Joo. Aaron treenaa. Yötäpäivää. "Ja minähän nousen, tai minä kiljun ja nousen!" Oiskohan vika siinä, että olemme kovasti kehuneet pienoista seisomisesta, niin nyt hän sitten pyrkii pystyyn koko ajan? Tai no, luultavasti hän yrittäisi harjoitella uusia asioita muutenkin.
Väsyttävää on, että seisomista harjoitellaan myös syötön jälkeen yöllä, jonka jälkeen melskataan tunti tai pari. Vaikka herraa kuinka yrittäisi laittaa makuuasentoon, taputella, silitellä tai antaa ihan olla vaan, niin hän salamannopeasti kääntää peppunsa ympäri, käy konttausasentoon ja sinnikäästi tarttuu pinnoihin. Aina uudestaan ja uudestaan. Voisihan hänen toki antaa seisoakin ihan siinä laitaa vasten, mutta jo hetken kuluttua tulee huuto, kun siitä ei pääsekään omin voimin alas. Tai sitten muksahdetaan, jonka jälkeen tulee huuto. Kolmas vaihtoehto on, että herra hivuttautuu kohti sängyn keskiosaa ja mobilea. Kas: seisten saakin napattua kiinni mobilessa roikkuvista pehmoeläimistä :) Jep, pitää joko ottaa se mobile pois tai laskea sängyn pohja ihan alatasolle... Ei enää puhettakaan, että Aaron nukahtaisi itsestään. Eikä siinä oikein voi tassutellakaan, kun toinen vain seisoo. Ideoita?
Ruokalista on taas pidentynyt. Uusia makuja on ollut mango (upposi tosi hyvin) ja luumu (namia). Tänään meni yllättävän hyvin myös peruna-parsakaali-sose, jota vähän epäröin.
Nuhaisuus jatkuu vieläkin. Luulin sen jo helpottaneen, mutta tänään Aaron on taas ollut tukkoisempi. Toivottavasti ei mene pahemmaksi.
1 kommentti:
Ainoa ohje, mikä täältä lipsahtaa on se, että yrittää opettaa laskeutumista (päivällä). Ei Aaron kovin kauan muutenkaan keiku yöllä. Loppuu nopeammin, kun laittaa iltarutiinit sordiinolle.
Kiva muistella, että noin se juuri oli.
Mummi
Lähetä kommentti