puolivuotias Aaron harrastaa

Nyt on kunnon harrastusputki päällä meidän pienellä vesselillä. Sunnuntaina kävimme totuttuun tapaan vauvauinnissa (meni ihan hyvin). Eilen oli värikylpy taidemuseolla ja tänään alkoi vauvamuskari. Joo, eihän Aaron noita harrastuksia tarvitsisi, mutta äidin mielenterveys pysyy paremmin kuosissa, kun näkee muita ihmisiä.

Värikylvyssä Aaron teki ensimmäisen taideteoksensa sahramivedellä ja appelsiinikiisselillä. Päivän väri oli oranssi. Siellä myös pyöriteltiin appelsiineja ja tutkittiin lankoja. Ja oli sotkuista :) Aaron työskenteli maaten vatsallaan ja läpsytellen paperia kädellään. Hymyilikin jonkin verran siellä, vaikka oli varmasti väsynyt. Taidemuseolta on meille matkaa ehkä n. 50 metriä, ja nukahti kotimatkalla vaunuihin, vaikka yritin kuinka pitää hereillä :D
Tässä kuva valmiista teoksesta:
Vauvamuskarissa olimme sitten hieman pirteämpinä, ja Aaron vaikutti viihtyvän siellä oikein mainiosti. Mikäs siinä, kun kiva täti laulaa kauniisti, ja voi istua äidin sylissä. Köröteltiin ja keinuteltiin ja siliteltiin. Soitimme jopa rummuilla. Aaron tosin aina musiikin aikana keskittyi kuuntelemiseen, ja veti rumpusoolon aina musiikin tauotessa...

Sunnuntaina oli jännä päivä Aaronille, kun kotona oli taas paljon vieraita. Teimme kavereiden kanssa yhdessä laskiaispullia, ja toki pelasimme myös Wiitä. Aaron ei vierastanut yhtään, mitä hieman ihmettelin. Kovin oli sosiaalinen ja iloinen, vaikka kulki sylistä syliin. Tässä kuva sunnuntailta, kun Aaron syö (toista kertaa) mustikkaa. Mustikka ei vielä tässä vaiheessa ollut mitään lempparia. Ja sotkua taisi olla enemämän kuin värikylvyn jälkeen...
Tähän mennessä Aaronin ruokalistalle on päässyt: bataatti, maissinaksut, mustikka, bataatti-perunasose ja banaani. Sekä eilen luultavasti siellä värikylvyssä maisteltiin sahramivettä, appelsiinikiisseliä ja couscousia.

Tänään Aaron yllätti minut ottamalla ensimmäiset viralliset konttausaskeleet :) Houkuttelin häntä istumalla pienen matkan päässä ja kutsuin luokseni. Aaron sitten otti ensimmäiset kolme konttausaskelta (siis siten, että sekä kädet ja jalat liikkuivat vuorotahtiin), ja tuli luokseni. Tämän jälkeen jatkoi yllättämistä, kun nousi pystyyn minuun tukeutuen. Ensin kädet minun polvien päälle, sitten käsivarresta kiinni ja ylöspäin vain. On se ihmeellinen pieni otus... Ryömiminen ei ole vielä "oikeaa" ryömimistä, kun kädet eivät mene vuorotahtiin, vaan vetää molemmilla käsillä samanaikaisesti eteenpäin. Mutta aika lujaa niinkin pääsee.

Isin kanssa on kiva leikkiä sohvalla :)