Aaron on kehittynyt konttauksessa jo oikein nopeaksi. Kuuluu vain "läps läps läps", kun pienet kädet osuvat lattiaan. Viime viikolla hän otti jo vähän välimatkaa äitiin, mutta nyt parina päivänä on kontannut ihan näkymättömiin toiseen huoneeseen. Vessassa oleva isi kiinnosti enemmän kuin keittiössä oleva äiti. Samoin eteisen kengät ovat tosi pop... Sellainen pieni tutkimusmatkailija. Tänään Aaron myös ensimmäisen kerran lähti konttaamaan minun perääni, kun menin olohuoneesta keittiöön. Ja perille asti tuli, vieläpä nopeasti! Eikä tuota enää mitkään pienet esteet pitele kiellettyjen paikkojen (tietokone, rikkaimuri, pistorasiat, jne.) luota. Tyynyt on tehty ylitettäviksi, kuten myös kenkäröykkiö. Sitteriin olisi kiva kiivetä, mutta siihen ei ihan vielä taidot riitä.
Tänään otettiin ruokalistalle liha, tarkemmin ottaen kana. Se upposi hyvin bataatin ja parsakaalin kera. Erilaisia hedelmäsoseita on mennyt jo jos jonkinmoista, kasviksissa on vielä vähän suppeampi valikoima (bataatti, peruna, porkkana, parsa- ja kukkakaali). Nyt testaillaan lihaa muutama päivä, ja sitten otetaan mukaan vilja. Aloittanen riisipuurolla.
"vähän jos koskis..."
"kas, mikäs se tuolla?"
Niin lähellä, mutta niiiiin kaukana.
Ekaa kertaa kirkossa
Pikkuherra hartaana
Aaron tykkäsi pikkuserkku Teasta :)
Keilaamista on tylsä vain katsella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti