voi Hilma, Hilma...

Kaikkeen se plikka ehtii. Perjantaina olimme mammakaverin ja lasten kanssa pihalla. Minä siinä ohessa haravoin, jotta pysyisin lämpimänä, niin eiköhän se meidän Hilma ehtinyt sillä välin kieriä niiden sivupihan sienten päällä. Olivat suomumustesieniä, ja sen kyllä huomasi. Oli pikkaisen musta tyttö niin edestä kuin takaa, ja taas kerran meni ulkovaatteet pesuun. Tässä kuva sienistä muistin virkistyksesi parin viikon takaa, nythän nuo sienet ovat jo ihan lytässä ja kuihtuneet. Sotkivat, mokomat, silti paljon.

Sienten lisäksi Hilma ehti perjantaina kaksi kertaa suihkukaappiin kastelemaan sukkahousunsa, sekä kastelemaan Aaronin sängyn lutraamalla vettä juomapullosta. Meni sitten iltapuuhana lakanoiden ja peiton vaihto. Lisäksi neiti kiipesi x kertaa keittiön pöydälle, tutki kaapit ja mitäköhän vielä. Vauhtia tuossa meidän tättähäärässä riittää, ja koko aika pitäisi olla silmä kovana. Onneksi Aaron aika usein sanoo, jos sisko on luvattomilla teillä...

Aaron pääsi torstaina minun kanssani kirjastoon. Kirjastossa on ihan parasta ne palautus- ja lainausautomaatit. Aaron hyvin tomerana ja huolellisesti laittaa kirjat hihnalle, ja kävi vielä kurkkaamassa senkin, minne ne kirjat siitä menivät. Lisäksi pikkuherra varmisti kirjaston tädiltä, että akvaariokalat ovat hyvässä hoidossa, ja pohti siinä akvaarion äärellä kaikenlaista. Mm. miksi siellä on ufo, miksi kaloilla on silmät, näkevätkö kalat, miksi akvaariossa on kiviä, syövätkö kalat ja mitä kalat syövät. Kysymystulva oli totuttuun tapaan loputon, mutta onneksi kirjaston täti jaksoi vastailla.

Molempien lasten lempipaikkoja kotona on sohvan selkänoja. Hilmakin osaa jo ihan itse kiivetä sinne istumaan, ja usein molemmat istuvat siellä kylki kyljessä naamat hangon kekseinä. Ja ai että, kuinka kiva sieltä onkaan liukua alas! Kaikkea ne keksivät.