ihmeellinen elämä

Kauan odotettu Pikkuherra päätti sitten lauantaina iltapäivällä, että on sopiva aika tulla maailmaan. Ei tosin pitänyt kiirettä, kun oltiin jo reippaasti sunnuntain puolella, kun hän lopulta oli täällä. Minä ihmettelin, että hänkö minun sisälläni on mellastanut viime kuukaudet. Aivan ihmeissäni.

Niin, virallinen syntymäaika on 10.08.2008 klo 4.36. Painoa punnittiin huimat 4560 g ja pituutta mitattiin 54 cm. Komea poika. Tuuhea, tumma tukka, pitkät pulisongit. Pulisongeista saatiin lempinimi Elvis :)



Ensimmäinen päivä sairaalassa, tai sanotaan nollapäivä, meni nukkuen ja syöttäen. Minä olin aivan rättipoikki, mutta Tuukka hoiti Pikkuherraa hienosti. Ensimmäinen yö olikin sitten jotain muuuta: yhtä huutoa ja parkua. Paniikkinappulaa painaen sai onneksi kätilön/hoitajan paikalle auttamaan. Voiko olla avuttomampaa olentoa kuin ensimmäisen lapsensa tuore vanhempi?

Seuraava päivä ja yö olivat helpommat, poika vain nukkui ja söi. Maitokin nousi kohisten, ja illalla jo kävin tutustumassa sairaalan lypsykoneeseen: pelottava aparaatti kunnon kompressorilla. Kyllä, oli hieman märehtijämäinen olo :D

Näistä päivistä ja hyvistä kokemuksista johtuen alkoivat sairaalassa tiistaina vihjailla, että seuraavana päivänä voisi olla hyvä lähteä. Minä hieman epäröin, kun kokemusta oli niin vähän. Ja se viimeinen yö olikin sitten taas mellakkaa... Pikkuherra Elviksen maha ei ollut (eikä taida vieläkään olla) aivan tottunut maitoon, ja kärsi kovasti mahavaivoista. Onneksi paikalla oli kokenut kätilö, joka näytti, kuinka hierotaan ja kakatetaan. Oli tainnut raasu syödä itsensä ähkyyn.

Keskiviikkoaamuna vielä nukuttiin, kun taas tultiin vihjailemaan kotiinlähdöstä. Minä olin aivan puhki edellisyöstä, ja epäilin kovasti lähtemistä. Saatiin onneksi harkinta-aikaa, ja päivällisen jälkeen päätettiin kotiutua. Aamusella siinä oli vielä lääkärintarkistus, jossa todettiin, että on terve poika. Refleksit kunnossa ym. Paino oli noussut hienosti.

Nyt on ensimmäinen yö kotona takana. Kerran oli yöllä epätoivon hetkiä, mutta super-isi Tuukka pelasti tilanteen. Ihailtavaa hermojen hallintaa, kun kestää pienen itkua ja osaa hyssytellä ja hieroa juuri oikein.

Tänne olisi tarkoitus kirjoitella aika ajoin Pikkuherran elämästä ja perheestä. Kuviakin saataneen piakkoin.

synnytys

Tässä vielä muille äiti-ihmisille niitä paljon toivottuja yksityiskohtia ja numeroita synnytyksestä:
pituus 54 cm
paino 4560 g (lähtöpaino sairaalasta 4330 g)
päänympärys 35,5 cm
Apgar 8 (1 min), 9 (5 min)
synnytyksen kesto 10 h 45 min (ponnistusvaihe 1 h 6 min)
tikkejä 6
kivunlievityksenä epiduraali ja pudendaali