vain paljon enemmän.

Nyt tuli taas pieni syliapina tähän läppärin ja minun väliin fiilistelemään, joten lienee parasta lopettaa raportti tähän.

Onneksi olkoon!

Osuin bonusyllätyssektoriin! Tällä kertaa sain herätyksen klo 3.43 aamuyöstä, ja jotenkin ymmärsin esikoiseni valittavan kipeää korvaansa. Samalla pienempi köhii ja yskii ja itkee köhäänsä, kuume kuopuksella on yhä jotain 38,4, ja kaikki kolme ei millään tunnuta mahtuvan samaan sänkyyn. (Tuukka on viettämässä vapaata viikonloppua.) Onneksi Hilma halusi siirtyä omaan sänkyynsä. Aaronille Pamol äffää nassuun, joka ei tietenkään tehoa toivotulla tavalla. Pätkittäistä nukkumista seiskaan asti, jolloin lisääntyvää valitusta: pronaxenit kehiin, ja jei: pari tuntia unta.

Nyt terkkariin, ja luultavasti päivystävän apteekin etsintään. Katshau!

Lisäys: Päivystyksessä käyty, ja lääkärisetä totesi vasemmassa korvassa tulehduksen. Antibiootteja kahdeksan päivää. Aaron oli tosi reipas.

Lääkärikäynti

Tänä aamuna jo soittelin terkkariin, ja saimmekin ajan nopeasti. Hilmalla oli yhä aamulla korkea kuume, kaikesta buranasta ja panadolista huolimatta. Ja kyllä, taas yksi huonosti nukuttu yö.

Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja kokeili mahaa. Totesi, että hieman on limaista rohinaa keuhkoissa, ja toinen korvakin vähän punoitteli, ja määräsi vielä tarkistuttamaan tulehdusarvot. Antibiootit saatiin noiden keuhkoäänien perusteella, ja kuurin pituudeksi tuli viikko, kun tulehdusarvot olivat ihan normaalit (8). Lisäksi käskettiin vaihtamaan burana pronaxeniin, kun se on pidempivaikutteinen. No, samalla taistelulla se sitten menee kuin ne antibiootitkin. Toivottavasti tästä nyt alkaisi parantuminen.

Hilma oli kyllä tosi reipas lääkärissä, ja verikoettakaan (sormenpäästä) ei hätkähtänyt yhtään. Oli se kyllä aika reppanakin, kun tahtoi olla vain sylissä. Oli kuume taas silloin korkealla. Nyt on saanut kotona jo pronaxenia, ja jaksaa hieman touhottaakin.

kuume jatkuu

Hilmalla huitelee yhä lämpö 39 asteen yläpuolella heti, kun lääkkeiden vaikutus lakkaa. Vatsakin pikkuneidillä on vähän sekaisin. Unet ovat vähissä ja lyhyissä pätkissä. Äidin syli on aika pop. Valitettavasti tämä äitikin alkaa tuntea flunssan hiipivän.

Aaron sentään pääsi tänään kerhoon, ja oli ollut riemuissaan lumileikeistä. Johan siinä menikin monta päivää kotona sisällä telkkarin ääressä.

tilannetiedote

Neiti Pimpula on ollut koko päivän aika lailla kuumeinen. Väliin se kuume on hieman laskenut lääkkeillä, mutta nopeasti se on aina lähtenyt nousuun. Päiväunien jälkeen mittari näytti jopa 40 °C lukeman. Vuoronperään on annettu Panadolia ja Buranaa, mutta nytkin Hilma heräilee jatkuvasti. 38 astetta oli nukkumaanmennessä, puoli tuntia Panadolin jälkeen, mutta Hilma tuntuu todella kuumalta yhä. Buranaa säästelen vielä myöhempään hetkeen, eli kun itsekin haluaisi nukkua.

Mutta nainen on nainen aina vaan: heti kun Hilmalla lämpö vähän laski, oli hän laittamassa "kekko, pääjje", eli mekkoa päälle, ja pinnejäkin piti laittaa kaikkiaan viisi.

Ja taas köhii. Voi pientä!

voi yö

Hilmalla kuume vain nousi nukkumaanmenon jälkeen, ja puolen yön tietämillä neiti heräsi itkuisena ja tuskaisena. Limaa valui kovasti kurkkuun, ja kun oikein itkettikin, niin tuli paha olokin, ja iltaiset kaurapuurot tulivat ylös. Mittari piippasi 39 °C lukemaa, ja Himpula sai yllärinä Panadolia suppona. Tämänkin jälkeen köhiminen ja heräily jatkuivat, mutta lämpö sentään laski (muistaakseni) 37,5.

Yö jatkui pätkissä. Hilma heräili, halusi välillä potalle, välillä äidin ja isin väliin, välillä omaan sänkyynsä. Aamuyöllä lämpö lähti taas jo nousuun, jotain päälle 38 astetta oli, ja yritimme antaa Pronaxenia, mutta eihän se kovin hyvin mennyt. Hilma kun ei noista suun kautta otettavista lääkkeistä välitä pätkääkään. Itsellä olo on sellainen, että paljoa ei tullut nukuttua, ja uskon, että Hilmankaan olo ei paras ole. Aamulla mittari näytti taas jo 39,2, ja lisää lääkkehiä sai Hilma.

Aamupuuro meni kuitenkin kohtalaisesti, ja nyt neiti leikkii pirteänä, vaikka lämpöä on yhä lähes 38 astetta. Sairastupa kuittaa.

johan se on korkea aika taas

Joo. Johan me oltiin useampi viikko terveenä. Aaronilla alkoi perjantaina nenä olla hiukan tukkoinen, ja lämpö vähän koholla. Eilen Aaron oli niin väsy, että halusi ottaa päiväunet, vaikka oli herännyt vasta yhdeksän jälkeen aamulla. Kovaa kuumetta pikkuherralle ei kuitenkaan noussut, ja tänään hän on ollut jo pirtsakampi, vaikka yhä köhii ja nenä on tukossa. Kerho kuitenkin skipattiin, kun aamullakin lämpöä oli yhä 37,1 °C.

Hilmalle tauti iski tänään. Nenä vuotaa, neiti köhii, ja kuumettakin puski iltasella 38,2 °C. Tässä sit menee varmaan taas mukavasti pari viikkoa. (Ai minäkö pessimisti?)

Hyvää uutta vuotta 2012!

Kokeilin Hilmalle ranskalaista lettiä sillai takaraivolta kiertäen. 

Vähän toispuoleinenhan siitä tuli.

Kampaus sivulta

Aaronkin kävi parturissa keskiviikkona, 

ja taitaa tässä pohtia, tykkääkö uudesta lookistaan.

Maailman paras lelu: laatikko!

"Rrrrääääää"

Hilma tykkää laulamisesta

...ja vetää tunteella

Hyvää uutta vuotta!