yöllinen kiitos

Hilma ei viime yönä(kään) nukkunut hyvin. Kolmen aikaan alkoi heräily. Kolme tai neljä kertaa jaksoin laittaa neidin uudestaan makuulle, kerran käytin pissillä ja vaihdoin vaipan. Lopulta otin Himpulaisen meidän väliimme nukkumaan. Hilma huokaisi painaessaan päänsä minun pääni viereen tyynylle ja kuiskasi: "kiitos".

suksee suksilla

Himpula ja papukaija

Rakkaimmat sohvalla

Ronttinen yritti varvistaa, kun mitattiin. (Leevin synttäreillä)

Hiihtomestari Hilma

halusi ihan itse kokeilla suksia

Ulkoilun riemua

Tiitiäinen

hiihtolomaillen

Viikko tiiviist: Viime viikonloppuna käytiin Maria-serkun syntymäpäivillä, ja sunnuntaina leivottiin laskiaispullia perinteisellä kaveriporukalla. Maanantaina lähdin lasten kanssa mumuskan luo Inkeroisiin, ja tänään tulimme takaisin kotiin. Inksassa kävimme sukulaisissa muutenkin, ja Hilman kummit kävivät meitä tervehtimässä. Ehdittiinpä luistelemaankin minun lapsuusaikojeni luistelukentälle.

Tällä kertaa yöt Inkeroisissa sujuivat helpommin kuin jouluna, ja nukuttaminenkin oli (ensimmäistä yötä lukuunottamatta) stressittömämpää. Toki nukuttaminen vei kauan, kun laitoin molemmat lapset unille samaan aikaan samaan huoneeseen, ja kumpikin villitsi toista. Hilman bravuuri eilisillalta oli nousta käsilläseisontaan matkasängyn laitaa vasten. Tai ainakin melkein: kunnon käsinoja, kuten "kottikärryä" leikittäessä, ja varpaat sängyn laidan yli. Tässä vaiheessa Aaron oli jo unessa, kun pikkuherra ei ottanut mumuskan luona päikkäreitä.

Aaron on kaupassa yllättävän sosiaalinen, mutta enemmän aikuisia kohtaan. Mumuskan tuttavan hän esitteli minulle kaupassa uutena "karevinaan", ja kassojen jälkeen Aaron pyysi jotakuta satunnaista pappaa kylään katsomaan pupu-peliä. Ei lähtenyt pappa kylään :D Lapsia me emme liiemmin kyllä tällä reissulla edes kohdanneet.

Hilma puhuu koko nyt jo aika hyvin lauseilla, ja hän saattaa pitkään pohtia jotain asiaa. Kuten juuri äsken iltasatuna lukemaamme "Pikkuinen Lotta" -kirjaa. 20 minuuttia meni mukavasti, kun neiti selitti sängystä, kuinka Lottaan sattui. Ilmeisen mieleenpainuva kohta, koska tuosta kohdasta kirjassa emme päässeet eteenpäin. Hilma käänsi uudestaan ja uudestaan samalle sivulle. Mumuskan luona Hilma huuteli matkasängystä, että "haluan täältä pooooois", useimmiten Hilman asiat tulevat jo muutenkin ymmärretyiksi.

Ronttinen sai uuden juomapullon kerhoon.

Hilma Maria-serkun juhlissa.

Aaron herkkujen äärellä.

(Söi muuten 11 Brunbergin Tryffelisuklaata.)

antibiootteja.

Tänään käytiin Aaronin korvien jälkitarkastuksessa, ja hyvältä näytti. Samalla reissulla kysyin sitten, että voisiko lääkäri ystävällisesti kurkata myös pikkuneidin korvat, kun neiti on pari yötä mellastanut aika lailla. Nenäkin neidillä alkoi taas vuotaa ihan kunnolla. Ja jooo-o, alkava korvatulehdushan se siellä. Oikeassa korvassa punoitti ja vastetta (tms.) ei ollut, ja vasemmankin korvan tärykalvo oli paksuuntunut. Ei ollut vielä pahimmillaan päällä, mutta tuloillaan. Jos ei olisi ollut torstai, olisimme pari päivää seuranneet tilannetta kotona, ja käyneet ylihuomenna hakemassa vasta kuurin. Mutta lääkäri ei halunnut jättää meitä päivystyksen armoille, ja lätkäisi käteen reseptin amorion-kuurille. Niinpä sitä taas mennään. Onneksi Hilma on jo oppinut tykkämään lääkkeen mausta, ja jopa pyytää sitä lisää. Annetaan silti vain ohjeen mukaan ;)

Nyt kun muistelen, niin eilen Himpulainen sanoi kaupassa, että "koorwa, sattuu". Mutta kun kysyin, että sattuuko korvaan, niin vaihtoikin kivun paikan leukaan, enkä sitä sitten sen kummemmin miettinyt. Hilmalla kun on tapana ilmoitella että sattuu milloin mihinkin pienimmästäkin kolhaisusta, ja sitten pitää puhaltaa. Mutta tänäänkin Hilma osoitteli posken seutua, että "sattuu", niin liekö sitten korvakipu säteillyt sinnekin.

touhupäivä

Aamulla veimme Hilman kanssa Aaronin kerholle, ja jatkoimme tyttöjen kesken matkaa kauppaan. Ruokaostosten jälkeen tulimme kiiruusti kotiin laittamaan ruokaa, ja sitten he olivatkin jo täällä: Taina, Aapo ja Louna. Hilma jäi emännöimään vieraita, kun minä hain Aaronin kotiin. Kerrankin sujui pukeminen kerhossa sutjakkaan, kun oli kotona leikkikaveri odottamassa!

Lounaan jälkeen oli nuorten neitien päiväuniaika, ja herrat jatkoivat autoleikkejään. Leikkivät hyvin touhukkaasti Autot kakkosta, vaikka kumpikaan heistä ei ole kyseistä elokuvaa nähnyt. Ehdimme pelata myös muistipeliä, mustaa pekkaa sekä xboxia. Päivällinenkin tuli syötyä, ja ehdimme vielä hetken aikaa leikkiä pihalla lumilinnassa, ennenkuin kavereiden oli aika lähteä kotimatkalle.

Hm. Niin. Tuntuu, kuin jotain jäisi kertomatta. Tai näin kirjoitettuna päivä ei näytä niin hauskalta, kuin se oikeasti oli. Ja se oli. Rento, mukava ja mieluisa. Nähdäänhän taas pian?

muskarointia

Tänään oli taas muskaripäivä. Aamulla Hilman, illalla Aaronin. Aaron jaksaa todella hienosti odotella siellä sivuhuoneessa sen kolme varttia. Tänään hänellä oli seuranaan Finn McMissile, Martti ja Kunkku. Välillä vain kuului kovaäänistä juttelua, kun autot siellä jotakin selittivät. Aaron saisi olla myös itse muskariluokassa, mutta hän on mieluummin siinä sivuhuoneessa. Joskus vain kurkkaa ovelta.

Hilmakin esiintyi oikein edukseen muskarissa. Soitti hienosti kapuloilla, ja osasi oikeissa paikoissa laittaa ne pupun korviksi, hampaiksi ja hännäksi, ja meni vielä kapuloiden taakse piiloon. Bassopalakin on jo tuttu juttu, ja Hilma paukuttaa malletilla menemään asiantuntevasti. Jossakin vaiheessa neidiltä loppui puhti, ja hän kiipesi kesken biisin tuolille istumaan. Tanssissa Hilma yllätti minut tänään iloisesti, kun suostui tanssimaan itse seisten. Siinä sitä mentiin "sinun kanssa käsitysten, rati riti ralla". Ja toisessa laulussa tömistettiin, taputettiin käsiä ja mitä kaikkea. Pyörittiinkin! Kaikkein parasta Hilman mielestä vaikuttaa kuitenkin olevan se hetki lopussa, kun otetaan patjat. Patjoilla köllötellen kuunnellaan joku rauhallinen biisi, ja muskarintäti puhaltelee saippuakuplia. Kuplia saa toki pyydystelläkin. Ja sitten vielä loppulaulu.

Aaronin muskarikin meni hyvin. Muskarintäti oli esittänyt pikkuherralle ukaasin, että saa soittaa vain, jos leikkii mukana. Ja niin sitä oli sitten leikitty. Kuulemma naama vähän vinossa, mutta oli leikkinyt. Ja hyvin oli mennyt. Aaron oli itse tosin sitä mieltä muskarin jälkeen, että nyt hän voi lopettaa sen. "Nyt minä voin tämän muskarikerran jälkeen lopettaa. Nyt minä muistan ne kaikki laulut." lausui tuo herramme hyvin tyynesti ikkunalaudalla istuessaan. Kerroin sitten, että ensi kerralla on taas uudet laulut opittavana. Ensi viikolla onkin hiihtoloma, joten seuraavaan muskariin menee hetki. Jännityksellä odotan, mitä sitten tulee.

ps. Aaronin muskarissa oli tänään sammutettu valot! Eikä jätkä ollut millänsäkään. Jihuu!

Jo riittää.

Aaron jutteli tänään kotimatkalla kerhosta hauskoja.
Aaron: Äiti, minä haluan lisää pikkulegoja.
Minä: Aha. Vai niin.
Aaron: Minä en halua enää yhtään metallisia pikkuautoja. Minulla on niitä jo tarpeeksi. Minä en tarvitse niitä enempää.
Minä: Ai, ihanko tosi? Onko niitä oikeasti tarpeeksi? Ja haluat vain pikkulegoja?

Pikkuherra pohti asiaa vielä loppumatkan kotiin, ja kotipihassa ilmoitti:
Mutta niitä muovisia väriä vaihtavia pikkuautoja minä vielä tarvitsen lisää. Niitä minulla ei ole tarpeeksi.

Hilma on toisinaan jo hyvin tarkka vaatteistaan. Tänään aamulla hän hyppi tasajalkaa, ja hihkui "hauaa kekko" (haluan mekon). Mutta annas olla, kun ehdotin väärää mekkoa, niin ei kelvannutkaan. Hilman piti päästä aivan itse valitsemaan mekko laatikosta. Tänään oli Hilmalla vaaleanpunainen päivä. Useimmiten valinta kohdistuu vihreään tipu-mekkoon, mutta se lienee pyykissä tällä hetkellä. Neiti mikä neiti.

Tarvii!

Hilma tässä pari iltaa sitten viihdytti minua taas jutuillaan. Istuskelimme Aaronin sängyllä, ja Hilma keksi pienet muovieläimet läheisen hyllyn päällä. Alkoi välitön" hauaa, hauaa" -hokeminen (haluaa), kunnes neidin ilme muuttui astetta vakavammaksi ja äänensävy syvemmäksi: taavii (tarvii). Hilma siis Tarvitsi pupun sieltä.

Tänään Himpulainen oppi avaamaan keittiön hanan. Jakkaran päälle kun nousee seisomaan, ja varvistaa oikein kunnolla, niin pikkaraisen pituuskin riittää juuri ja juuri tähän operaatioon. Ai että oli polleaa plikkaa, kun ihan itse täytti vesilasin ja joi siinä jakkaralla seisten. Ehkäpä saan tästä kuvasarjan myöhemmin...

Aaron oli tänään kerhossa piirrellyt oikein ahkerasti, ja saatiin monta piirustusta kotiin. Oli kuvaa auringosta ja naurusuusta, isosta karhusta ja vauvakarhusta, hämähäkistä ja isosta munasta. Kaikenmoista. Kerhossa oli ilmeisen mukavaa. Muskarista sitä vastoin tulee viestiä, että Aaronin pitäisi osallistua enemmän. Aaronhan ei ikinä ole niistä leikeistä siellä tykännyt, mutta pitää soittamisesta. Ja ilmeisesti tämä leikkimättömyys alkaa nyt tarttua muihin lapsiin (tai no yhteen poikaan). Mutta minkäs teet. Aaron vannoo ja vakuuttaa, että tykkää käydä muskarissa, ja että siellä on kivaa, ja haluaa jatkaa muskarissa. Muskarin tätiä ilmeisesti vain häiritsee se, kun Aaron ei leiki niitä leikkejä. Miksei kolmivuotiaille voisi olla sellaisia muskareita, joissa saisi vain soitella?

Hilma töyhtöhyyppänä

Viikko sitten ehdittiin ulkoillakin

Normaali kaaos. Sairaspäivinä ollaan joskus koko päivä yökkäreissä.

Väliin yksi ei-lapsi-kuva.

Hilma keksi, miten suihkun saa auki.

Hilma tykkää pukea ja stailata. 

Huomatkaa hiuspanta vyönä.

Aaronista on toisinaan vaikea saada kuvaa. 

"Ehdinkö mä pois kuvasta?"

pakkaspäiviä

Luvassa on lisää pakkasia, ja kun Hilma on vielä toipilaana, niin tiedossa on lisää sisäpäiviä. (Toki myös pakkasrajat napsuvat rikki...) Aaron tänään jo hyppi seinille. Minä sain kuitenkin pakastimen sulatettua, ja se on jo jotain! Sillä välin lapset ehtivät kyllä laittaa kämpän sellaiseen kaaokseen, ettei mitään rajaa. Teemana tuntui olevan lastenhuoneen muutto olohuoneeseen, ainakin tavaramäärästä päätellen.

Hilmalla on jotain omia juttuja, joita se tykkää tehdä. Yksi niistä on ilmankostuttimen tutkiminen. Tämähän on ehdottoman kiellettyä touhua, mutta eiköhän neiti ole siellä pienine kätösineen heti, kun silmä välttää. Jostain syystä Hilma kuvittelee, että se on myös oiva paikka laittaa frisyyri kuntoon: leidi nostaa käsillä vettä ilmankostuttimesta (joka on tässä vaiheessa jo auki), ja sukii sitä otsatukkaansa. Ja jos häntä ei ole tässä touhussa yllätetty, on salaisuus mahdotonta pitää, kun neiti kävelee makuuhuoneesta otsatukka märkänä ja pystyssä hapsottaen. Otsatukkaa hän yrittää usein taltuttaa myös käsienpesun yhteydessä.

Vessassa on toinenkin vakiorutiini. Lavuaarin reunalla on pieni kumiankka, jolle pitää antaa pusu. Minä olin jo heittämässä ankkaa roskiin, kun se on aika rähjäisessä kunnossa, mutta eihän sitä nyt voi. Hilman rakas ankka, jota käydään välillä ihastelemassa, vaikkei vessaan olisikaan asiaa.

Hilma on välillä myös tarkka vaatteistaan. Mekko pitää saada melkein joka päivä päälle, ja Hilma myös osaa jo vaatia tiettyjä mekkoja mielensä mukaan. Tänään piti saada tipu-mekko, joskus pitää olla prinsessana tyllit päällä. Toisinaan taas Hilma heittää ihan hurlumheiksi, ja pukee päällensä vaikka kaksi mekkoa ja Aaronin sukat. Komeuden voi kruunata äidin kumpparit ja lapaset.

Aaron on viime aikoina innostunut pelaamisesta. Lempparina on tällä hetkellä eläinpyramidi, jota pelaamme usein Hilman päiväunien aikaan. Lisäksi palapelit kiehtovat. Hauskinta Aaronin mielestä on, jos hän saa pelata äidin puhelimella ämripöörtsiä (angry birds) tai tietokoneella Legon sivuilla Duplo-peliä. Hyvin näppärästi Aaron osaa jo laittaa itse angry birdsin päälle. Ja läppärin padia hän käyttää myös sujuvasti. Olisikohan itse kolmivuotiaana taipunut tähän nykyteknologiaan? Hilma seuraa isoveljen perässä, ja oli eilen minun koneella tökkimässä, että "pikkaa, pikkaa", ja klikkaili niin vimmatusti.

hiljaiseloa

Tulihan se taas. Flunssa. Hilmalle. Maanantaina se iski. Ikään kuin ei oltais tarpeeksi sairastettu tänä talvena. Aaron on vielä terveenä, mutta olen henkisesti jo varautunut viettämään ensi viikon kotioloissa.

Mitäpä tänne muuta. Sunnuntaina juhlistettiin minun kahdeksansia 25-synttäreitäni. Kakkukin tehtiin, ja sain nukkua pitkään. Herätys on maailman paras, kun juuri puhumaan oppinut neiti huutelee vieressä, että "äitti, herää, äitti tuje!, ja toinen pöhkylä myllää sängyssä päällä ja yli ja ympäri.

Aaron on päässyt tällä viikolla kerhoon ja muskariin. Kotona vastassa on sitten ollut väsynyt äiti. Tällä viikolla on telkkaria tullut katsottua aivan liikaa, mutta eihän aina tarvitse jaksaa, eihän? Maanantain ja tiistain välisenä yönä taistelin, että sain Hilman nukkumaan välissämme, kun omassa sängyssä neiti yski niin paljon ja heräili koko ajan. Lopulta Hilma sammahti kainaloon, ja nukkuikin siinä paremmin. Viime yönä hän osasi jo vaatia minun viereeni, joten nopeasti Himpulainen tottui kylkihylkeeksi. Nukuttamisissa ja nukkumisissa mentiin taas siis aimo harppaus takapakkia. Viime aikoina Hilma ei missään nimessä ole halunnut nukkua meidän sängyssä, vaan on vaatinut päästä omaan sänkyynsä. No, kunhan flunssasta selvitään, tulee paluu arkeen.