Ihme otus tuo Pikkuherra. Tänään hän nousi ensimmäisen kerran sängyssä seisomaan tukea vasten. Ei ollut äiti uskoa väsyneitä silmiään! Jo jonkin aikaa Aaron on yrittänyt saada kontiltaan otetta sängyn laidasta (sängyn pohja on nyt keskitasolla). Tänään sitten onnistui, ja me jo hurrattiin sille saavutukselle, kun Aaron roikkui polvillaan pitäen kiinni sängyn laidasta. Ja sitten pieni yllättää ja ponnistaa jaloillensa! Tässä hän sitten huojui pari–kolme sekuntia, kunnes menetti tasapainonsa ja kellahti kumoon. Onneksi oli pehmeä patja alla :)Tuossa kuvassa Aaron on vielä siinä polviasennossa. Seisomisesta ei ole kuvaa, kun emme uskoneet niin vielä tapahtuvan, ja kamera ehdittiin jo viedä pois. Muuten on ollut aika raskas päivä. Eilen Aaron meni yöunille jo kahdeksan maissa, mistä seurasi aikainen aamuherätys puoli seitsemältä. Tämän jälkeen on nukkunut ensin puolentoista tunnin päikkärit, sitten vain puolen tunnin. Ja tuon seisomisurakan jälkeen ei meinannut nukahtaa ei sitten millään...
Ruokalistalla on tänään ollut porkkanaa ja aprikoosia. Porkkana ei tänään kelvannut Aaronille ollenkaan, vaan kaikki piti sylkeä pois. Aprikoosi sen sijaan upposi oikein mainiosti. Jätetään porkkanayritys nyt pariksi päiväksi, ja kokeillaan jotain muuta välissä.
2 kommenttia:
Jeee, tästä nyt lähtee tosi nopeasti :D
Pystyasennossa tarkkailee maailmaa paljon paremmasta perspektiivistä kuin vaaka-asennossa. Siitä seuraa, että luultavasti Aaron ei paljon enää konttaile vaan lähtee kulkemaan "puita pitkin", eikä taida enää joutaa istuskelemaankaan. Toisin sanoen äidin raskausjäämät häviävät eivätkä paikat pääse puutumaan.
Olen itse vääntänyt nuorena tällaisen liikuntaihmeen ja muistelen, että oppi myös kävelyn nopeasti sekä unohti sen samantien, koska sitten juostiin!!!
Ja äiti perässä!
Kiitos Karin ja Tuukka, kun annatte meidän isovanhempien ajantasaseurata tätä pientä ihmettä:))
Mummi
Lähetä kommentti