Tapahtuipa toissailtana, kun olin laittamassa iltapuuroa, että oli hetken aikaa ollut hieman liian hiljaista. Ja hiljaisuushan ei tunnetusti ole hyvä merkki, kun lapsista on kyse. Lähdinpä siis katsomaan, mitä pikkuherra puuhaa. Ja mitä herra sitten puuhasi? Luki kaikessa rauhassa kirjaa ja kuunteli soittorasiasta Mozartia! Voi hurja. No, hyvä näin, ettei ollut tuhoamassa mitään :D
Ylläoleva kuva on otettu jo aiemmin päivällä, kun Aaron luki (myös ihan oma-aloitteisesti) eläinkirjaa tyynykasan keskellä. Aaron rakastaa noita sohvatyynyjä lattialla. Ne ovat ihanan pehmeitä, ja niiden päälle voi lötkähtää hyvin, niiden päällä voi kieriskellä ja kiehnätä. Jos sohvatyynyt jostain syystä on laitettu takaisin oikealle paikalleen, niin herra kiskoo niitä alas, mikäli vain ylettyy. Tosin se eilen korjasi niitä myös takaisin sohvalle... Hädin tuskin saa nostettua tuon kokoista tyynyä, mutta niin hän vain nosteli niitä sohvalle.
Tänään yritetään unia ilman tuttia. Tuttia Aaron on syönyt lähinnä nukkuessa ja vaunutellessa (ja autossa), ja ajattelin, että siitä saattaisi olla helpompi luopua nyt kuin myöhemmin. Ekoille päikkäreille Pikkuherra nukahti suht helposti ilman tuttiakin, vaikka hetken aikaa taisi etsiskellä sitä peiton alta. Äsken heräsi puolen tunnin unien jälkeen, mutta nukahti uudestaan, kun hieman silittelin. Katsotaan, miten toiset päikkärit sujuvat. Toivon, että tämä auttaisi yöllisiin tuttikeikkoihin. (Ai kuka kaipaa täysiä yöunia?) Tosin viime viime yönä Aaron heräsi itkien, ja tutti oli tukevasti suussa, eli aina ei voi tietää, mistä heräilyt johtuvat. Voi olla myös voimakas uniassosiaatio siitä, että äidin pitäisi olla sängyn vieressä. Sitä työstetään myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti