Tänään mentiin taas vaihteeksi yksillä päikkäreillä. Aamulla herättiin varttia vaille kahdeksan, ja normaalisti Aaron on ollut hereillä kaksi tai 2,5 tuntia ennen ensimmäisiä päikkäreitä. Pikkuherra vaikutti kuitenkin ensimmäisille päikkäreille laitettaessa niin pirtsakalta, ettei ollut oikein muuta vaihtoehtoa, kuin siirtää unia. Puolilta päivin herra vaikutti siltä, että tirsat maistuisivat. Nukkuikin ihan hyvin, heräsi puoli kolmen tienoilla. Mietin, että millä ilveellä jätkän saa pysymään hereillä iltaan asti. No, onneksi tuli vieraita, ja Aaron sosiaalisena tapauksena jaksaa mitä vain... Mutta oli sitten ihan yliyliväsy iltaunille laitettaessa, eikä meinannut nukahtaa millään. Tunnin verran meni, ennen kuin Aaron oli omasta mielestään tarpeeksi touhunnut sängyssä, ja sammahti. Ja kello oli siinä vaiheessa 21.15. Huohhh.
Tämä yliväsymys harvoin lupaa hyvää yötä, joten kauhunsekaisella jännityksellä odotan tulevaa :/
Ja on se kumma, mitä kaikkea vuoden ikäinen sängyssä touhuaa; Peitot tietysti myllätään kymmeneen kertaan. Trikoopeiton alle mennään piiloon, sitä yritetään pukea päälle, se laitetaan harteille, kummitusviitaksi, syliin (ja tätä jatkuu vaikka puoli tuntia). Ikkunaankin ylettää jo koputtamaan. Verhoja voi repiä. Unipupu ja tutti lentävät sängystä, ja niiden perään huudetaan, kunnes äiti antaa takaisin. Jalka tungetaan pinnojen välistä ja leikitään, että se on juuttunut kiinni ("äääääääää, äiti auta"). Yritetään saada äiti nauramaan sanomalla "kukkuu, kakku, kikka, kakkaa" jne, ja kurkkimalla pinnojen välistä. Ja kun mitään muuta ei enää keksi, voi aina tehdä kakat.
On se vaan niin suloinen ja lutunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti