Yllätysbonussektori: kohtutulehdus

Ei mennyt viikonloppu ihan niin kuin suunniteltiin. Lauantai alkoi ihan hyvin, ja iltapäivään asti minun oloni oli mitä mainioin. Neljältä olo sitten jo tuntui hieman lämpöiseltä, ja tunnin päästä kuumetta olikin jo kunnolla. Puoli kuudelta soiteltiin jo Hämeenlinnaan äitiyspolille, ja tunnin päästä oltiinkin jo siellä.

Lämpöä mitattiin sairaalassa 40,1 °C, ja jäätiin sitten osastolle. Verikokeita otettiin kovasti ja kaikennäköisiä näytteitä. Lääkäri päätteli kyseessä olevan kohtutulehduksen, vaikka siihen yleensä liittyvää kovaa vatsakipua ei ollutkaan. Itse asiassa vatsa ei ollut ollenkaan kipeä, mutta enpä minä kipua kaipaa. Määräyksenä antibioottia suoneen kahdeksan tunnin välein, ja kuumetta alentamaan paratabsia. Tuukka sai jäädä kanssani sairaalaan, koska jouduin eristyksiin, eli minulla oli joka tapauksessa käytössäni kahden hengen huone. Tuplamaksut, mutta mielenterveys säilyi. Tuukka-parka joutui koville vauvan hoidon kanssa ensimmäisenä yönä, kun äiti oli kanttuvei. Imettää sentään sain ja jaksoin, joten sen suhteen kaikki hyvin.

Sunnuntaina olo oli jo parempi: kuume pysyi alhaalla parasetamolilla, lämpöä vain 37,5 °C. Tuukka sitten alkoi jo oireilemaan stressistä, väsymyksestä ja allergioista (jep, lääkkeet kotona), ja melkein häädettiin sairaalasta. Onneksi kuitenkin sai siinä välissä muutaman tunnin unta ja tokeni niin, että sai jäädä. Yksin en olisi jaksanut. Sunnuntaina tulehdusarvot olivat vielä nousussa, ja nousivat vielä maanantainakin. Näkyvät kuulemma testeissä päivän viiveellä.

Maanantaille ylimääräisenä huolena tuli vauvan paino. Aamupäivän kätilö onnistui jotenkin katsomaan punnituksessa painon väärin, ja ilmoitti sen olevan 4220 g, mikä kuulosti kummalta, kun lähtöpaino sairaalasta oli 4330 g. Tätä sitten tutkimaan, ja vauva-parka joutui jos jonkinmoiseen verikokeeseen. Kantapäät reikiä täynnä. Kaikki arvot (luojan kiitos) kuitenkin ok, ja illalla toinen kätilö sitten syöttöpunnituksen yhteydessä alkoi miettiä sitä painoa uudestaan. Ja punnitsi uudestaan. 4545 g. Eli kaikki ok sen osalta.

Onneksi en heti suorilta suostunut aamuisen kätilön ehdotukseen, että annettaisiin tuima tujaus lisämaitoa heti alkuunsa. Ehdotus tuntui hassulta, kun silläkin hetkellä oli tunne, että maitoa riittää, ja olisin siinä tapauksessa joutunut pumppaamaan. Yritin ehdotella, että josko sitten voisin pumpata itseltäni maitoa, ja annettaisi sitä :D Kätilö katseli hieman oudosti, mutta sanoi sitten sitten, että josko nyt hetki katsottaisiin, ja otettaisiin syöttöpunnitus, että nähdään, paljonko vauva saa maitoa yhdellä syötöllä. Ja kyllä, saa aivan riittävästi.

Tänään tiistaina oli sitten vihdoin tulehdusarvot testeissä tippuneet tarpeeksi alas, jotta päästiin lähtemään kotiin. Lauantai-illasta asti olimme olleet yhdessä ja samassa huoneessa. En saanut poistua sieltä, ettei sitten muut äidit ja vauvat saa mitään tartuntaa (jos kyseessä ei olisikaan kohtutulehdus). Tuukka joutui sunnuntaisen oireilunsa vuoksi samaan karanteeniin, ja nauttii nyt tällä hetkellä ulkoilmasta jalkapalloillen.

Pieni Elvis-parka, ikioma tryffelisikamme (röhkii hassusti, kun hamuaa ruokaa), on nyt viikon ja kaksi päivää vanha, ja ollut sairaalassa enemmän kuin kotona. Nyt alkaa kotielämä taas alusta. Katsotaan, miten arki lähtee sujumaan. Toivottavasti ei enää tule mitään takapakkia, kun sairastaminenkaan ei ihan ilmaista ole.

... postaus tulee nyt Tuukan nimissä, mutta näppäimistön takana Karin. Ihanaa olla kotona!