Toisille päiväunille Aaron ei nukahtanut ihan yhtä helposti kuin ekoille, mutta puolessa tunnissa silti. Päikkäreille mennessä tuli itkukiukku, josta selvittiin sylittelemällä ja heijaamalla. "Ti, ti, ti" hoki pieni, mutta meni kuitenkin nukkumaan ilman tuttia. Ja nukkui kaksi tuntia, mikä sotki kauniisti rytmin illan osalta.
Iltaunille lähdettiin ihan liian myöhään, lähinnä johtuen minun aikaansaamattomuudestani. Tarkoitus oli, että sängyssä oltaisiin 21.15 (heräsi päikkäreiltä 18.15), mutta mehän syötiin iltapuuroa vasta 20.45. Ja siitä meni kaaauuuan, ennenkuin oli tehty iltapesut, pesty hampaat, puettu yöpuku, luettu iltasatu jne., ja sängyssä Aaron oli vasta klo 22. Nyt Aaron ei vaikuttanut koko tuttia edes muistavan, mutta temmellystä riitti muuten hyvät 40 minuuttia ennenkuin uni voitti. Hyväntuulisena temmelsi kuitenkin. Yötä vähän jännitän, kuinka sujuu, kun yleensä Pikkuherra on muutaman kerran herännyt, ja tutilla sitten rauhoittunut.
5 kommenttia:
Hei, auttaisikohan meilläkin tutista luopuminen noihin yöllisiin tutinnostamisheräilyihin, joita on viime aikoina harrastettu lähes tunnin välein koko yön läpi...? No, voi olla, että pieni on vielä liian pieni siihen vieroituspuuhaan... Ehkä ne heräilyt helpottaa hammaskipujen helpottamisen myötä - toivossa on hyvä elää!
Jos olisin ollut keväällä viisas, olisin ottanut Kertulta tutin pois. Nyt sitä osataan pyytää ihan selkeäsanaisesti ja jopa vaatia vielä selkeämmin. Kokoajan vain mietin, että tutti pitäs ottaa pois, mutta vielä ei oo sopivaa hetkeä muka löytynyt. Koittakaa siis jaksaa mahdollisissa alamäissä tutin suhteen. Nyt siitä luopuminen on varmasti helpompaa kuin viiden kuukauden päästä.
-Henna
Mä luulen, että Aaronkin sitä tuttia pyytää, kun itkee, osoittaa lipaston päälle ja sanoo "ti, ti, ti". Tutit siis ovat siellä... mutta äiti voi leikkiä, ettei ymmärrä.
Mutta joo, ajattelin, että nyt vois käydä helpommin kuin myöhemmin. Päikkärit on menneet ihan ok, mutta yö ei vielä. Viime yönä annoin tutin, kun ei rauhoittunut millään, ja itsellä ei yöllä oikein kärsivällisyys riitä.
tai sit voi odottaa, niin kuin me, että laps täyttää kaks vuotta ja jo ylikin... ja syö nukahtaessaan tuttia. ups. on pari kertaa nukahtanut ilmankin kyllä, mutta aika intohimoisesti niitä (vähintään kaks kerralla) syödään (ja hierotaan pitkin kasvoja ja kaulaa) nukahtamisen hetkellä.
mutta, nyt sille voi toisaalta jo selittää asian. että kalavauvoille. oli ainakin teoriassa ihan innostunut viemään tuttinsa maretariumiin, saa nähdä kuinka toimii käytännössä. se nähdään lokakuussa, reissun jälkeen. apua! :D
toinen vaihtoehto on, että tutit menisivät rikki (= pala kärjestä naks), mutta jos kalavauvojen tutintarve -teema toimii, niin mennään sillä! se on ajatuksena aika suloinen, ja olisi selkeä ehkä lounankin tutillisuuden suhteen, että kun siskokin on vielä vauva, niin. pitää vaan toteuttaa pian, ettei tajua alkaa ihmetellä, miksei niitä tutteja näy yhdelläkään kalalla...
tarinoinnin pointti? siistii jos tutittomuus onnistuu suht kivuttomasti! :)
Nyt muutaman yön jälkeen Aaron ei vaikuta tuttia kaipaavan ollenkaan. Ja kyllä, unet ovat parantuneet :) Toivottavasti pysyykin näin...
Lähetä kommentti