Reviiri laajenee

Viikonloppu ja alkuviikko meni meillä vauhdikkaasti. Perjantaina lähdimme mumuskan luo Inkeroisiin. Lauantaina kävimme Kotkassa kylässä, jossa Aaron kohtasi Kissoja. Aaron tykkäsi kissoista aivan hulluna: hekotteli ja kikatteli ja konttasi kohti. Kissoilla onneksi oli terve itsesuojeluvaisto, ja väistivät Aaronia :D Sunnuntaina kävimme Loviisassa rippijuhlissa. Aaron jaksoi hienosti olla kirkossa koko seremonian ajan, vaikka vähän sitä jänskätin. Flirttaili vain mokoma meidän takana istuvalle naiselle :) Loviisasta nappasimme mukaan kummityttöni Tean, joka viipyi meillä keskiviikkoon asti. Nyt sitten päästään taas ehkä normaaliin päivärytmiin...

Aaron on kehittynyt konttauksessa jo oikein nopeaksi. Kuuluu vain "läps läps läps", kun pienet kädet osuvat lattiaan. Viime viikolla hän otti jo vähän välimatkaa äitiin, mutta nyt parina päivänä on kontannut ihan näkymättömiin toiseen huoneeseen. Vessassa oleva isi kiinnosti enemmän kuin keittiössä oleva äiti. Samoin eteisen kengät ovat tosi pop... Sellainen pieni tutkimusmatkailija. Tänään Aaron myös ensimmäisen kerran lähti konttaamaan minun perääni, kun menin olohuoneesta keittiöön. Ja perille asti tuli, vieläpä nopeasti! Eikä tuota enää mitkään pienet esteet pitele kiellettyjen paikkojen (tietokone, rikkaimuri, pistorasiat, jne.) luota. Tyynyt on tehty ylitettäviksi, kuten myös kenkäröykkiö. Sitteriin olisi kiva kiivetä, mutta siihen ei ihan vielä taidot riitä.

Tänään otettiin ruokalistalle liha, tarkemmin ottaen kana. Se upposi hyvin bataatin ja parsakaalin kera. Erilaisia hedelmäsoseita on mennyt jo jos jonkinmoista, kasviksissa on vielä vähän suppeampi valikoima (bataatti, peruna, porkkana, parsa- ja kukkakaali). Nyt testaillaan lihaa muutama päivä, ja sitten otetaan mukaan vilja. Aloittanen riisipuurolla.

"vähän jos koskis..."

"kas, mikäs se tuolla?"

Niin lähellä, mutta niiiiin kaukana.

Ekaa kertaa kirkossa

Pikkuherra hartaana

Aaron tykkäsi pikkuserkku Teasta :)

Keilaamista on tylsä vain katsella

vhäshyyyyttttäää

Joo. Aaron treenaa. Yötäpäivää. "Ja minähän nousen, tai minä kiljun ja nousen!" Oiskohan vika siinä, että olemme kovasti kehuneet pienoista seisomisesta, niin nyt hän sitten pyrkii pystyyn koko ajan? Tai no, luultavasti hän yrittäisi harjoitella uusia asioita muutenkin.

Väsyttävää on, että seisomista harjoitellaan myös syötön jälkeen yöllä, jonka jälkeen melskataan tunti tai pari. Vaikka herraa kuinka yrittäisi laittaa makuuasentoon, taputella, silitellä tai antaa ihan olla vaan, niin hän salamannopeasti kääntää peppunsa ympäri, käy konttausasentoon ja sinnikäästi tarttuu pinnoihin. Aina uudestaan ja uudestaan. Voisihan hänen toki antaa seisoakin ihan siinä laitaa vasten, mutta jo hetken kuluttua tulee huuto, kun siitä ei pääsekään omin voimin alas. Tai sitten muksahdetaan, jonka jälkeen tulee huuto. Kolmas vaihtoehto on, että herra hivuttautuu kohti sängyn keskiosaa ja mobilea. Kas: seisten saakin napattua kiinni mobilessa roikkuvista pehmoeläimistä :) Jep, pitää joko ottaa se mobile pois tai laskea sängyn pohja ihan alatasolle... Ei enää puhettakaan, että Aaron nukahtaisi itsestään. Eikä siinä oikein voi tassutellakaan, kun toinen vain seisoo. Ideoita?

Ruokalista on taas pidentynyt. Uusia makuja on ollut mango (upposi tosi hyvin) ja luumu (namia). Tänään meni yllättävän hyvin myös peruna-parsakaali-sose, jota vähän epäröin.

Nuhaisuus jatkuu vieläkin. Luulin sen jo helpottaneen, mutta tänään Aaron on taas ollut tukkoisempi. Toivottavasti ei mene pahemmaksi.

Todisteet seisomisesta

Nyt niitä vihdoin on, eli kuvia seisomisesta :) Se käy nykyään hyvin nopeasti, ja tueksi kelpaa ihan mikä vain, mistä Aaron saa otteen. Tänään Pikkuherra nousi ensimmäisen kerran sohvaa ja jakkaraa vasten.

Konttaus on lähtenyt sujumaan myös vauhdikkaammin. Pelottavan vauhdikkaasti, kerrassaan. Ja tänään Aaron ensimmäisen kerran bongasi pistorasian! Huomenna siis ostamaan lapsisuojuksia niihin...

"Sängyssä kuuluukin seistä, eikö?" Kohta pitänee laskea pohja alatasolle...

"Kiinni jäin." Kun isi on flunssassa, eikä hellittele Aaronia, niin Aaron yrittää hellitellä isiä.

Tässä Aaron on hieman siirtynyt vasemmalle. Hän siis kovasti jo yrittää tapailla sivuaskeleita seisten, mutta yleensä yritys päättyy muksahtamiseen. Ihana kirahvipeppu!

Värikylvyssä mustaa ja valkoista

Tänään oli toinen kerta värikylpyä Riihimäen Taidemuseolla. Ja kyllä sitä voi sanoa oikeasti kylvyksi, kun ainakin meidän Pikkuherra on yltäpäältä sotkussa. Aaronin tyyli taiteilla on hyvin kokonaisvaltainen: ryömitään koko paperin/kankaan yli ja liiskataan värit mahalla. Väreinä käytettiin tällä kertaa lääkehiiltä ja soijajogurttia.

Taidetuokion jälkeen pieni oli aivan naatti ja nukkui pari tuntia ihan sikeästi, kunnes minä menin herättelemään seuraavaan toimintaan. Oli sääli herättää, mutta kun oli sovittu tapaaminen kahdeksi, niin ei auttanut muu.

Pieni on vieläkin nuhainen, mutta ei muuten vaikuta kipeältä. Tuukka sitä vastoin näyttäisi saaneen tämän minulla ja Aaronilla olleen flunssanpoikasen ihan isosti. Saisikohan sitä vastustuskykyä ostettua jostakin?

yötreenausta

Jei, nyt Aaron todellakin on keksinyt sen seisomisen. Harmi vain, että sitä pitää treenata yölläkin, esim. klo 3.14–4.45. Ja kun ei se suju vielä ihan niin turvallisesti kuin soisi, niin jonkun pitää hieman katsoa perään. (Vaikka pieni onkin sängyssä). Tai se nouseminen sujuu todella hyvin ja nopeasti jo, mutta laskeutuminen onkin toinen juttu. Se käy yleensä niin, että irrotetaan kädet sängyn laidasta ja arvotaan kaatumissuunta... Ja sitten muksahdetaan joko patjalle tai sängyn laitaan.

Tästä kaatuilusta johtuen yritin hillitä nousemista viime yönä ottamalla reunapehmusteen pois sängystä. Aaron siis otti aina ensin siitä tukea, ja sen jälkeen otti vasta sängyn laidasta kiinni. Mutta kuinkas sitten kävikään? Poika opetteli tietysti kiipeämään pinnoja pitkin. Eli tukeva ote sängyn pinnasta ja sitkeästi ylöspäin. Ja sekin käy jo hyvin nopeasti. Ja nyt kun se reunapehmuste on poissa, niin tutit voi todella helposti heittää lattialle. Äiti noutaa, heh.

Entä muualla sitten? Kirjahyllyä vasten on eritoten näppärä kiivetä. Samoin isin/äidin jalkaa. No, ylipäänsä kaikkea vasten, mistä vain saa otteen... Mikä kiire tuolla muksulla on? Eihän hän vielä edes istu, ja nyt pitäisi jo seisoa.

Tänään emme menneet vauvauintiin, kun sekä Aaron että minä olemme nuhassa. Ei viitsi ottaa riskiä, että pahenisi. Ja enpä minä viime yön jälkeen olisi minnekään jaksanutkaan. Mikäli tilanne ei tästä pahene, niin menemme kuitenkin huomenna värikylpyyn.

Ruokalistalle otimme tänään parsakaalin (bataattiin sekoitettuna). Meni yllättävän hyvin, mutta bataattia taisi maistua enemmän. Huomenna ajattelin yrittää perunaa ja parsakaalia. Se ei välttämättä enää maistukaan.

Pyhä Sylvi!

Ihme otus tuo Pikkuherra. Tänään hän nousi ensimmäisen kerran sängyssä seisomaan tukea vasten. Ei ollut äiti uskoa väsyneitä silmiään! Jo jonkin aikaa Aaron on yrittänyt saada kontiltaan otetta sängyn laidasta (sängyn pohja on nyt keskitasolla). Tänään sitten onnistui, ja me jo hurrattiin sille saavutukselle, kun Aaron roikkui polvillaan pitäen kiinni sängyn laidasta. Ja sitten pieni yllättää ja ponnistaa jaloillensa! Tässä hän sitten huojui pari–kolme sekuntia, kunnes menetti tasapainonsa ja kellahti kumoon. Onneksi oli pehmeä patja alla :)Tuossa kuvassa Aaron on vielä siinä polviasennossa. Seisomisesta ei ole kuvaa, kun emme uskoneet niin vielä tapahtuvan, ja kamera ehdittiin jo viedä pois.

Muuten on ollut aika raskas päivä. Eilen Aaron meni yöunille jo kahdeksan maissa, mistä seurasi aikainen aamuherätys puoli seitsemältä. Tämän jälkeen on nukkunut ensin puolentoista tunnin päikkärit, sitten vain puolen tunnin. Ja tuon seisomisurakan jälkeen ei meinannut nukahtaa ei sitten millään...

Ruokalistalla on tänään ollut porkkanaa ja aprikoosia. Porkkana ei tänään kelvannut Aaronille ollenkaan, vaan kaikki piti sylkeä pois. Aprikoosi sen sijaan upposi oikein mainiosti. Jätetään porkkanayritys nyt pariksi päiväksi, ja kokeillaan jotain muuta välissä.

Ruokalistalla tänään

Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran porkkanaa, ja sehän uppos pieneen mieheen kuin bataatti konsanaan. Lienee porkkanalla etu siinä, että on myös makeaa. Tänään Aaron sai myös ensimmäisen kerran vettä juotavakseen – ja ai että oli hyvää! Olisi juonut sitä vaikka kuinka paljon, mutta äiti vähän rajoitti. Yritin ensin antaa sitä nokkamukista, mutta ei siitä oikein mitään tullut (pureskeli vain nokkaa), eli juotiin sitten hörpyttämällä.

Eilen illalla maisteltiin mustikka-puolukka-sosetta, ja sitä meni peräti puoli purkillista. Aaron ei siis hämääntynyt ollenkaan puolukasta. Mustikkahan meni jo ennestään. Maistelua jatketaan maltillisesti. Tämän ja ensi viikon aikana lisätään enemmän kasviksia ja hedelmiä/marjoja valikoimaan, ja sitten otetaan mukaan joku liha.

Pieni apina

Näissä eilisiltaisissa kuvissa ei varmaan ulkopuolisen silmin ole mitään niin erikoista ja ihmeellistä, mutta äiti ja isi puhkuivat eilen ylpeyttä: Pieni ihmemies kiipesi ensimmäisen kerran lelukopalle! Se vaati suhteellisen paljon sitkeyttä ja sinnikyyttä, muutaman epäonnistumisen matkan varrella, mutta lopulta pieni sai molemmat käsivarret kopan reunalle, ja siitä vielä jaloilleen. Kääntöpuolena tässä on tietty se, että Pikkuherraa ei voi enää jättää hetkeksikään vahtimatta...

7720 g, 70,5 cm

Eli tänään oli neuvolakäynti. Saatiin siellä pentavac II, eli vahviste siihen toissakerralla saatuun rokotteeseen. Aaron sanoi "höö", kun täti pisti. Ei ilmeisesti tuntunut kivalta, eikä pieni voi ymmärtää, miksi sellaisia piikkejä laitetaan. Seuraava piikki tulee sitten vasta vuoden iässä.

Neuvolakortissa lukee
"Touhukas poika. Kasvu ok. Ryömii, konttaa jo. Kuulo +/+, näkö hyvä." Kuuloa testattiin kilauttamalla pientä kulkusta korvan vieressä. Näköä kokeiltiin puuhelmellä. Aaron oli hyvin kiinnostunut helmestä ja sai hienosti napattua käteen.

Nyt mietin, että tulikohan tuosta rokotteesta jotakin sivuvaikutuksia, kun päiväunille käynti oli niiiiin hankala tänään. Pitää tarkkailla, jos on vielä ärtyisä, niin annetaan sitten suppo. Lämpöä ei ollut. Saattoi olla myös vain ihan yliväsymyksestä johtuvaa, kun toiset päiväunet jäivät vartin mittaisiksi...

Tänään Aaron on syönyt bataatti-perunasosetta, mustikka-puolukkasosetta, maissinaksua ja banaania. Kaikki muu maistui hyvin, paitsi banaani. Mutta ehtiihän sitä totutella.

puolivuotias Aaron harrastaa

Nyt on kunnon harrastusputki päällä meidän pienellä vesselillä. Sunnuntaina kävimme totuttuun tapaan vauvauinnissa (meni ihan hyvin). Eilen oli värikylpy taidemuseolla ja tänään alkoi vauvamuskari. Joo, eihän Aaron noita harrastuksia tarvitsisi, mutta äidin mielenterveys pysyy paremmin kuosissa, kun näkee muita ihmisiä.

Värikylvyssä Aaron teki ensimmäisen taideteoksensa sahramivedellä ja appelsiinikiisselillä. Päivän väri oli oranssi. Siellä myös pyöriteltiin appelsiineja ja tutkittiin lankoja. Ja oli sotkuista :) Aaron työskenteli maaten vatsallaan ja läpsytellen paperia kädellään. Hymyilikin jonkin verran siellä, vaikka oli varmasti väsynyt. Taidemuseolta on meille matkaa ehkä n. 50 metriä, ja nukahti kotimatkalla vaunuihin, vaikka yritin kuinka pitää hereillä :D
Tässä kuva valmiista teoksesta:
Vauvamuskarissa olimme sitten hieman pirteämpinä, ja Aaron vaikutti viihtyvän siellä oikein mainiosti. Mikäs siinä, kun kiva täti laulaa kauniisti, ja voi istua äidin sylissä. Köröteltiin ja keinuteltiin ja siliteltiin. Soitimme jopa rummuilla. Aaron tosin aina musiikin aikana keskittyi kuuntelemiseen, ja veti rumpusoolon aina musiikin tauotessa...

Sunnuntaina oli jännä päivä Aaronille, kun kotona oli taas paljon vieraita. Teimme kavereiden kanssa yhdessä laskiaispullia, ja toki pelasimme myös Wiitä. Aaron ei vierastanut yhtään, mitä hieman ihmettelin. Kovin oli sosiaalinen ja iloinen, vaikka kulki sylistä syliin. Tässä kuva sunnuntailta, kun Aaron syö (toista kertaa) mustikkaa. Mustikka ei vielä tässä vaiheessa ollut mitään lempparia. Ja sotkua taisi olla enemämän kuin värikylvyn jälkeen...
Tähän mennessä Aaronin ruokalistalle on päässyt: bataatti, maissinaksut, mustikka, bataatti-perunasose ja banaani. Sekä eilen luultavasti siellä värikylvyssä maisteltiin sahramivettä, appelsiinikiisseliä ja couscousia.

Tänään Aaron yllätti minut ottamalla ensimmäiset viralliset konttausaskeleet :) Houkuttelin häntä istumalla pienen matkan päässä ja kutsuin luokseni. Aaron sitten otti ensimmäiset kolme konttausaskelta (siis siten, että sekä kädet ja jalat liikkuivat vuorotahtiin), ja tuli luokseni. Tämän jälkeen jatkoi yllättämistä, kun nousi pystyyn minuun tukeutuen. Ensin kädet minun polvien päälle, sitten käsivarresta kiinni ja ylöspäin vain. On se ihmeellinen pieni otus... Ryömiminen ei ole vielä "oikeaa" ryömimistä, kun kädet eivät mene vuorotahtiin, vaan vetää molemmilla käsillä samanaikaisesti eteenpäin. Mutta aika lujaa niinkin pääsee.

Isin kanssa on kiva leikkiä sohvalla :)

täydellinen torstai

Torstai ei alkanut aivan täydellisesti, kun äitiä väsytti yli kaiken huonosti nukutun yön jälkeen. Sitkeästi kuitenkin lähdimme ensimmäisten päiväunien aikaan kohti Espoota, jossa Taina-kummi ja Aapo odottelivat. Seuraan liittyi myös Annina-täti ja Ellinoora-serkku, ja olikin aika hulinaa :) Aaron ihmetteli ensi alkuun huuli pyöreänä, kun vuotta vanhemmat taaperot vilistivät, mutta alkoi sitten touhottaa omiansa. Isompien touhut kyllä selvästi kiinnostivat.

Syömistreenit jatkuivat Espoossa: Aaron söi koko ruokalusikallisen bataattia! Ja ihan kiltisti vieläpä. Taisi olla muuta seurattavaa siinä niin paljon, ettei ehtinyt huomata ollenkaan, mitä ihmemössöjä se äiti suuhun lappaa....

Ja taas kerran Aaron osoitti sitkeän seuramiehen taitojansa, kun päätti, että päikkärit on pikkuvauvoille. Vasta viiden tunnin valvomisen jälkeen sammahti hetkeksi tissille. Mutta eipä tuo kauheasti häiriintynyt unien puutteesta, vaan oli oma iloinen itsensä.

Illemmalla haettiin isi töistä, ja ajoimme vielä mummilaan. Aaron nukkui siinä jonkun vartin verran, ja taas jaksoi touhottaa. Kotiin päin lähtiessä epäilin, että saamme pienen nukkumaan vasta puolen yön tienoilla, mutta onneksi olin väärässä. Pikkuherra nukkui koko kotimatkan. Heräsi, kun oltiin kotona. Sitten vähän syötiin, vaihdettiin vaipat, syötiin lisää ja sängyssä Aaron oli jo kymmenen aikoihin. Ja taisi olla aivan naatti, kun heräsi yöllä vain kerran syömään. Eikä ollut mitään yökukkumisia! Tänä aamuna heräiltiin puoli yhdeksältä. Tämä päivä otetaan ihan rennosti lepäillen :)

bataattitreenit jatkuvat

Hui, tänään tuo pieni jopa nielaisi sitä bataattia! Ainakin kolme kertaa! :) Eilen ja töissäpäivänä en huomannut, että olisi nielaissut kertaakaan. Ei sitä vieläkään mitään suunnatonta määrää mennyt: lautasella oli yksi ruokalusikallinen, ja siitä jäi varmaan puolet. Ja kolmasosa oli luultavasti ruokalapussa/bodyssa/minun t-paidassa. Niin, enpä tiennyt, että äitikin tarvitsi ruokalapun :D Aaron syö siis toistaiseksi sylissä, ja ihanasti kaivaa sen bataattinaaman minun rinnuksille. Mutta Aaronin naama ei ollut enää ihan niin nurinpäin kuin aiemmin. Ehkä se siitä...

Iltapäivällä oli taas kivaa, kun Salla tuli kahvittelemaan :) Sai hyvällä omallatunnolla ostaa runebergintorttuja... ja toisinaan tekee ihan hyvää nähdä aikuisia.

Ja nyt sain laitettua hoitovapaahakemuksen töihin. Ajattelin olla elokuun 2010 loppuun asti kotona. Enää pitää nuo kelan paperit täytellä...

missä on äitin nenä?

Tänään kysäisin Aaronilta leikilläni, että "missä on äitin nenä?" Pikkuherra yllätti minut oikein kunnolla, kun kosketti/huitaisi kädellä nenääni. Ja ei voinut olla vahinko, kun tämä leikki on toistettu jo monta kertaa :) Samoin on näytetty suu ja silmä :) Omaa nenäänsä Aaron ei vielä osaa näyttää. Tähän leikkiin pitää vain olla juuri sopiva vireystila... Käden motoriikka on toki vielä haperoivaa, mutta kyllä hän selvästi oikeaa kohdetta tavoittelee. Ja kun Aaron sitten oikeaan kohtaan osuu, alkaa häntä naurattaa vietävästi:D

Mitäköhän muuta tuon ikäinen ymmärtää?

Bataatti ei tänään maistunut ollenkaan. Taisi muistaa kyseisen moskan vielä eiliseltä, kun oli jo alusta asti hirmu epäileväinen. "Mikä ihmeen oranssia tuossa lusikassa on? Hyi, en syö!". Jatketaan makuannoksia huomenna. Tänään kokeilin myös maissinaksua. (Ehkä turhan ajoissa, kun ei ole bataattiinkaan vielä tottunut?) Ei kelvannut nekään :D Ilme oli näkemisen arvoinen, kun Aaronin vaisto ilmeisesti sanoi, että se kädessä oleva juttu pitää viedä suuhun, mutta maku/tunto suussa ei miellyttänytkään... No, syömisen kanssa ei ole vielä(kään) mikään kiire. Edetään rauhassa.

eilisillan konttaustreenejä

Meillä ei ihan vielä kontata, mutta läheltä liippaa...

Elävää kuvaa bataattikansalaisesta

Bee niinkuin bataatti

Tänään se sitten tehtiin.
Lopetettiin täysimetys.
Aloitettiin kiinteät.
Siirryttiin soseisiin.
Maistettiin bataattia.
Yksi virstanpylväs taas takanapäin. Onneksi imetys vielä jatkuu, ja on vielä pääasiallinen ravinto, niin äidille ei tule niin kovaa iskua :D Bataattia ei uponnut pieneen mieheen edes ruokalusikallista (luulisin), mutta eiköhän se pian totu. Alussa Aaron näytti olevan ihan mielissään uudesta kokemuksesta, mutta mieli muuttui aika pian. Ilmeet eivät sitten olleet enää niin iloisia :D Tästä se alkoi, ja huomenna jatkuu syömistreenit.




Vauvauinti tänään sujui todella hyvin, vaikka epäilevin mielin menimmekin sinne. Aaron oli herännyt jo puoli yhdeksältä, ja yleensä hän on aamupäivällä parin tunnin valveillaolon jälkeen ottanut tirsat, joten taas kerran vauvauinti oli hieman hankalaan aikaan, klo 10.45. No, Pikkuherra yllätti vanhempansa, ja jaksoikin siellä ihan hyvin. Alkuleikit sujuivat hyvin, kannutettiin kerran ja sitten sukelleltiin kolmasti. Viimeisen sukelluskerran jälkeen Aaron vähän komensi meitä, mutta rauhoittui sitten. Jossakin vaiheessa Aaron jopa nauroi siellä läiskytellessään. Kieli pitkällä teki uintiliikkeitä, ja yritti kovasti maistella vettä. (Tätä jouduttiin vähän estelemään, kun dippasi pään veteen aina kun vain sai). Uinnin jälkeen istuttiin hetki saunassa, josta herra ei ole moksiskaan. Kotiin lähtiessämme Aaron sitten sammui kuin saunalyhty turvakaukaloon... Mutta oli kivaa :)

Pieni seilorimies äidin synttäreillä