Tänään käytiin Aaronin korvien jälkitarkastuksessa, ja hyvältä näytti. Samalla reissulla kysyin sitten, että voisiko lääkäri ystävällisesti kurkata myös pikkuneidin korvat, kun neiti on pari yötä mellastanut aika lailla. Nenäkin neidillä alkoi taas vuotaa ihan kunnolla. Ja jooo-o, alkava korvatulehdushan se siellä. Oikeassa korvassa punoitti ja vastetta (tms.) ei ollut, ja vasemmankin korvan tärykalvo oli paksuuntunut. Ei ollut vielä pahimmillaan päällä, mutta tuloillaan. Jos ei olisi ollut torstai, olisimme pari päivää seuranneet tilannetta kotona, ja käyneet ylihuomenna hakemassa vasta kuurin. Mutta lääkäri ei halunnut jättää meitä päivystyksen armoille, ja lätkäisi käteen reseptin amorion-kuurille. Niinpä sitä taas mennään. Onneksi Hilma on jo oppinut tykkämään lääkkeen mausta, ja jopa pyytää sitä lisää. Annetaan silti vain ohjeen mukaan ;)
Nyt kun muistelen, niin eilen Himpulainen sanoi kaupassa, että "koorwa, sattuu". Mutta kun kysyin, että sattuuko korvaan, niin vaihtoikin kivun paikan leukaan, enkä sitä sitten sen kummemmin miettinyt. Hilmalla kun on tapana ilmoitella että sattuu milloin mihinkin pienimmästäkin kolhaisusta, ja sitten pitää puhaltaa. Mutta tänäänkin Hilma osoitteli posken seutua, että "sattuu", niin liekö sitten korvakipu säteillyt sinnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti