Tänään tapahtui eräänlainen ihme: Aaron kakkasi pottaan. Ihan ensimmäisellä yrittämällä ikinä. Olin vaihtamassa Aaronille vaippaa, kun ihan leikilläni ajattelin kokeilla, mitä pieni tykkäisi potalla istumisesta. Ensimmäisellä yrityksellä (pari sekuntia) jäi hieman huonoon asentoon, ja laitoin heti perään uudestaan potalle istumaan. Ehdin sanoa, että "Tämä on potta. Siihen voi kakata tai pissiä", kun pikkuherra olikin jo naama rutussa vääntämässä kakkaa. Siinä sitten ihmettelin, että mitä ne muut valittaa potattamisen vaikeudesta ;) :D No en nyt sentään ihan niin. Tuskin tuo meidän ihme tulee kovin lähiaikoina uudestaan tapahtumaan, kävipähän hassu sattuma ja hyvä tuuri.
edit: Meillä ei siis ole kuitenkaan minkäänlaista pottakoulua vielä käynnissä. Odotetaan ainakin sen verran, että pikkuherra istuu omin voimin... ;)
Meillä on muuten asiat ihan ennallaan. Aaron treenaa nopeutta ja ketteryyttä. Konttauksen 7-kuisten maailmanmestaruuskisoihin voitaisiin varmasti mennä. Ja seisomaan pitää päästä aina kuin mahdollista, ja yritystä on myös mahdottomissa paikoissa. Ja pieni haluaisi jo kovasti seisoa ilman tukea... Valitettavasti tasapaino ei ihan vielä riitä siihen, ja muksahduksia tulee usein. Toisinaan lantio vatkaa kuin Elviksellä konsanaan, kun Aaron hakee tasapainoa.
Puhe on ihan ennallaan. Lähinnä kontatessa tulee "höööhöö" tai "hmmmmmmhmmmm", ja lisäksi sitä perusölinää. Toisinaan olen kuulevinani siinä jotakin yritystä erilaiseen, mutta äiti tietty kuulee mitä haluaa. Mutta siis "mamamama"-kaltaisia juttuja ei vielä tule.
Riisipuuroon olemme totutelleet nyt muutaman päivän ajan. Ei ole mitään suurinta herkkua, ja toisinaan lisään siihen jotakin herkkusosetta, kuten mangoa, mukaan. Minä kun kuvittelin, että iltapuuro auttaisi yöuniin, mutta ei se ihan niin mennyt. Ei siis nukuta vielä täysiä unia, ei sinne päinkään. Aamuyöt tuppaavat olemaan yhtä hulinaa tällä hetkellä. Viime viikolla saattoi olla yksi yö, jolloin oli vain kaksi herätystä. Yleensä öisin on kuitenkin sellainen 1,5–2 tunnin pätkä hereilläoloa, plus pari–kolme herätystä.
Aaronin sänky on nyt laskettu alatasoon, mutta kyllähän Pikkuherra sieltä ylös nousee. Alussa hieman hitaammin, nyt jo ihan entiseen vauhtiin.
Viime sunnuntain vauvauinti sujui ihan hyvin. Sukellettiin ja polskittiin. Vauvauinnin jälkeen matkasimme Helsinkiin katsomaan Aaronin tuoretta serkkutyttöä (aivan ihana:). Maanantaina oli toiseksi viimeinen kerta värikylpyä. Siellä tehtiin tällä kertaa sormiväreillä. Maanantaina meillä kävi myös vieraita: Henna ja Kerttu (11 kk). Hetken aikaa riitti vipinää :D Tiistaina oli vauvamuskari, jossa laulettiin ja leikittiin. Eilen kävimme mammaryhmän tapaamisessa. Eli touhua on tällä viikolla riittänyt.
1 kommentti:
Olen taas saanut puhegeneraattoriini turbon päälle, kun pitää viihdyttää ystäviä, tuttuja ja kaikkia, joilla on korvat päässä näillä vauvajutuilla.
Mutta että kakka potassa! ja ikää ei vielä seitsemää kuukautta. Hieno osuma, josta riittää kerrottavaa!
Isoäitienkö päät pehmeitä!?!! :)
Mummilta haleja
Lähetä kommentti