Tänään kävimme ensimmäisen kerran vaunukävelyllä. Pieni oli juuri sopivasti nukahtanut, kun päätimme uskaltautua ensimmäistä kertaa ulkoilmaan. Elvis ei tosin tainnut edes huomata koko lenkkiä, kun veteli sen verran sikeästi unta. Sää oli lämmin, aurinko paistoi, ja kiersimme 15 minuutin ajan tässä lähistöllä. Ehkä uskaltaudumme toistekin.
Viime yö meni helpommin kuin ensimmäinen: pieni sai känkkäränkkäkohtauksen vasta aamulla kahdeksan jälkeen. Nukkuikin hieman pidemmissä pätkissä, heräsi vain neljän tunnin välein syömään. Toivottavasti seuraava yö menee yhtä hyvin.
Napatynkä alkaa pikkuhiljaa irrota. Tänään hän oli myös hereillä harvinaisen pitkän pätkän. Yleensä vain nukkuu ja herää syömään, jonka jälkeen nukahtaa tissille. Tällä hetkellä nukkuu isin sylissä nojatuolissa. Tuhisee ja päästelee uniääniä.
Päivät menevät täysin vauvan ehdoilla. Vielä emme tunne toisiamme niin hyvin, että uskaltautuisimme pitkille retkille, mutta eiköhän sekin päivä tule. Miten jokin noin pieni voi olla niin suurta, ja pitää täysin vallassaan kahta aikuista ihmistä? Tuntikausia kuluu ihan vain ihastellessa toisen tuhinaa ja söpöjä ilmeitä.
Kohta taitaa taas olla ruokailun aika. Tuukka jaksaa nauraa tissin vaikutusta: Herra karjuu kuin leijona, mutta kun nännin saa suuhun, on välittömänä vaikutuksena hiljeneminen ja harras keskittyminen syömiseen.
Tällaista täällä tänään. Toinen kokonainen päivä kotona. Edessä kolmas yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti