Ensimmäinen edustustilaisuus

Eilen oli meidän herran ensimmäiset häät, ja hienosti meni. Kirkko tosin jätettiin väliin, ja hääpaikalla kiilattiin onnittelujonon ohi sisälle imettämään, mutta muuten sujui rauhaisasti. Kun pieni vaipanvaihtojen ym. jälkeen nukahti isin käsivarsille, niin nukkui sitten vaunukopassa koko ruokailun ajan ihan sikeästi kolmisen tuntia. Heräsi vasta, kun poislähtiessä laitettiin turvakaukaloon.

Kiitokset vielä hyvistä juhlista ja onnea tuoreelle avioparille!

Häiden jälkeen piipahdettiin vielä nopeasti isomummolassa näyttäytymässä. Nyt ollaan jo Outi-mumuskan luona, ja isotäti Mimmo oli ensimmäinen vierailija. Vierailijajoukko on flunssa-aallon vuoksi hieman pienentynyt, mutta eiköhän noita vielä parille päivälle riitä.

toinen päivä kaksin kotona

Tämä päivä oli kyllä eilistä helpompi, mutta äiti on aivan yhtä väsynyt. Pieni ei aamuyhdeksän jälkeen nukkunut kunnolla ennen puoli neljää iltapäivällä (tai no kerran sammui 45 minuutiksi, jonka aikana ehdin syödä aamupalan ja pestä hampaat), mutta sitten jostain syystä minä en enää iltapäivällä saanut unta. Jooo-o, onhan se helppo sanoa, että nuku kun vauva nukkuu, mutta mitä tehdä, kun uni ei tule? Aamulla olisi nukuttanut senkin edestä...

Mutta helpompaa oli se, että pieni ei kitissyt/parkunut ihan yhtä paljon. Hetken istui jopa turvakaukalossa ihan yksin, niin että keinuttelin vain. Ja melkein (ehkä) olisi nukahtanut sohvalle, mutta sitten puhelin soi. (Pidän sitä luuria sen vuoksi aika paljon äänettömällä). Nyt isi ja poika vetelevät sikeitä. Toivottavasti kohta heräävät, tai alkuyö saattaa mennä taas mellakoidessa.

Huomenna on pienen ensimmäinen edustustilaisuus, Tuukan serkun häät. Vähän jänskättää... Ja sunnuntaina matkataan mumuskaa tapaamaan. Hurjaa reissaamista tiedossa siis.

Ensimmäinen päivä kaksin kotona

Huh. Tämä päivä ei ollut minulle aivan helppo. Tosin olisi varmasti voinut olla vielä vaikeampikin...

Jo eilisilta venyi myöhään yöhön, kun pieni leijona karjui vatsavaivojansa. Mikään ei ollut hyvä. Ei kelvannut tissi, ei syli, ei keinuttelu. Ainoa, mikä rauhoitti, oli kanniskelu olalla pitkin asuntoa. Ja piti pysyä liikkeessä. Ehkä vartin, puolen tunnin marssin jälkeen simahti, mutta heräsi aina, kun laski sänkyyn/sohvalle. Ja kello olikin sitten jo yksi, ennenkuin meidän perhe pääsi yöpuulle. Väsytystaistelu kesti kolmatta tuntia.

Aamu alkoi ihan lupaavasti, kun nukahti vielä yhdeksän jälkeen uudestaan. Mutta loppupäivänä ei sitten oikein nukuttukaan. Kerran nukkui sylissä tunnin verran, mutta muuten vain välillä torkahti olalle viideksi minuutiksi, ja taas jatkettiin. Puoli neljän aikaan lopulta päästiin päiväunille. Äiti mukana.

Tuukka tuli kuuden aikoihin kotiin, ja oli raukka jo valmiiksi ihan väsy.

Nyt poika on nukkunut puolitoista tuntia, ja odotellaan vielä hetki, ennenkuin yritetään nukkumaan lopullisesti. Ei välttämättä onnistu kovin helposti...

Huominen vielä yksin kotona, sitten alkaa Tuukan isyysloma. Katsotaan, uskaltaisinko yrittää vaikkapa kauppaan. Tänään ei olisi onnistunut.

Miten muut sen tekevät? Saavat lapset nukkumaan, käyvät vaunukävelyillä (ei nukahda vaunuun), kaupassa tai ylipäätänsä mitään? Minulla piti kiirettä, että sain syötyä. Sen viiden minuutin torkahduksen aikana sain laitettua eilistä ruokaa mikroon, ja syöminen menikin sitten leijonanpentu olkapäällä...

Toivottavasti huominen on hieman helpompi.

kuvia

Kylvyn jälkeen on kiva olla hetki ihokontaktissa.

Katri oli ensimmäinen kotona käynyt vieras. Hyvin viihtyi poika myös vieraassa sylissä.

Ihmeellisesti se sormi löysi korvaan, ja ihan unissaan vielä! Isin sylissä on hyvä nukkua.

Kylvyn jälkeinen irokeesi-kampaus sai miehen ilmeen näin hurjaksi :)

Joskus väsyttää.

Terhakka poika

Tänään oli ensimmäinen lastenneuvola. Ihme ja kumma: ehdimme ajoissa paikalle, vaikka neuvola oli jo aamutuimaan (eli klo 11.30...)

Kortissa lukee:
terhakka poika. Paino noussut hyvin. Iho Ø, Suu, silmät, napa siisti. Refleksit Ø Aukile Ø. Rintamaitoa vauvan tahtiin

Nyt aloitetaan myös d-vitamiini, ensin yhdellä tipalla ja lisätään pikkuhiljaa. Jatketaan yhä myös rela-tippoja ja disflatyliä.

Painoa oli tänään 4695 g, (teki juuri ennen punnitusta pissit ja kakat pöydälle :D), ja pituutta oli tullut jo kaksi senttiä lisää, eli nyt on 56 cm pitkä. Kovasti täti kehui, kun ottaa jo katsekontaktia ja kannattelee päätä hienosti pitkiä aikoja.

Ensi viikon perjantaina on uusi neuvola. Katsotaan, miten on silloin.

taas sairaalassa

Että yhdestä kätilön tekemästä punnitusvirheestä voi seurata paljon vaivaa! Tänään tuli hieman ennen puoltapäivää soitto, että pissiviljelystä oli löytynyt e-kolibakteeria. Saattoi olla, että oli tullut iholta siihen näytteeseen, mutta pakko varmistaa, kun on noin pieni lapsi kyseessä. Ja piti sitten lähteä ajamaan Hämeenlinnaan, lastenosastolle päivystykseen.

Päivystyksessä kovasti toivottiin, että pissaisi siinä punnituksen (4710 g)yhteydessä itsestään, mutta eihän niin tietenkään tapahtunut, vaan piti punkteerata rakko. Eikä siitäkään vielä saatu näytettä, vaan laitettiin pissipussi ja odoteltiin. Melkein jo oltiin punkteeraamassa toista kertaa, kun herra sitten vihdoin lurautti sinne pussiin. Ja oli ihan verensekaista pissaa, eli nyt sitten tarkkaillaan, että tulee tarpeeksi monta painavaa pissavaippaa vuorokaudessa. Jos veri pääsee hyytymään, se saattaa tukkia tiehyitä jne. Toivotaan, ettei mitään sellaista enää tapahdu.

Tunnin verran odoteltiin tuloksia, jotka onneksi olivat positiivisen negatiivisia, eli mitään e-kolibakteeria ei siellä virtsarakossa ole. Eihän tuo poika ole edes mitään sinnepäin viitannut, kun ei ole kuumeillut tai ollut muutenkaan kipeän oloinen. Onneksi näin.

Koko reissua ei vaan olisi tarvinnut tehdä, jos se kätilö ei olisi silloin punninnut herraa väärin, koska sen jälkeen häneltä vasta alettiin ottaa niitä pissinäytteitä ja verikokeita. Mutta parempi näin päin, että tutkitaan ja ei löydy mitään, kuin että olisi kipeä.

Huomenna neuvola. Katsotaan, mitä neuvolan vaaka sanoo silloin :)

Onnittelut kaksiviikkoiselle!

Tänään Pikkuherra Elvis Tryffelisika Diktaattori Mutris Pasila täyttää kaksi viikkoa. Päivää ei tosin sen kummemmin juhlisteta, mutta Katri on tulossa vierailulle. Muutoin päivä sujunee tutuissa merkeissä: unta, tissiä ja vaipanvaihtoa.

Eilen herra mieltyi lampaantaljaan (kiitos Ennin siskolle :) Sen päällä on mukava nukkua. Tuukka kantoi yöllä nukkuvan vauvan taljan päällä sohvalta omaan sänkyynsä, jossa nukkui vielä tovin. Ja aamullakin sain vietyä hänet vielä omaan sänkyynsä nukkumaan. Edistystä! Onhan se talja lämmin ja pehmoinen. Katsotaan, miten jatkossa käy.

Kestovaippakokeilut jatkuvat yhä. Nyt muistin jo laittaa kuivaliinan väliin (fleeceä), jotta märkä olo ei herätä niin nopeasti. Tavoitteena siirtyä jossakin vaiheessa pääosin kestoon. Nyt vielä mennään molemmilla. Yöllä on vain niin paljon näppärämpää laittaa se kertakäyttöinen...

melkein kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa sitten näihin aikoihin oli aika tukalat oltavat. Olin juuri mennyt ammeeseen (ei auttanut yhtään), ja supistukset olivat kovia. Epiduraalia sain odotella vielä neljäkymmentä minuuttia... Mutta mitäpä noita muistelemaan enää, kun tulos makoilee tuolla sohvalla, ja on kertakaikkisen ihana ja ihmeellinen.

Ja herää juuri nyt syömään :) Pitkän vaunulenkin (no pitkä ja pitkä) jälkeen onkin varmaan nälkä.

Huomenna tasan kaksi viikkoa vanha. Jatketaan juttua myöhemmin.

Perjantai. Ikää viikko ja viisi päivää.

Tänään päivä taas käynnistyi hitaasti. Ja hitaasti. Mutta käynnistyi se sittenkin. Tämän päivän saavutuksiin kuuluu kaupassakäynti ja kävely kaupungilla. Pikkuinen nukkui koko sen parituntisen (tai puolitoista) ihan sikeästi. Nyt taas iltaa kohti mennään vähän heikommin, kun maha alkaa kipristellä.

Tänään pääsin myös askeleen eteenpäin ekologisuudessa, kun kokeilin harsovaippaa ensimmäisen kerran. Aiemmin olen testannut niitä all-in-one-vaippoja, mutta ne jotenkin vaikuttavat isoilta ja puristavilta. Harso on ainakin pehmeä. Ensimmäinen harsosysteemi on nyt vielä päällä, että katsotaan, miten sitten toimii ihan oikeasti :) Yöllä taidamme vielä käyttää kertakäyttöisiä vaippoja ihan mukavuudenhalusta.

Pikkuherra kehittyy ja kasvaa hirmuista vauhtia. Viime viikonloppuna hän löysi ensimmäistä kertaa peukalonsa – tunkemalla sen suuhunsa – kun aiemmin oli syönyt vain koko nyrkkiänsä. Jostain syystä tutti ei meidän herralle oikein maistu. Muutaman kerran ollaan saatu kokeilemaan, mutta ei ole mitään lempparia. Mutta yritetään kyllä sitä tuttia ahkerammin, jos peukalo eksyy useamminkin jatkossa suuhun. Ystävän neuvon mukaan tutti on helpompi kitkeä pois kuin peukalo... ;)

Kuvia torstailta

Neuvolassa ensimmäistä kertaa

Eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti. Lähinnä siellä punnittiin, ja kyseltiin, että miten on mennyt. Terveydenhoitaja sanoi, että on vahva ja komea poika, ja hieno tukka. Tämä käynti oli vielä äitiysneuvolan puolella — ensi viikolla on ensimmäinen kerta ihan lastenneuvolan puolella.

Neuvolaan mentiin suhteellisen rauhassa vielä, mutta siellä odotellessa tuli kakat vaippaan, ja siitähän se kiukku jo nousi. Lisäksi yllätti jo nälkäkin, ja neuvolasta lähtö venyi odotettua pidemmälle. Eikä herra rauhoittunut oikein millään, joten yhteinen kauppareissu siirrettiin suosiolla tälle päivälle.

Ilta meni rauhallisesti, ja alkuyön mellakaa lukuunottamatta yökin sujui hyvin. Herra nukkui ihmeelliset neljä tuntia putkeen, joka oli kerrassaan luksusta. Yleensä syö vähintään kahden–kolmen tunnin välein.

Nyt pitäisi saada päivä käyntiin. Kuvia laitetaan tänne lisää, jahka ehditään ladata kamerasta.

rauhallinen päivä kotona

Viime yö alkoi kahden (no, melkein kolmen) tunnin mellakalla, mutta rauhoittui lopulta. Yöllä herättiin pari kertaa syömään, ja aamulla Pikkuherra nousi kahdeksan aikoihin isin kanssa katsomaan olympialaisia. Minä jatkoin vielä pari tuntia unia.

Tämä päivä on sujunut suhteellisen rauhallisesti nukkuen ja syöden. Käninää on ollut jonkin verran, kun nuo minun antibiootit vaikuttavat pienenkin vatsaan, eikä siis ollenkaan positiivisesti. Illemmalla olisi tarkoitus kylvettää pieni. Toivottavasti se rauhoittaa häntä yötä varten. Ainakin sairaalassa diggaili kylpyä ihan kympillä :)

Tämän päivän ohjelmassa siis totuttelua kotioloihin. Huomenna luvassa ensimmäinen neuvolakäynti.

Tässä vielä kuva eiliseltä, jolloin poika oli viikon ja kaksi päivää vanha. Isin sylissä on hyvä olla.

Yllätysbonussektori: kohtutulehdus

Ei mennyt viikonloppu ihan niin kuin suunniteltiin. Lauantai alkoi ihan hyvin, ja iltapäivään asti minun oloni oli mitä mainioin. Neljältä olo sitten jo tuntui hieman lämpöiseltä, ja tunnin päästä kuumetta olikin jo kunnolla. Puoli kuudelta soiteltiin jo Hämeenlinnaan äitiyspolille, ja tunnin päästä oltiinkin jo siellä.

Lämpöä mitattiin sairaalassa 40,1 °C, ja jäätiin sitten osastolle. Verikokeita otettiin kovasti ja kaikennäköisiä näytteitä. Lääkäri päätteli kyseessä olevan kohtutulehduksen, vaikka siihen yleensä liittyvää kovaa vatsakipua ei ollutkaan. Itse asiassa vatsa ei ollut ollenkaan kipeä, mutta enpä minä kipua kaipaa. Määräyksenä antibioottia suoneen kahdeksan tunnin välein, ja kuumetta alentamaan paratabsia. Tuukka sai jäädä kanssani sairaalaan, koska jouduin eristyksiin, eli minulla oli joka tapauksessa käytössäni kahden hengen huone. Tuplamaksut, mutta mielenterveys säilyi. Tuukka-parka joutui koville vauvan hoidon kanssa ensimmäisenä yönä, kun äiti oli kanttuvei. Imettää sentään sain ja jaksoin, joten sen suhteen kaikki hyvin.

Sunnuntaina olo oli jo parempi: kuume pysyi alhaalla parasetamolilla, lämpöä vain 37,5 °C. Tuukka sitten alkoi jo oireilemaan stressistä, väsymyksestä ja allergioista (jep, lääkkeet kotona), ja melkein häädettiin sairaalasta. Onneksi kuitenkin sai siinä välissä muutaman tunnin unta ja tokeni niin, että sai jäädä. Yksin en olisi jaksanut. Sunnuntaina tulehdusarvot olivat vielä nousussa, ja nousivat vielä maanantainakin. Näkyvät kuulemma testeissä päivän viiveellä.

Maanantaille ylimääräisenä huolena tuli vauvan paino. Aamupäivän kätilö onnistui jotenkin katsomaan punnituksessa painon väärin, ja ilmoitti sen olevan 4220 g, mikä kuulosti kummalta, kun lähtöpaino sairaalasta oli 4330 g. Tätä sitten tutkimaan, ja vauva-parka joutui jos jonkinmoiseen verikokeeseen. Kantapäät reikiä täynnä. Kaikki arvot (luojan kiitos) kuitenkin ok, ja illalla toinen kätilö sitten syöttöpunnituksen yhteydessä alkoi miettiä sitä painoa uudestaan. Ja punnitsi uudestaan. 4545 g. Eli kaikki ok sen osalta.

Onneksi en heti suorilta suostunut aamuisen kätilön ehdotukseen, että annettaisiin tuima tujaus lisämaitoa heti alkuunsa. Ehdotus tuntui hassulta, kun silläkin hetkellä oli tunne, että maitoa riittää, ja olisin siinä tapauksessa joutunut pumppaamaan. Yritin ehdotella, että josko sitten voisin pumpata itseltäni maitoa, ja annettaisi sitä :D Kätilö katseli hieman oudosti, mutta sanoi sitten sitten, että josko nyt hetki katsottaisiin, ja otettaisiin syöttöpunnitus, että nähdään, paljonko vauva saa maitoa yhdellä syötöllä. Ja kyllä, saa aivan riittävästi.

Tänään tiistaina oli sitten vihdoin tulehdusarvot testeissä tippuneet tarpeeksi alas, jotta päästiin lähtemään kotiin. Lauantai-illasta asti olimme olleet yhdessä ja samassa huoneessa. En saanut poistua sieltä, ettei sitten muut äidit ja vauvat saa mitään tartuntaa (jos kyseessä ei olisikaan kohtutulehdus). Tuukka joutui sunnuntaisen oireilunsa vuoksi samaan karanteeniin, ja nauttii nyt tällä hetkellä ulkoilmasta jalkapalloillen.

Pieni Elvis-parka, ikioma tryffelisikamme (röhkii hassusti, kun hamuaa ruokaa), on nyt viikon ja kaksi päivää vanha, ja ollut sairaalassa enemmän kuin kotona. Nyt alkaa kotielämä taas alusta. Katsotaan, miten arki lähtee sujumaan. Toivottavasti ei enää tule mitään takapakkia, kun sairastaminenkaan ei ihan ilmaista ole.

... postaus tulee nyt Tuukan nimissä, mutta näppäimistön takana Karin. Ihanaa olla kotona!

ulkoilua ja syömistä

Tänään kävimme ensimmäisen kerran vaunukävelyllä. Pieni oli juuri sopivasti nukahtanut, kun päätimme uskaltautua ensimmäistä kertaa ulkoilmaan. Elvis ei tosin tainnut edes huomata koko lenkkiä, kun veteli sen verran sikeästi unta. Sää oli lämmin, aurinko paistoi, ja kiersimme 15 minuutin ajan tässä lähistöllä. Ehkä uskaltaudumme toistekin.

Viime yö meni helpommin kuin ensimmäinen: pieni sai känkkäränkkäkohtauksen vasta aamulla kahdeksan jälkeen. Nukkuikin hieman pidemmissä pätkissä, heräsi vain neljän tunnin välein syömään. Toivottavasti seuraava yö menee yhtä hyvin.

Napatynkä alkaa pikkuhiljaa irrota. Tänään hän oli myös hereillä harvinaisen pitkän pätkän. Yleensä vain nukkuu ja herää syömään, jonka jälkeen nukahtaa tissille. Tällä hetkellä nukkuu isin sylissä nojatuolissa. Tuhisee ja päästelee uniääniä.

Päivät menevät täysin vauvan ehdoilla. Vielä emme tunne toisiamme niin hyvin, että uskaltautuisimme pitkille retkille, mutta eiköhän sekin päivä tule. Miten jokin noin pieni voi olla niin suurta, ja pitää täysin vallassaan kahta aikuista ihmistä? Tuntikausia kuluu ihan vain ihastellessa toisen tuhinaa ja söpöjä ilmeitä.

Kohta taitaa taas olla ruokailun aika. Tuukka jaksaa nauraa tissin vaikutusta: Herra karjuu kuin leijona, mutta kun nännin saa suuhun, on välittömänä vaikutuksena hiljeneminen ja harras keskittyminen syömiseen.

Tällaista täällä tänään. Toinen kokonainen päivä kotona. Edessä kolmas yö.

kakkaa!

Jee, ensimmäinen isompi maitokakka -virstanpylväs saavutettu! (Aiemmin tullut pienempiä töräyksiä... )

... olipas tämäkin tärkeä postaus...

ihmeellinen elämä

Kauan odotettu Pikkuherra päätti sitten lauantaina iltapäivällä, että on sopiva aika tulla maailmaan. Ei tosin pitänyt kiirettä, kun oltiin jo reippaasti sunnuntain puolella, kun hän lopulta oli täällä. Minä ihmettelin, että hänkö minun sisälläni on mellastanut viime kuukaudet. Aivan ihmeissäni.

Niin, virallinen syntymäaika on 10.08.2008 klo 4.36. Painoa punnittiin huimat 4560 g ja pituutta mitattiin 54 cm. Komea poika. Tuuhea, tumma tukka, pitkät pulisongit. Pulisongeista saatiin lempinimi Elvis :)



Ensimmäinen päivä sairaalassa, tai sanotaan nollapäivä, meni nukkuen ja syöttäen. Minä olin aivan rättipoikki, mutta Tuukka hoiti Pikkuherraa hienosti. Ensimmäinen yö olikin sitten jotain muuuta: yhtä huutoa ja parkua. Paniikkinappulaa painaen sai onneksi kätilön/hoitajan paikalle auttamaan. Voiko olla avuttomampaa olentoa kuin ensimmäisen lapsensa tuore vanhempi?

Seuraava päivä ja yö olivat helpommat, poika vain nukkui ja söi. Maitokin nousi kohisten, ja illalla jo kävin tutustumassa sairaalan lypsykoneeseen: pelottava aparaatti kunnon kompressorilla. Kyllä, oli hieman märehtijämäinen olo :D

Näistä päivistä ja hyvistä kokemuksista johtuen alkoivat sairaalassa tiistaina vihjailla, että seuraavana päivänä voisi olla hyvä lähteä. Minä hieman epäröin, kun kokemusta oli niin vähän. Ja se viimeinen yö olikin sitten taas mellakkaa... Pikkuherra Elviksen maha ei ollut (eikä taida vieläkään olla) aivan tottunut maitoon, ja kärsi kovasti mahavaivoista. Onneksi paikalla oli kokenut kätilö, joka näytti, kuinka hierotaan ja kakatetaan. Oli tainnut raasu syödä itsensä ähkyyn.

Keskiviikkoaamuna vielä nukuttiin, kun taas tultiin vihjailemaan kotiinlähdöstä. Minä olin aivan puhki edellisyöstä, ja epäilin kovasti lähtemistä. Saatiin onneksi harkinta-aikaa, ja päivällisen jälkeen päätettiin kotiutua. Aamusella siinä oli vielä lääkärintarkistus, jossa todettiin, että on terve poika. Refleksit kunnossa ym. Paino oli noussut hienosti.

Nyt on ensimmäinen yö kotona takana. Kerran oli yöllä epätoivon hetkiä, mutta super-isi Tuukka pelasti tilanteen. Ihailtavaa hermojen hallintaa, kun kestää pienen itkua ja osaa hyssytellä ja hieroa juuri oikein.

Tänne olisi tarkoitus kirjoitella aika ajoin Pikkuherran elämästä ja perheestä. Kuviakin saataneen piakkoin.

synnytys

Tässä vielä muille äiti-ihmisille niitä paljon toivottuja yksityiskohtia ja numeroita synnytyksestä:
pituus 54 cm
paino 4560 g (lähtöpaino sairaalasta 4330 g)
päänympärys 35,5 cm
Apgar 8 (1 min), 9 (5 min)
synnytyksen kesto 10 h 45 min (ponnistusvaihe 1 h 6 min)
tikkejä 6
kivunlievityksenä epiduraali ja pudendaali