Jehna. Vietin viime viikon lenssun kourissa. Tämä tarkoitti sitä, että meidän siivooja jäi sairaslomalle, kun kokki ja lastenhoitaja vielä jaksoivat jatkaa. Perjantai-lauantaiyönä se tauti sitten iski Hilmaan. Neiti yski sen koko yön sellaista laryngiittimaista yskää. Lauantaina tauti muuttui räkäiseksi, ja sunnuntaina Pimpulainen jo valitti oikeaa korvaansa.
Kävin neidin kanssa päivystyksessä pikaisesti, jossa hoitaja nopeasti kurkisti korvaan. Sanoi, että korvakäytävä punoittaa, mutta kun hoitaja ei nähnyt tärykalvolle asti vaikun vuoksi, niin tulehduksesta ei saatu varmuutta. Enkä jaksanut jäädä odottamaan lääkärille pääsyäkään, koska apteekit olivat jo kiinni, eikä mitään lääkkeitä siis olisi enää saanut. Päätettiin, että särkylääkkeillä mennään seuraavaan päivään ainakin, että katsellaan. Kun korvatulehdukset saattavat parantua ihan itsestäänkin, kuulemma.
Maanantai alkoi sillä, kun Hilma pyytää sängystä "pananoonia", (eli panadolia). Saimme samalle päivälle ajan terkkariin lääkäriin, ja kyllähän siellä oikeassa korvassa oli selvä tulehdus. Kolmen päivän antibioottikuuri tällä kertaa. Himpula on yhä räkäinen, mutta vähemmän kuin viikonloppuna.
Maanantai oli muuten lasten kannalta oikein hauska päivä, kun saimme Miron- ja Maria-serkut Teemu-sedän kanssa kylään. Aaron illalla kommentoi, että "minä niin tykkään Mironista ja Mariasta". Isit rakentelivat koko päivän perintö-legojaan, jotta ne saadaan käyttöön kunnolla. Ja pieniä poikia poltteli aika lailla päästä leikkimään niillä ihan heti. Nyt niitä legoja on aikas paljon. Ja niillä on leikitty. Paljon.
... Ja Tuukan vuoro flunssailla alkoi tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti