On aamuja, jolloin äiti ei ole niin iloinen. Niin kuin tänään. Kun flunssa painaa vielä päälle. Kun illalla ei ole saanut unta. Kun Hilma herää kaksi tuntia ennen sianpierua, eikä suostu nukahtamaan. (Meillä sika pieraisee siinä seiskan aikaan.) Ensin tuo pieni uni-terroristi itki ja kiljui, että haluaa olkkariin. Rauhoituttuaan viereen alkoi hölpötys ja touhotus. Välillä rapsuteltiin tapettia, välllä halipusitaan äitiä, välillä yritetään maata äidin naaman päällä. Joskus silitellään isiä, toisinaan käydään poikittain makaamaan ja potkimaan. Ja sitten onkin jano, pissihätä, varpaaseen sattuu, hyttysen purema kutittaa, ja tottakai pitää myös laulaa.
Varttia vaille sitä sianpierua luovutin, ja lähdin olohuoneeseen odottamaan pikku kakkosen alkua.
Juhannukselta kuvia aamun piristykseksi. Jospa sitä aamupuuroa sitten. Niin, ja huomenta itse kullekin.
Hilma tykkäsi polskia.
ja pomppia
Hilman hiukset tulivat hiukan sähköisiksi.
Aaron pomppii korkealle
Aaronin uusi tukka.
Käytiin viime viikolla parturissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti