Vietimme juhannusta tänä vuonna Jämsässä. Juhannus itsessään sujui hyvin, ja kaikilla oli mukavaa, mutta ne matkat. Lapsethan Aina nukahtavat autoon, eikö? Ja nukkuvat koko matkan? Justjoo.
Perjantaina lähdimme aamupäivästä ajamaan. Tarkoituksena oli olla perillä lounasaikaan. Heräsimme suht myöhään, joten en edes olettanut, että ipanat menomatkalla olisivat nukahtaneet. Eivätkä nukkuneet. Viimeinen puolituntinen oli Hilmalle liikaa, ja neitiä harmitti takapenkillä aika lailla. Himpulainen ei ottanut päiväunia lainkaan perjantaina, kun ei suostunut nukahtamaan myöskään matkarattaisiin tai riippukeinuun.
Lauantaille yritin pedata rauhallista kotimatkaa, ja lähdimme matkalle iltaunia vasten, hieman ennen kahdeksaa. Tarkoituksena siis oli, että lapset sammuisivat autoon, ja kotona heidät voisi nostaa suoraan sänkyyn. Olen kuullut legendoja, että näin voi tehdä (ja mekin olmme joskus tainneet siinä onnistua). Mutta nämä meidän juhannussissit. Kumpikaan ei nukahtanut, ei ollut edes lähellä! Tampereelta asti Hilmaa kiukutti. Hämeenlinnan kohdilla Aaron ilmoitti kakkahädästä, joten pysähdyimme Tiiriöön huoltsikalle. Samalla otimme lapsille iltapalaa, ja siinä vierähtikin taas tovi. Kello oli jo yksitoista, kun olimme vihdoin kotona. Molemmat lapset hereillä. Väsyneiltähän nuo jo näyttivät, joten suoriuduimme nopeasti yöpukuihin, ja hampaanpesun + iltasadun kautta sänkyyn.
Aamulla Hilma heräili kuitenkin ihan normaaliin aikaan. Ihme sissi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti