Hilma ei viime aikoina ole nukkunut oikein kunnolla. Osansa toki yskällä ja flunssallakin, mutta unitavat ovat muuttuneet muutenkin. Tällä viikolla neiti jostain syystä on halunnut ehdottomasti äidin viereen jo siinä puoli yhdentoista aikaan illalla. Voi sitä huudon määrää, jos hänet yrittää vielä siinä vaiheessa laittaa omaan sänkyynsä nukkumaan! Aiemmin ajattelin, että häntä sattuu johonkin (hampaat tai flunssa), ja ollaan väkisin annettu panadolia, mutta eilen ajattelin kokeilla vain ottaa Pimpulan viereen. Ja siihenhän neiti kävi niin itseensä tyytyväisen näköisenä. Että niin sen kuuluu mennä hänen mielestään. Minä olen kyllä hieman eri mieltä tästä äidille asetetusta automaattisesta nukkumaanmenoajasta... Aiemmin Hilma on siis tullut meidän väliin joskus aamuyöstä, kun ei ole itse enää jaksanut hyssytellä.
Ja ne aamut sitten. Nykyään herätään aikaisemmin, ja ei mitään puhetta mistään rauhallisesta köllöttelemisestä, ehei. Hilma ponkaisee heti liikkeelle. Mönkii pupu kainalossaan pois sängystä, ja jos häntä yrittää nostaa takaisin, tulee sellainen kiukkuraivokiemurteluhuuto, ettei mitään rajaa. Jhoo. Tänään yritin, että josko laitan vain makkarin oven kiinni, ettei lähde huoneesta pois (lastenhuoneeseen herättämään Aaronia). Siellä neiti sitten seisoi ovella. Sitkeästi. Välillä vähän komensi, välillä kävi tuijottamassa minua muutaman sekunnin, että eikö äiti ymmärrä. Ja sitten Hilma palasi ovelle. Minä kestin ehkä viitisen minuuttia, ja sitten oli pakko nousta.
No, ehkä aamuisin on hyvä nousta seitsemän jälkeen, mutta ne aamut, jolloin neiti haluaisia nousta viideltä, ovat hieman liian aikaisia minulle. Ja tuohon iltaheräilyyn olisi pakko saada joku järki. Ideoita? Ei auta tassuttelut, ei sylittely, ei mikään. Ja huudattamista minä en kestä.
1 kommentti:
Hilmasta tulee opettaja, koska jo nyt todistaa, että vanhempikin pystyy oppimaan :DDDDD
Mummin tyttö :))))
Lähetä kommentti