Torstai ei alkanut aivan täydellisesti, kun äitiä väsytti yli kaiken huonosti nukutun yön jälkeen. Sitkeästi kuitenkin lähdimme ensimmäisten päiväunien aikaan kohti Espoota, jossa Taina-kummi ja Aapo odottelivat. Seuraan liittyi myös Annina-täti ja Ellinoora-serkku, ja olikin aika hulinaa :) Aaron ihmetteli ensi alkuun huuli pyöreänä, kun vuotta vanhemmat taaperot vilistivät, mutta alkoi sitten touhottaa omiansa. Isompien touhut kyllä selvästi kiinnostivat.
Syömistreenit jatkuivat Espoossa: Aaron söi koko ruokalusikallisen bataattia! Ja ihan kiltisti vieläpä. Taisi olla muuta seurattavaa siinä niin paljon, ettei ehtinyt huomata ollenkaan, mitä ihmemössöjä se äiti suuhun lappaa....
Ja taas kerran Aaron osoitti sitkeän seuramiehen taitojansa, kun päätti, että päikkärit on pikkuvauvoille. Vasta viiden tunnin valvomisen jälkeen sammahti hetkeksi tissille. Mutta eipä tuo kauheasti häiriintynyt unien puutteesta, vaan oli oma iloinen itsensä.
Illemmalla haettiin isi töistä, ja ajoimme vielä mummilaan. Aaron nukkui siinä jonkun vartin verran, ja taas jaksoi touhottaa. Kotiin päin lähtiessä epäilin, että saamme pienen nukkumaan vasta puolen yön tienoilla, mutta onneksi olin väärässä. Pikkuherra nukkui koko kotimatkan. Heräsi, kun oltiin kotona. Sitten vähän syötiin, vaihdettiin vaipat, syötiin lisää ja sängyssä Aaron oli jo kymmenen aikoihin. Ja taisi olla aivan naatti, kun heräsi yöllä vain kerran syömään. Eikä ollut mitään yökukkumisia! Tänä aamuna heräiltiin puoli yhdeksältä. Tämä päivä otetaan ihan rennosti lepäillen :)
1 kommentti:
sitkeä seuramies, tosiaankin! ja niin mie-let-tö-män hyväntuulinen pieni touho <3 ~
Lähetä kommentti