sairaalakuntoon!

Aaron hyppii meidän sängyllä ja laulaa: "sairaalakuntoon, sairaalakuntoon, sairaalakuntoon". Mitäköhän tästäkin nyt taas ajattelisi.

pieni palomies

Tänään kävimme lasten kanssa viettämässä päivää paloasemalla. Aaronhan oli jo aiemmin viikolla ilmoittanut, että hän ei tule sinne, kun juttelin, että saatettaisiin käydä katselemassa paloautoja. No, kun paikan päälle päästiin, niin loistivathan ne pikkuherrankin silmät :)

Ensi alkuun Aaronia jänskätti niin, että hän ei uskaltanut mennä auton sisään, mutta tarkastelimme letkuja ja muita välineitä. Hilma kyllä uskalsi nousta paloauton kyytiin. Sitten ostimme makkaraa, joka maistui eritoten Hilmalle oikein hyvin. Aaron katseli tässä vaiheessa hyvin kiinnostuneena sammutuspistettä, ja kysyinkin, että haluaako Aaronkin kokeilla vaahtosammutinta. Tai, en tiedä, mikä sammutin se oli, kun ei sieltä ihan sellaista vaahtoa tullut, mutta sellainen käsisammutin kuitenkin. Ja Aaronhan halusi. Jonotettiin tovi, ja kun oli Aaronin vuoro, oli herra maailman reippain pienin palomies. Sokka pois, ja reipas painallus ja letku kohti liekkejä. Ja niin se palo sammui. Kyllä loisti kolmivuotiaan naama kuin Naantalin aurinko.

Kävimme vielä tehtävärastit läpi (paitsi savuhuoneessa jänskätti liikaa), jotta saimme kaikki merkinnät kerättyä. Tämän jälkeen oli Aaronkin kerännyt jo rohkeutta niin paljon, että ehdottomasti halusi päästä paloautojen rattiin, kaikkien kolmen. Eikä olisi millään halunnut lähteä pois.

Minulla oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja kurvasimme ensin Lasimuseon kautta, jossa oli joulumyyjäiset. Siellä oli kuitenkin autojen määrästä päätellen niin hirveä tungos, että päätin jättää väliin, ja suuntasimme ammattioppilaitoksen avoimiin oviin. Katselimme automekaanikkojen tiloja (arvatkaa vain, oliko Aaron haltioissaan?), rakennuspuolta ja kävimme putsauttamassa äidin koruja laborantti-puolella.

Jo olikin aika lähteä kotiin lounaalle ja päiväunille. Tosin Aaron ei enää nuku päiväunia, mutta minä saatoin vähän torkahtaa Hilman kanssa... Ja nyt odottelemme Hilman Mika-kummia kylään. Sanoisin, että aika hauska lauantai :)

Aaron tahtoo taidetta

Keskusteltua eilen iltapalalla:
Aaron: Äiti, sinun pitää piirtää minulle sellainen taideteos. Siinä on ihminen kakalla.
Äiti: Aha, ai siis taulu vai, missä joku kakkaa?
Aaron (innostuen): Joo! Ja sitten se pieraisee! Ja sitten äiti pyyhkii sen pyllyn, ja sitten se pesee sen pyllyn. Ja sitten se pitää kiinnittää kristallikruunuun!

Sellainen taiteentuntija ja mesenaatti meillä. Taitaa nyt kyllä jäädä toteuttamatta tämä. Mistä se oikein saa noita ideoita?

Hilma juttelee

Hilman sanalistaa:

Aarrro - Aaron (somasti kurkkuärrällä sorauttaen)
isi/sisi - isi
ti - äiti
ma - Hilma
pappa - pappa / myös mikä tahansa muumihahmo
mamma - muumimamma
täsi - käsi
tääjjä - täällä
tuo - tuolla
tettä - vettä
pujjo - pullo
pajjo - pallo
kissa - kissa
awaa - avaa (ovi, kirja, laatikko)
vavva - vauva
pippi/peppi - peppi
pippi - pimppi (asiayhteys selviää sillä, että osoitetaan pimppiä)
nenä - nenä
ssshuu - suu
ka - jalka
kooorrva - korva
pää - pää
papa - napa
kakka - kakka
pissshi - pissi
to - auto
ppa - vaippa
mama - salama
hahahaa - ihahaa- tai peppi-laulu
ukka - lusikka
haar - haarukka
ihri - hiiri
ovava/ora - orava
tattu - hattu
kakku - kakku/pipari/ tms. herkku
njam-njam- namnam
au-au - au-au (kun sattuu)
aa-aa - nukkua/nukkumaan
pupu - pupu
pyye - pyyhe
takki - takki
tato - katso

Olisikohan niitä vielä muitakin... No, täydennetään listaa joskus, kun muistuu mieleen. Keskustelutkin sujuvat seuraavasti:
Hilma: "nenä" (osoittaen omaa nenäänsä)
Äiti: "Kyllä, siinä on Hilman nenä"
Hilma: "Aarro, nenä" (osoittaen Aaronia tai Aaronin nenää)
Äiti: "Kyllä, Aaronillakin on nenä"
Ja näin käydään yleensä läpi koko perhe :)
Tai sitten Hilma vain juttelee: "vavva aa-aaa", eli vauva nukkuu. Lisäksi sanotaan useiden eläinten äänet. Koko ajan enemmän ja enemmän tuolta neidiltä sitä juttua kuitenkin tulee.

"en mene muskariin"

Tänään ei sit mentykään Aaronin muskariin. Tästä ei ollut mitään viitteitä vielä minuuttia vailla muskarin alkua, vaan Aaron pöhköili aivan iloisena siinä aulassa, mutta kun olisi pitänyt mennä luokkaan sisälle, laittoi Aaron stopin. En taas ymmärrä, kun se on viime aikoina viihtynyt siellä niin hyvin. On kyllä varmasti väsynyt tänään, kun ei suostunut nukkumaan, ja herättiin tänään normaalia aiemmin. Katsellaan taas ensi viikolla. Aaronin mukaan ei mene silloinkaan. Ja tästä muskarilakosta ei kyllä ole ollut mitään viitteitä ennen tätä. Äiti on ymmällään.

Hilman neuvolassa

Tänään oli meidän porukalla aikainen herätys, kun piti ehtiä pikkuneidin neuvolaan 1,5-vuotistarkistukselle poikkeuksellisen aikaisin, jo klo 8.20. Ehdittiin kuitenkin, vastoin kaikkia odotuksia, ja ehdittiin syödä jopa aamupuuro, vaikka herättiin vasta seitsemältä. Tai no, minä heräsin, Hilma heräsi vartin yli, ja Aaron vasta, kun nostettiin sängystä.

Hilma kasvaa tasaiseen tahtiin, vaikka onkin hieman alle keskimittainen. Hilma menee tasaisesti omalla käyrällänsä, 78,5 cm oli nyt mitta (kolme senttiä lisää elokuulta), ja painoa oli 9,6 kiloa. Hoikka tyttö, sanottiin. Ja niinhän se onkin: reisimakkarat ovat lähestulkoon kadonneet, eikä pyllykään enää hylly niin paljon.

Piikkejä otettiin kaikille: Aaron ja minä saimme influenssa-rokotteet, Hilma sai vielä MPR:n lisäksi. Aaron oli aika reippaasti ja rauhallisesti paikallansa, mutta Hilma rimpuili senkin edestä. Lisäksi kävimme lääkärin luona, joka kurkisti korviin, kuunteli ja teki testejä. Neuvolakorttiin hän kirjasi näin: "Kasvu tasaista. Silmät symmetriset. Paikantaa äänen. Tuottaa puhetta. Kävely tasapainoista. Sydänäänet ja vatsa normaalit".

Neuvolasta suuntasimme Ankkapuistoon. Lapset laskivat liukumäkeä ja keinuivat. Hilma muisti myös sen, että kesällä siellä oli ankkoja, ja säntäsi lammelle päin katsomaan, mutta lampi oli jo tyhjänä, eikä ankkoja missään. "Kaak?" neiti sitten kysyi.

Leikkipuistossa emme ehtineet kovin kauaa olla, kun piti suunnata jo Hilman muskariin. Muskarissa oli tuttuja ja uusia lauluja. Hilma on siinä tullut Aaroniin, että kaikki tanssileikit pitäisi olla äidin sylissä. Aaron odotteli sivuhuoneessa piirrellen ja välillä kurkistellen. Jossain vaiheessa yritin houkutella häntä mukaan, mutta ei. Jotenkin pikkuherra on sen niin mieltänyt, että siskon muskarissa hän on siellä sivuhuoneessa. Oma muskari odottaa sitten illalla.

lounaalla kuultua

Tänään Aaron yllätti minut iloisesti, kun sanoi spontaanisti halaten "sinä olet maailman paras äiti!" Kyllähän sellainen pelasta päivän kuin päivän :)

Tosin, ei päivässä ole mitään vikaa ollutkaan. Kerhosta vähän myöhästyttiin, kun tuo talviromppeiten pukeminen ei mene vielä ihan rutiinilla, ja auton lasitkin piti raapata. Hilman kanssa jatkoimme matkaa kaupoille ja kahville mammakaverin kanssa, ja kävimme sitten vielä hetken verran leikkimässä. Hilma hörppäsi pillimehun alta viiden minuutin, ja niinhän siinä sitten kävi, että pissit tulivat läpi vaipasta. Onneksi saimme kaverilta vaatteita lainaan, ja pääsimme kuivana hakemaan Aaronia kerhosta.

Kotona syötiin, herkuteltiin Hilman nimipäivän kunniaksi jäätelökakulla (ikään kuin me ei ikinä muuten herkuteltaisi...), ja nyt sopiikin ottaa pienet tirsat!

värikylpyilyä

Hilman kanssa ollaan päästy kaksi kertaa värikylpyyn tänä syksynä, ja kaksi kertaa on jäänyt sairasteluiden vuoksi väliin. Tässä tunnelmia ensimmäiseltä kerralta.

Aamun säikäytykset

Aamuyöllä Aaron heräsi vessareissulle, ja katselin, että kakka on hieman löysällä. Aamulla sitten herätteli puoli kahdeksan aikoihin, ja kertoi, että pierettää. No, en siihen sen kummemmin reagoinut, mutta joskus myöhemmin kurkkasin sitten yövaippaan, kun muistin yöllisen vessareissun. Ja säikähdin ihan pirusti, kun vaipassa olikin punaista! Vaippaahan tuo pikkuherra ei varsinaisesti tarvisi, kun en edes muista, milloin sinne on viimeksi tullut jotain, mutta Aaron ei halua nukkua vielä ilman.

Soitin sitten hätäpäissäni terveyskeskukseen, ja yllätyksekseni pääsin heti läpi. Lääkäriaikoja ei kuitenkaan ollut, vaikka olin heti kahdeksalta liikkeellä, mutta täti puhelimessa kehotti käymään sairaanhoitajan luona, jonne pääsee ilman ajanvarausta.

Nappasin lähtiessäni vielä sen vaipan mukaan, ja suuntasimme taas kerran terkkariin. Sairaanhoitaja oli ihanan ystävällinen ja lohduttava, ja totesi, että verta oli verrattain vähän vaipassa, vaikka sitä olikin levinnyt ympäriinsä liman mukana. Ja kuulemma ihan pienestä haavastakin pepussa voi tulla paljon enemmän. Saatiin kehotukseksi vain seurata tilannetta, ja jos vielä tulee uudestaan, niin pitää sitten lähteä uudestaan lääkäriin.

Saatiin lupa myös mennä muskariin, ja sinne suuntasimme suoraan terveyskeskuksesta. Myöhästyimme vain muutaman minuutin. Hilma soitti todella hienosti kapuloita, mutta piiritansseista meidän neiti ei kyllä tykkää. Tai siitä yksintanssimisesta muutenkaan, vaan hänen pitää silloin päästä äidin syliin.

Nyt yritetään päikkäröidä, ja illalla tarkoituksena olisi päästä Aaronin muskariin. Aaronin päiväunille meno on vain ollut viime aikoina tavattoman vaikeaa, eikä pikkuherra meinaa nukahtaa lainkaan. Eihän tuon ikäinen välttämättä enää unia tarvitsisi, eikä Aaronkaan niitä joka päivä ota, mutta tänäänkin ollaan herätty aikaisin, ja minäkin tarvitsin unia ;)

isänpäivä

Isänpäiväaamu alkoi rauhaisasti. Hilmakin armahti aamusta, ja heräsi vasta puoli yhdeksän aikoihin. Keittelin ensin lapsille puurot, ja söimme kaikessa rauhassa, ennen kuin aloimme tehdä isille aamupalaa ja kortteja. Tässä vaiheessa Aaron taisi käydä kolme kertaa jo huikkaamassa isille jotakin makuuhuoneeseen, kun oli niin tohinoissaan, ettei meinannut housuissaan pysyä.

Lopulta lapset saivat luvan mennä makuuhuoneeseen kortteineen (kummallakin oli oma), ja Hilmakin kiikutti omaa korttiaan kiireesti. Isi sai myös lahjakortin hierojalle. Aamupalalla isille oli varattu croissanttia, sämpylää pekonin ja munan kanssa, tuorepuristettua omenamehua, viinirypäleitä ja teetä. Näytti maistuvan hyvin, myös lapsille, jotka hobittien tapaan söivät toisen aamupalan.

Kakkua söimme vasta lounaan jälkeen. Ohje oli napattu suoraan Pirkka-lehdestä, suklaa-mustikkakakku. Minun makuuni aika äklö-makea, mutta Aaron veti ruoan päälle kaksi palaa, ja olisi ottanut kolmannenkin. Hilma söi kakun päältä viinirypäleet, ja kerjäsi lisää.

Tautitilanne on astetta parempi. Molemmat kuulostavat ajoittain tukkoisilta, ja Aaron aina vaivihkaa pyyhkii nenää hihaansa. Hilma on oppinut ottamaan antibioottinsa sovulla, kiitos Tuukan. Ei enää itkua ja kirkumista ja pakottamista, ei äidin sormien pureskelua, vaan neiti iloisena imee ruiskusta lääkkeen. Väliin aina huikka vettä. En tiedä, mitä taikoja Tuukka teki, vai tottuiko neiti vain antibiootin makuun, mutta helpottaa kummasti.

"tahdon itsenäiseksi kääretortuksi!"

Kaikkea sitä kuulee kolmivuotiaan suusta. Otsikossa oleva itkun säestämä huudahdus tuli siitä, kun Aaron halusi itsensä rullattavaksi patjan sisään, ja ihan yksinään.

Meillä ollaan vielä oltu ihan kotioloissa, vaikka lapset eivät kuumessa olekaan, eivätkä edes niin mahdottoman räkäisiä. Aaron oli kuitenkin aamusta vielä niin tukkoisen oloinen, etten lähtenyt viemään kerhoon, enkä uskaltanut lähteä Hilmankaan värikylpyyn. Tämä kotonaolo aiheuttaa kyllä sen, että lapset hyppivät seinille, ja selvästi kaipaisivat jo muutakin kuin kotoilua. Ehkä jos huomenna pääsisi vaikka kotipihalle.

Lääkärikäyntiä

Tänä aamuna soittelin jo lääkäriaikaa lapsille. Hilmalla oli koko yön ja aamullakin vielä kuume korkealla, Aaronilla kohtuulliset 37,5°. Aika saatiin todella hankalasti 12.50, mutta pärjättiin, kun Hilma otti pienet tirsat aamupäivästä. Yöriekkumisen jälkeen olikin sopivasti väsynyt.

Lääkäri tarkisti ensin Aaronin, ja pikkuherra oli todella reippaasti lääkärissä. Tässä vaiheessa Hilma jo parkui ja sätki paniikissa minun sylissäni, niin Aaron meni ihan itse seisomaan lääkärin eteen, ja nosti paitaa ylöspäin, jotta lääkäri sai kuunneltua keuhkot ja sydämen. Aaron oli oli ihan ok, mutta Hilmalla todettiin vasemmassa korvassa välikorvan tulehdus. Antibiootteja siis. Mykoplasmaa minä itse epäilin, mutta lääkärin mielestä tämä jatkuva sairastelu on vain virusta toisen perään. Mykoplasmassa kuulemma olisi jatkuvaa kuumetta ja se menisi keuhkokuumeeksi. Parasta kai uskoa lääkäriä. Sinänsä ei yhtään haittaa, että ei tarvinnut viedä lapsia verikokeeseen.

Apteekin kautta kotiin, marjakiisseliä välipalaksi, ja päiväunille koko konkkaronkka. Hilma on tosin niin känkkäinen, että ei syö oikein mitään. Kiisselistä poimi mansikat ja vadelmat, ja sylissä pitäisi olla koko ajan. Sitä vartenhan äidit ovat, eikö?

sairaspäivä

Joo. Tuli sitten sairaspäivä. Yhdet oksut Hilmalta isin tyynylle päikkäreiden jälkeen. Kuumetta, kuumekiukkua ja väsymystä. Kumpikaan lapsista ei syönyt kunnolla, paitsi välipalalle tekemääni marjakiisseliä. Päiväunet jäivät hyvin lyhyiksi, ja niille mentiin harvinaisen ajoissa. Aaron ilmoitti yhdeltätoista, että haluaa mennä jo sänkyyn. Heräsivät sitten jo yhdeltä, ja viidestä seitsemään tein töitä, että pysyivät hereillä. Iltaa kohden kuume taas nousi, Hilmalla näytti 39,7°, Aaronilla 38,5°, mutta isompi raasu tärisi siinä vaiheessa niin vietävästi, että oli varmasti vielä nousussa. Aaron nukahti peiton alle, ennen kuin Tuukka ehti mennä lukemaan iltasatua. En muista, milloin meillä olisi lapset olleet unilla seitsemän aikaan. Tuskin koskaan? Yöstä ei varmaankaan tule helppo.

grrrh

Nonii, johan me oltiin melkein täysi viikko terveinä, että eikös jo olekin aika taas sairastaa? Molemmilla lapsilla päälle 38° kuumetta, toistaiseksi ei muita oireita. Eiköhän sieltä kuitenkin ihan kohta ne nuhat ja yskätkin tule... Tätä kyllä vähän mietin, kun nuo pallomeressä (=tautimeressä) riehuivat, mutta kun niillä oli niiiiin kivaa siellä. Silti ketuttaa aivan pikkaisen.

Reissu Aaronin linssin läpi