Aamulla lähdimme aamupalan jälkeen bussilla kohti Slussenia, ja tarkoituksena oli vaihtaa bussiin nro 76, joka olisi mennyt lähelle Junibackenia. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ensin pysäkin löytyminen tuotti hankaluuksia, ja sitten bussiin ei mahtunutkaan rattaat. No, suunnitelma B käyttöön, ja hyppäsimme Djurgårdenin lautalle, josta tuli hieman enemmän kävelyä perillä. Kävelykin oli ihan mukava, kun matkalla riitti katseltavaa. Hilmakin heräsi kantorepussa juuri sopivasti.
Junibackenissa lapsilla riitti touhua ja tohinaa. Aaronia hieman alkuun jänskätti, kun ensimmäisessä tilassa oli hämärää, mutta pikkuherra tokeni hyvin nopeasti, kun näki, kuinka kivaa kaikilla muilla lapsilla oli. Niin, kaikilla muilla lapsilla. Siellä oli tungos. Valtava tungos. Ilmeisesti satuimme juuri myös ruotsalaisten syyslomaviikolle, ja lapsia riitti. No, lasten tahtia se ei hirveästi hidastanut, vaikka meitä aikuisia hieman ahdistikin. Aaron juoksi paikasta toiseen, liukui laivaan rakennetusta liukumäestä kymmeniä kertoja, juoksi ja hyppi hiki päässä. Hilmakin touhotti, liukui hieman pienemmästä liukumäestä ja tutki kovasti paikkoja.
Pepin koti oli rakennettu yläkertaan, ja sielläkin Aaron pääsi liukumaan, nyt isosta putkiliukumäestä. Voi jehna! Pepin talossa olimme hieman lyhyemmän aikaa, kun tässä välissä piti myös syödä, koska meillä oli aika varattuna Satujunaan. Tämä Sagotåget olisi kyllä luultavasti jätetty väliin, jos olisimme etukäteen tienneet sen niin jännittäväksi pikkuherralle. Junassa istuttiin sohvalla ja katseltiin pienoismaailmoja, eikä siinä sinällänsä ollut mitään jännittävää, mutta kun maisemien vaihtuessa oli välillä hämärää, ja se vaunu liikkui kohti tuntematonta, niin tämä oli Aaronille aika koettelemus. Huuto tuli siinä vaiheessa, kun eteen tuli ihmisen kokoinen rotta lusikkaa pidellen. "EIHÄN SE ROTTA TULE OTTAMAAN MEITÄ?!!!", ja tästä eteenpäin Aaron-raasu itki isin sylissä, että haluaa kotiin. Onneksi tuo junareissu ei ollut järin pitkä, ja siitäkin selvittiin. Ja sen jälkeen ehdittiin vielä leikkiä lisää.
Laivalle lähdettiin ajoissa. Kävellen, lautalla ja kävellen. Molemmat lapset nukahtivat matkalla, eivätkä heränneet edes, kun saavuimme hyttiin. Annoimme pienten matkalaisten nukkua, kunnes oli aika lähteä päivälliselle. Päivällisen jälkeen taas pallomereen, ja lopulta nukkumaan.
Aamulla heräsimme aika myöhään, ja suuntasimme aamupalalle kaikessa rauhassa. Hilma söi kaksin käsin oikein tyytyväisenä. Taisi olla mukavaa vaihtelua tuo buffet-ruoka kaurapuuroon verrattuna. Laivalta lähdimme kävellen kohti rautatieasemaa. Aaronkin käveli koko matkan Katajanokalta asemalle, ja kuvasi matkan varrella näkemiään mielenkiintoisia asioita. Junalla menimme vain Tuukan työpaikalle Käpylään, jonne olimme jättäneet auton parkkiin. Aaron oli tyytyväinen, kun pääsi näkemään isin työpaikan, ja sai vielä mukaansa "piston cupin", eli Tuukan voittaman pokaalin työporukkansa carting-kisoista.
Kaikkinensa kiva reissu. Tässä kuvasatoa.
1 kommentti:
kyllä on suloisia lapsukaisia ihan mumuskalta kyynel simmusta vierätälee kun katsoo kuvia.
Lähetä kommentti