hei muu-uuumii

Tai oikeammin "ei mmmmiiiii", miten Aaron sen laulaa :) Hassua, että Aaron on ottanut Muumit laululistalleen, vaikka emme ole kyseistä sarjaa vielä seuranneet. Aiemmin laulettiin sitä maamammaa-kohtaa, nyt lauletaan "hei muumi".

Tänään oli reissupäivä, kun minulla oli opintoihin liittyvä tapaaminen Lahdessa, ja samalla kävimme myös minun setäni luona kylässä. Vaikka olikin ihan antoisa ja hauska päivä, niin reissupäivä tarkoittaa Aaronille aina sitä, että rytmi on taas hakusessa... Matkat menivät kuitenkin yllättävän hyvin, ja Aaron nukkui autossa molempiin suuntiin.

Aaronin ruokalistalle on nyt ilmestynyt kotipihan omenat :) Tässä meidän sisäpihalla on muutama omenapuu, ja niistä saa vapaasti poimia. Pari kertaa olemme Aaronin kanssa käyneet hakemassa omput ja syöneet ne keinussa. Tänään herra sitten muisti kesken hiekkaleikkien, että pihan toisessa päässä niitä omenoita on, ja lähti kovaa kyytiä sinne päin omenoita etsimään. Aaron oppi nopeasti itse puraisemaan omenasta palasia, ja kovalla tarmolla saa melkein koko omenan nakerrettua :)

Päivärytmittömyys

Tällä hetkellä elämme aika lailla päivärytmittömästi. Toisinaan mennään yksillä päiväunilla, toisinaan kaksilla. Joskus illat venyvät lähelle yhtätoista, kun toisina iltoina Aaron nukkuu jo kahdeksan pintaan. Aamut vaihtelevat seitsemän ja yhdeksän välillä...

Nämä aamuheräämiset vaikuttavat varmaan eniten meidän rytmiin. Jos herätys on seitsemältä, on pakko mennä kahden päikkärin taktiikalla, kun Aaron ei muuten jaksa vielä koko päivää. Silloin ensimmäiset päiväunet ovat siinä klo 10–11 välillä, ja toiset sitten klo 15–16 välillä. Mutta jos herätys on vasta yhdeksältä, niin unille mennään yhden maissa, ja illasta tulee todella pitkä. Kai tämä tästä jossain vaiheessa tasaantuu?

Tutittomuus jatkuu. Toisena yönä en antanut tuttia herralle enää ollenkaan. Yritin aamulla, mutta Aaron sylkäisi sen pois. Ja sen jälkeen en ole koko tuttia tarjonnut. Eikä Aaron vaikuta sen tutin perään enää kaipaavan. Siihen vaikuttanee myös torstaina alkanut nuha, joten Aaronin on varmaan helpompi hengittää ilman tuttia.

Nuha vaikuttaa myös jonkin verran nukkumisiin. Viime yönä heräiltiin neljän ja kuuden välillä jonkin verran, ja nyt päiväunillakin rohisee. Mietin eilen myös, että onkohan pienellä kurkku kipeänä, kun syöminen oli niin vaikeaa. Toivottavasti paranee pian.

tutitta, osa 2.

Yöllä sorruin antamaan Aaronille tutin. Kaksi kertaa. Jotenkin vain rättiväsyneenä kesken unien ei jaksanut kovin kauaa yrittää muita rauhoittelukeinoja. Ja se tutti sitten auttoi. Mutta puoli kahteen asti Pikkuherra nukkui ilman tuttia. Ja tänään päiväunet menivät ilman tuttia, tosin ne olisivat saattaneet olla pidemmät tutilla. Tai sitten ei, kun Aaronille tuli tänään nuha :( Ja tuosta nuhasta + tutittomuudesta johtuen yöunille nukuttaminen oli tänään jotenkin ekstrasuperpitkä ja itkuinen.

Tänään oli nuhaa lukuunottamatta varsin mukava päivä, kun Taina-kummi kävi Aapon ja Lounan kanssa kylässä. Aaron jopa hieman esitteli Lounalle leluja/kirjaa, mikä oli ihan ihme. Äitin syliin piti kuitenkin päästä heti, kun otin Lounan syliin. Ja Aapo on aina yhtä valloitava ja pienemmät huomioon ottava :) Kävimme läheisessä leikkipuistossa leikkimässä, katsoimme kotona Pingua ja kuuntelimme musiikkia. Päiväunet pienet herrat nukkuivat samaan aikaan, mikä olikin operaatio :D Aaron piti kaikin keinoin bileitä yllä pinnasängyssä, mutta sammahti sitten lopulta, jonka jälkeen Aapokin pääsi unten maille.

Illemmalla tuli Hanna vielä kylään, ja piipahtipa Paula ja Jami-koirakin. Aaron oli taas ihan onneissaan koirasta, ja uskalsi lopulta jopa taputtaa. (Ensin yritti ottaa hännästä kiinni...) Ja oli tosi hauskaa, kun Jami nuoli kaurapuuron jäämät naamalta :D

Ensi yöstä ennustaisin haastavaa, kun tuo nuha hankaloittaa elämää. Tutin varmaan annan, kun Aaron herää ensimmäisen kerran...

tutitta

Toisille päiväunille Aaron ei nukahtanut ihan yhtä helposti kuin ekoille, mutta puolessa tunnissa silti. Päikkäreille mennessä tuli itkukiukku, josta selvittiin sylittelemällä ja heijaamalla. "Ti, ti, ti" hoki pieni, mutta meni kuitenkin nukkumaan ilman tuttia. Ja nukkui kaksi tuntia, mikä sotki kauniisti rytmin illan osalta.

Iltaunille lähdettiin ihan liian myöhään, lähinnä johtuen minun aikaansaamattomuudestani. Tarkoitus oli, että sängyssä oltaisiin 21.15 (heräsi päikkäreiltä 18.15), mutta mehän syötiin iltapuuroa vasta 20.45. Ja siitä meni kaaauuuan, ennenkuin oli tehty iltapesut, pesty hampaat, puettu yöpuku, luettu iltasatu jne., ja sängyssä Aaron oli vasta klo 22. Nyt Aaron ei vaikuttanut koko tuttia edes muistavan, mutta temmellystä riitti muuten hyvät 40 minuuttia ennenkuin uni voitti. Hyväntuulisena temmelsi kuitenkin. Yötä vähän jännitän, kuinka sujuu, kun yleensä Pikkuherra on muutaman kerran herännyt, ja tutilla sitten rauhoittunut.

Aaron lukee

Tapahtuipa toissailtana, kun olin laittamassa iltapuuroa, että oli hetken aikaa ollut hieman liian hiljaista. Ja hiljaisuushan ei tunnetusti ole hyvä merkki, kun lapsista on kyse. Lähdinpä siis katsomaan, mitä pikkuherra puuhaa. Ja mitä herra sitten puuhasi? Luki kaikessa rauhassa kirjaa ja kuunteli soittorasiasta Mozartia! Voi hurja. No, hyvä näin, ettei ollut tuhoamassa mitään :D

Ylläoleva kuva on otettu jo aiemmin päivällä, kun Aaron luki (myös ihan oma-aloitteisesti) eläinkirjaa tyynykasan keskellä. Aaron rakastaa noita sohvatyynyjä lattialla. Ne ovat ihanan pehmeitä, ja niiden päälle voi lötkähtää hyvin, niiden päällä voi kieriskellä ja kiehnätä. Jos sohvatyynyt jostain syystä on laitettu takaisin oikealle paikalleen, niin herra kiskoo niitä alas, mikäli vain ylettyy. Tosin se eilen korjasi niitä myös takaisin sohvalle... Hädin tuskin saa nostettua tuon kokoista tyynyä, mutta niin hän vain nosteli niitä sohvalle.

Tänään yritetään unia ilman tuttia. Tuttia Aaron on syönyt lähinnä nukkuessa ja vaunutellessa (ja autossa), ja ajattelin, että siitä saattaisi olla helpompi luopua nyt kuin myöhemmin. Ekoille päikkäreille Pikkuherra nukahti suht helposti ilman tuttiakin, vaikka hetken aikaa taisi etsiskellä sitä peiton alta. Äsken heräsi puolen tunnin unien jälkeen, mutta nukahti uudestaan, kun hieman silittelin. Katsotaan, miten toiset päikkärit sujuvat. Toivon, että tämä auttaisi yöllisiin tuttikeikkoihin. (Ai kuka kaipaa täysiä yöunia?) Tosin viime viime yönä Aaron heräsi itkien, ja tutti oli tukevasti suussa, eli aina ei voi tietää, mistä heräilyt johtuvat. Voi olla myös voimakas uniassosiaatio siitä, että äidin pitäisi olla sängyn vieressä. Sitä työstetään myöhemmin :)

Voi pyhä rytmi

Tänään mentiin taas vaihteeksi yksillä päikkäreillä. Aamulla herättiin varttia vaille kahdeksan, ja normaalisti Aaron on ollut hereillä kaksi tai 2,5 tuntia ennen ensimmäisiä päikkäreitä. Pikkuherra vaikutti kuitenkin ensimmäisille päikkäreille laitettaessa niin pirtsakalta, ettei ollut oikein muuta vaihtoehtoa, kuin siirtää unia. Puolilta päivin herra vaikutti siltä, että tirsat maistuisivat. Nukkuikin ihan hyvin, heräsi puoli kolmen tienoilla. Mietin, että millä ilveellä jätkän saa pysymään hereillä iltaan asti. No, onneksi tuli vieraita, ja Aaron sosiaalisena tapauksena jaksaa mitä vain... Mutta oli sitten ihan yliyliväsy iltaunille laitettaessa, eikä meinannut nukahtaa millään. Tunnin verran meni, ennen kuin Aaron oli omasta mielestään tarpeeksi touhunnut sängyssä, ja sammahti. Ja kello oli siinä vaiheessa 21.15. Huohhh.

Tämä yliväsymys harvoin lupaa hyvää yötä, joten kauhunsekaisella jännityksellä odotan tulevaa :/

Ja on se kumma, mitä kaikkea vuoden ikäinen sängyssä touhuaa; Peitot tietysti myllätään kymmeneen kertaan. Trikoopeiton alle mennään piiloon, sitä yritetään pukea päälle, se laitetaan harteille, kummitusviitaksi, syliin (ja tätä jatkuu vaikka puoli tuntia). Ikkunaankin ylettää jo koputtamaan. Verhoja voi repiä. Unipupu ja tutti lentävät sängystä, ja niiden perään huudetaan, kunnes äiti antaa takaisin. Jalka tungetaan pinnojen välistä ja leikitään, että se on juuttunut kiinni ("äääääääää, äiti auta"). Yritetään saada äiti nauramaan sanomalla "kukkuu, kakku, kikka, kakkaa" jne, ja kurkkimalla pinnojen välistä. Ja kun mitään muuta ei enää keksi, voi aina tehdä kakat.

On se vaan niin suloinen ja lutunen.

vauva-kinoilua

Torstaina kävimme Aaronin kanssa jo toisen kerran elokuvissa Helsingissä. Aaron ei leffasta niin perustanut, mutta viihtyi ihan mainiosti teatterissa. Leffaseurana meillä oli Kamila-täti ja Maria-serkku, sekä Salla ja Lotta.

Vauvakinossa oli parempi palvelu kuin odotinkaan tai tiesin. Aaron nukkui, kun leffa oli alkamassa, niin hänet pystyi jättämään vahtimestarien hellään huomaan salin ulkopuolelle. Vahtimestari tuli sitten kertomaan, kun Aaron heräsi. Leffan aikana Aaron söi lounasta, rusinoita ja aika monta maissinaksua, mutta aikaa jäi myös salissa seikkailuun.

Leffan jälkeen kävimme vielä lounaalle. Aaronkin sai maistaa lohipastaa, ja onnistuipa dippaamaan sormensa myös äidin tiramisuun.

Junamatkatkin menivät ihan ok. Paluumatkalla Aaron oli vain hyvin, hyvin väsynyt, ja tästä johtuen hieman känkkäränkkänä. Mutta kuka sitä nyt matkalla nukkuisi, etenkin jos on mukana HBL:n heliumpallo? Menomatkalla Aaronille maistui konduktöörin antama lastenlippu. Huomasin vasta, kun lippu oli melkein kokonaan syöty...

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa avoimessa päiväkodissa leikkimässä. Harmi vain, että siellä ei siihen aikaan ollut ketään muita. Aaronia tämä ei liiemmin haitannut – saipahan kolmen aikuisen jakamattoman huomion ja vapaan pääsyn kaikkiin leluihin. Siellä leikkiessä Aaronilta tuli uusi sana: "hauu", eli haloo.

Viime viikonloppuna mustikassa Jämsän synninlukossa

Jos kukaan ei kippistä Aaronin kanssa, niin se on tehtävä itse! Toisessa mukissa maitoa, toisessa vettä.

Maito on hyvää!

Tai sitten ei... Aaron urheasti maistaa maitoa, mutta aina se ensireaktio siihen on puistatus tai vähintään pieni hyi-irvistys. Kuitenkin, kun hänelle on kovasti sanottu, että "maito on hyvää, namnam", niin sekunnin päästä pikkuherra hymyilee, maiskauttaa suutaan ja saattaa jopa sanoa mammam (=namnam). Todella uskottavaa? :D Tämän jälkeen Aaron saattaa ottaa jopa toisen kulauksen maitoa nokkamukista, mutta ei sitä maitoa vielä kovin paljon mene. Yrityksen puutteesta ei voi kuitenkaan moittia...

Kotiruokaa

Tänään loppui Tuukan loma, ja me olemme Aaronin kanssa taas kaksin kaiket päivät. Paluu arkeen siis... Aaron aamulla ihmetteli kovin, että minne se isi oikein meni.

Viime viikon lopulla teimme vielä viimeisen lomareissun, ja kävimme Jämsässä moikkaamassa mummia, pappaa ja Honey-koiraa. Aaronkin uskalsi jo toisena päivänä ihan itse taputella koiraa hieman :) Jämsässä Aaron pääsi taas kerran mustikkametsään, ja nautti oikein kovasti.

Sunnuntaina oli taas yksi virstanpylväs, kun Aaron sai ensimmäistä kertaa syödä ihan samaa ruokaa kuin äiti ja isi. Listalla oli perunoita ja jauhelikastiketta, porkkanaraastetta ja raejuustoa. Todella eksoottista :D Mutta Aaronille tämä upposi tosi hyvin, vaikka soosissa olikin mausteita jonkin verran. Ja pikkuherra oli oikein tyytyväinen, kun sai itse syödä lusikalla. Lusikan käyttöä olemme treenanneet jo jonkin aikaa raejuuston kanssa, ja synttärikakun syöntikin sujui hyvin omalla lusikalla. Kyllähän siitä sotkua tuli, kun yllättäen ruoka ei pysy lusikassa, jos sitä heiluttelee ilmassa... Nyt varmaan jonkin aikaa syödään sekä purkkiruokaa että kotiruokaa, riippuen äidin ahkeruudesta ;)

Ja loppuun Aaron-suomi-sanakirja:
tittii - kukkuu
kitti(s) - kippis
ki - kissa tai koira
ptrrrrrm - auto
tä/tö/ke - yleispäteviä joka tilanteeseen, kun osoitetaan jotain esinettä, ja oletetaan aikuisen sanovan kyseisen objektin nimen

1-vuotisneuvola

Taas se neuvolantäti totesi, että Aaron on "touhukas poika. Kävelee ilman tukea varmasti ja hyvin. Sanoja, tavuja tapailee. Kuulo +/+, näkö +/+". Lisäksi saatiin pentavac-rokote, jonka aikana Aaron oli isin sylissä. Hienosti Aaron sen piikin kesti, vähän sanoi, että "äääh", mutta ei sen kummemmin parkunut. Lisäksi Aaron esitteli heti alkuunsa parhaita taitojansa: potki palloa minkä kerkesi ja touhottaen tutki leluja sekä sai itsensä solmuun kuminauhan kanssa... Pallon potkimista testataan kuulemma vasta 2-vuotisneuvolassa.

Niin, ne strategiset mitat vai? Pituutta 78,5 cm ja painoa 9970 grammaa, pään ympärys 45,8 cm. Pituuskäyrä lähti hivenen taas nousuun, mutta paino-pituuskäyrä menee tasaisesti siellä -10-käyrällä. Mutta siellä se paino on koko ajan mennyt, niin ei tarvitse murehtia. Aaron vain on hoikka poika.

Kotiruokaan pitäisi sitten pikkuhiljaa siirtyä... Ja seuraava neuvola-aika on vasta puolen vuoden päästä!

Yksivuotias taapero

Meillä ei ole enää vauvaa, vaan meillä on taapero. Ja taaperolla on suussaan jo kuusi hammasta. Taapero myös kävelee, kiipeilee, nousee portaita, tulee alas sängystä, pinoaa palikoita, avaa pesukoneen luukun, jemmaa tavaroita, tanssii, leikkii ja hurmaa vanhempansa joka päivä uudelleen. Vuosi on hurahtanut todella nopeasti... Vasta eilenhän me tultiin kotiin laitokselta?

Vuosi sitten vai vasta eilen?

Aaronin syntymäpäivä on kulunut rauhallisesti isin ja äidin kanssa kotona. Leikkipuistossa käytiin liukumassa mäkeä ja keinumassa. Tällä reissulla Aaron keksi liukumisen ihanuuden: kiipesi itse portaat ylös (isi tuli takana, ettei pieni vain kaadu), ja äiti sitten oli mäessä auttamassa. Ei sitä paljon tarvinnut auttaa siinä mäessä, mutta en vain uskaltanut antaa vielä laskea yksin...

Mutta kyllä tätä yksivuotissynttäriä on juhlittukin, juhlat vaan olivat jo eilen. Vieraita kävi oikein mukavasti (kiitoksia kaikille!), ja Aaron näytti nauttivan väenpaljoudesta, ihme kyllä. Yleensä Aaron jänskättää, kun meille tulee ihmisiä, mutta nyt pikkuherra mennä touhotti entistä enemmän. Lahjoja tuli valtavasti, ja nyt ei ainakaan leluista ole pulaa vähään aikaan... Ja kaikkien uusien lelujen lisäksi oli ilmapalloja, niin johan oli Aaronilla lystiä :) Kakku oli mustikka-täytekakku, koristelu Pingu-aiheinen, kun se on ensimmäinen ohjelma, jolle Aaron on nauranut. Ja Aaron tunnisti kakun Pingun, osoitteli sitä, ja sanoi kovasti "ti, ti".

Oma tahto tuolla pienellä voimistuu koko ajan. Jos hän ei jotain tavaraa saa, minkä haluaisi, niin kovaan ääneen herra siitä kyllä kertoo. "annnannannann" vain kuuluu, kun Aaron komentaa. Nyt pitäisi kai alkaa pitää tiukempaa kuria, eikä vain hövelisti antaa kaikkea? Mutta kun toinen on vasta oppinut kunnolla pyytämään, ja äitikin joskus ymmärtää, mitä pieni haluaa, niin kovasti aina tahtoisi antaa. Mutta rajansa kaikella toki.

Tässä synttärikuvia:

the cake

Aaron ei ihan vielä ymmärtänyt kynttilän puhaltamista

Vieraiden juhlaeleganssia. Kuvassa Louna, Ainomaaria ja Maria <3

Aaron maistelee kakkua. Mitäköhän ilmeestä pitäisi päätellä?

Turvaistuin

Jee, nyt saimme vihdoin viimein hankittua Aaronille turvaistuimen. Valinta kallistui tällä kertaa Britaxin Multitechiin. Aaronkin istui siinä ihan tyytyväisenä.

Eilen oli reissupäivä. Aamulla lähdimme ajamaan Helsingin kautta Espooseen Tuukan mummolaan, ja sieltä vielä Tuukan serkun tuoretta tyttövauvaa katsomaan (oikein suloinen tapaus!). Kotona olimme vasta myöhään illalla, ja lieneekö siitä johtunut tavallista hankalampi yö, tai sitten se oli jotain aivan muuta. Pikkuherra kuitenkin heräili taas normaalia enemmän.

Tänään oli Aaronilla iloinen jälleennäkeminen, kun Tuukka kaivoi parvekkeen pöydän rojukasan alta mobileen kuuluvan soittorasian. Se ei ole moneen kuukauteen ollut käytössä, kun Aaron kohteli sitä hieman kovakouraisesti, eikä sitä sängyssä enää voinut pitää, kun siellä se häiritsi nukkumaanmenoa. No, tänään Aaron siis näki sen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ja parkuhan siitä tuli, kun ei heti saanut laitetta käsiinsä. Ja uusi parku, kun laitteessa ei ollutkaan pattereita, eikä musiikki mennyt nappuloista päälle. Lopulta isi heltyi, ja laittoi patterit soittorasiaan. Oli niiiiin onnellisen näköinen poika, kun pääsi rakkaan lelunsa pariin :) Aaron joutui jopa harkitsemaan, että tullako tissille vai leikkiäkö soittorasialla (ja yleensä tissi on ihan ylitse kaiken näin iltaisin). Lopputulema oli, että soittorasia seurasi mukana äidin syliin... Pitänee antaa soittorasialle nyt jatkoaikaa.

Täältähän näkee kauas!

Ja unetkin maistuvat hyvin

Hiiuli hei, huolta nyt ei....

Viime perjantaina Aaron pääsi ensimmäistä kertaa laivaan ja merelle, kun lähdimme viikonlopun viettoon Aaronin kummien mökille. Vaikka oli myöhäinen ilta, kun alus lähti liikkeelle, jaksoi Aaron hienosti koko matkan Haapasaareen. (Matka kesti n. 1h 45min.) Perjantaina kävimme vain pikaisesti kannella, kun vettä sataa tihuutti. Aaron flirttasi koko matkan ajan kaikille kanssamatkustajille, ja viihtyi aluksessa vallan mainiosti.

Ennen mökille lähtöä ehdimme käydä vielä Maretariumissa ihastelemassa kotimaan kaloja. Aaron tykkäsi kaloista kovasti, ja suorastaan lumoutui karpista.

Onneksi lauantai valkeni kauniina, ja aurinko paistoi koko päivän. Raikas merituuli vilvoitti kuitenkin mukavasti, eikä missään vaiheessa tullut liian kuuma. Aaronkin nukkui ensimmäisen yön aitassa oikein makoisasti, ja päiväunetkin lauantaina olivat ekstrapitkät. Lauantaina touhuttiin pihapiirissä, käytiin kaupassa, saunottiin ja syötiin jäätelöä. Aaronkin sai maistaa, ja kovasti olisi halunnut lisää :) Lisäksi ihasteltiin Aapon (2-v)kaloja, jotka Aapo sai ihan omasta katiskasta.

Lauantain ja sunnuntain vastainen yö ei mennytkään niin hyvin kuin edellinen, mutta nukuttiin me hieman kuitenkin. Sunnuntainakin leikittiin vielä pihalla, syötiin viinimarjoja pensaasta ja ihan vain chillailtiin :) Kaikin puolin mukava reissu, eli kiitokset Tainalle ja Antille (ja Tarjalle), että pääsimme käymään. Sunnuntaina olimme kotona puoli yhdentoista maissa illalla, ja ihme kyllä, saimme Aaronin heti uudestaan unille. Maanantai menikin sitten matkaväsymystä potiessa...

Aaronin on yhä toisinaan hieman mustasukkainen. Tai, mihinkäs se katoaisi ihan yhtäkkiä? Pikkuherra hyvin tarkkaan katsoo, jos minä pidän jotain vierasta vauvaa sylissä, tulee viereen, saattaa taputtaa polvelle, että "äiti, minä olen tässä". Haapasaaressa herraa harmitti, kun pidin pientä Louna-vauvaa. Aaron rauhoittui kyllä sitten, kun pääsi myös äidin syliin.

Viime viikolla Aaron oppi uuden sanan: Kippis! Tai Aaron sanoo sen kyllä muodossa kitti, tai kittis. Samalla pitää sitten kolauttaa nokkamukia äidin/isin lasiin, ja juomisen jälkeen sanotaan "ahhhhh". Eli kippis on hallussa :D Erittäin hyödyllinen sana, eikö?

Pelastusliiveissä oli näppärä lenkki, josta pidettiin tiukasti kiinni...

Äiti yrittää laittaa huppua paremmin suojaamaan, mutta Aaronin mielestä moiset huput ovat aika turhia...

Teklassa sisällä Aapon kanssa. "jos mä näytän kieltä näin, niin kaikki varmaan nauraa mulle"

Nam, näin iso raparperi! (Jota ei kyllä oikeasti syöty)

Pihalla on mukava leikkiä

Kaverin kuormurilla on toki kivempi leikkiä kuin omalla!

Isin kanssa kannella paluumatkalla